Veronmaksaja, kansanedustaja, ministeri.
Palaanpa hiukan politiikkaan, puoluepolitiikkaan. Otsikossa jo ilmeneekin tämä asetelma kansalaisesta, politiikkaan ja puoluepolitiikkaan.
Menneinä vuosina, vuosikymmeninä on puhuttu joskus paljon, paljonkin esim puoluepolitiikasta ja siellä mm ministereiden määrästä.
Ministereitä suomen hallituksissa on ollut 11 – 20. Kataisen, Vanhasen ja Kiviniemen hallituksissa on ollut 19 ministeriä ja nykyisessä myös 19 ministeriä.
Merkillepantavaa myöskin on, että vuodesta toiseen ministereiden avustajien, siis todellisen työn tekijät, aina kasvava joukko.
Yritin etsiskellä, paljonko kustantaa keskimäärin/v yhden ministerin + lukuisten avustajien yhteinen palkkapotti. Aika huonolla menestyksellä, ainut selväksi tullut asia oli, siis kuitenkin, paljon … järkyttävän paljon.
Kuka maksaa? Vastaus on kaikille selvä, tietenkin … veronmaksajat, me.
Pärjäisimmekö vähemmillä ministereillä ja avustajajilla? Varmasti pärjäisimme mutta kun hieman lähemmin esim hallitusneuvotteluja (kaupankäyntiä) seurailee, selvinnee varsin helposti; kyllä selviäisimme vähemmilläkin ministereillä mutta kun ministeriys varmistuu, seuraa miltei heti avustajien lisääntyminen, joskus reilustikkin (taas kaupankäyntiä).
Yllekirjoittamani johtaa minulla siihen, että puoluepolitiikkaa kohtaan tunnen syvää epäluuloa.
Jos olisi pelkkää hallintoa ja siihen liittyisi vain rajallisesti (puolue)politiikkaa, saattaisi olla jopa lähes ihanne, vaan turha ehkä toivoa ja syykin lienee melkoisenkin selvä; ihminen, ahne, kyltymätön, pääsääntöisesti.
En sanoisi totaalisesti vaan yleistäen.
Kyllä on höpsö ja lapsenmielinen tiivistys ajautumalle / päätymälle.
Näin kannattaa ehkä todeta suoran kulmikkaasti, vaikka perustelua ei olisi esittää KO toimea koskevasta tulkinnasta.
Toistolla saa ja tienaa helposti, tosin jos välillä vähän muutakin, asioita voi alkaa järjestyä toisin.
Kommentin perusteluksi riittää minuta dissonanssi, kokemus tästä.
Tilanne psykologisoiden palauttunee kohtaan F, jos erästä listausta soveltaisi esitetyn päätelmän arviointiin:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/juhamyllarinen/maailmanmuutosta-ilmu-viedysti/
Ilmoita asiaton viesti
Luinpahan tietenkin kommenttisi kuin myöskin linkkisi.
Täytynee mainita, en kyllä oikeastaan kummastakaan juuri tullut ymmärtäneeksi paljonkaan.
Johtunee kait siitä, että tämmöinen puoluepolitiikasta juuri mitään ymmärtämätön kun lienen.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvin tehty.
Ilmoita asiaton viesti
Hallinnon voisivat mainiosti hoitaa pelkästään ne virkamiehet jotka siellä ministeriöissä opastavat ministereiksi valittuja politikkoja, joilla itseasiassa ei olisi mitään edellytyksiä itsenäisesti hoitaa omia ministerintehtäviään.
Hallinnossa tarvitaan siis pätevä virkamiseskunta, joka kertoo politikoille mitä voi tehdä ja mitä ei ja mitä pitää ainakin tehdä. Tämä on aivan välttämätöntä.
Oikeastaan tämä poliittinen järjestelmä siinä sivussa joka vahvistaa virkamieskunnan päätökset ja vastaa niistä, on pelkkä ”ylimääräinen kulu” hallinnossa, mutta toisaalta juuri se ”ylimääräinen kulu” edustaa sitä demokratiaa jota me kaikki tietenkin kannatamme, minäkin.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kaikkia töitä ja duunattava arvoiseksi putkahtavia, voi ottaa normaalisti. Miksi näin… tätä en huomannut kenenkään kysyvän.
Nämä ovat niin ihmeellisiä asioita. Ei varmaan eletä maapallolla, vaan jossain ihan muualla.
Ilmoita asiaton viesti
Tietysti julkishallinnon paisumista pitää pyrkiä estämään niin periaatteellisesta kuin myös kansantaloudellisesta syystä.
Mutta erityistarkastelu siitä onko ministereitä 20 vai 15 vai jotain muuta ja kuinka monta henkilökohtaista avustajaa heillä on, ei ole tässä yhteydessä kovinkaan relevanttia. Hallituksen ministereiden aiheuttamat palkkakustannukset ovat muutamia miljoonia vuodessa ja siihen päälle tulee sitten avustajien palkat sekä ministerin matka- y.m. korvattavat kustannukset. Sanottakoon vaikka, että kokonaisuudessaan puhuttaisiin noin kymmenestä miljoonasta eurosta vuodessa. Se tekee esimerkiksi kolmea miljoonaa veronmaksajaa kohden reilut kolme euroa vuodessa siis alle 10 senttiä viikossa.
Toki eri ministeriöillä on kosolti muutakin virkamiestä kuin vain ministerit ja henkilökohtaiset avustajat, mutta se porukka mitä ilmeisimmin tarvitaan joka tapauksessa hallinnon pyörittämiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
”Toki eri ministeriöillä on kosolti muutakin virkamiestä kuin vain ministerit ja henkilökohtaiset avustajat, mutta se porukka mitä ilmeisimmin tarvitaan joka tapauksessa hallinnon pyörittämiseksi.”
Se virkamiesporukka on se porukka joka ehdottomasti tarvitaan, jotta hallinto pyörisi.
Politikkoja ministereinä ja heidän avustajakuntaansa tarvitaan vain jotta demokratia toimisi.
Ilmoita asiaton viesti
Olen usein kertonutkin käsityksenäni, että ministeriöiden kansliapäälliköt ovat hyvin arvokas porukka suomalaisessa hallinnossa. Heillä on yleensä pitkä kokemus omalta hallinnonalueeltaan vaikka ministerit heidän pomoinaan ovat tulleet ja menneet taajaan. He pystyvät parhaiten hahmottamaan oman alueensa tarpeet sekä ymmärtämään miten minkäkinlaiset päätökset loppujen lopuksi vaikuttavat. Viisas ministeri kuuntelee heitä ennen kaikkea.
Ilmoita asiaton viesti
”Viisas ministeri kuuntelee heitä ennen kaikkea.”
Tämän ymmärtäminen on viisautta jot kaikilla ei ole, ei ole annettu.
Kuvittelevat ilmeisesti että ne ministerit siellä päättävät asioista.
Toki ministerit tuovat omia ideologisia painotuksiaan päätöksiin, kuten nyt vaikkapa köyhien kyykyttäminen, duunareiden nöyryyttäminen ja mamujen kurmoottaminen, mutta ei näistä ideologisista painotuksista yleensä mitään hyötyä ole, yleensä niistä on vain haittaa, mutta politikot ovat jokatapauksessa ministeriöissä herroja ja hidalgoja ja tuovat demokraattista ideologista päätöksentekoa mukaan virkamiesten rationaaliseen päätöksentekoprosessiin.
Ilmoita asiaton viesti
Varsin hyvä luonnehdinta ministeriöiden kokoonpanosta tehtävineen.
Kansliapäälliköt varsinkin.
Kuitenkin viimeaikainen, esim SUPO:n uuden päällikön nimittäminen(ei kuulemma poliittinen virkanimitys PS:n mielestä) ja SUPO:n supistaminen; kumpikaan ei oikein minun ajatuskuvioihini tuommoisenaan soveltune.
Vaan eipä sitä tietenkään minulta kysytty.
Arto Vihavaiselta hyvä jatko asiaan.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä malli on, ja meinasin mainita Supon yhteydessä, kun voi linjakkaasti (sopivan suojatusti ja häiriöittä) hakea sopivaa toimintaa, mitä (turhan kasausta, ja tästä oppimista, jne) taustatueksi todennököisesti tarvitaan.
Mallit hyviä, toteutumat silti erikseen, tosi maailma. Vaikka näin kai moni ajattelee, niin jos toiminta esim vain täällä (Usari-tienoo, kirjoisalusta), mitattavana ei muu, eikä siten viittaus muuhun käy, eikä ainakaan miten vain tehtynä.
Kun reaalisuuntaa (yleisesti vaikuttavaa konkretiaa) mukana (toimijalla, toimissaan), tulee mallien toteutustakin saada mukaan arviointiin, ja eniten tässä tilanteessa, toimikontekstiperustein.
Näissä leviää helposti, ja menee vellit ja jauhot sekaisin.
Sopivuutta kannattaa odottaa ja tavoitteellistaa tolkulliseksi, vaikka toimijuus olisi tällaista kirjoittelua.
Kytkeytyneessä maailmassa eivät konkreettisuuteen viejät rooleissaan välttämättä tuo esiin sitä, että eivät oikeasti voi toimia siten kuin heidän kuuluisi, mitä selkeisiin odotuksiin tulee, toimiasemaan liittyen.
Mediaa (viestintää, kokonaisempaa huomiota) tarvitsee se, kuka korjaa asioita (korjattavan arvoisesti olevia), oli paikka mikä oli. Tämä kohtahan on täysin vitsillään, jos viestintää laajasti leviävänä (mutta myös entistä maalituksenomaisemmin) arvioidaan.
Äänet (ja hiljainen suostumus) menee rahalla, tai näin syytä arvella palkkioperustein, mitä arvelua myös ilmaistu.
Tajunnallisen arveltavasti tämä vaikka näin, toimimisen malli viestittävänä hankala, koska ollaan sammokoiduttu, eikä ole barrikadeiksi ajateltuja kohtia, ja nämä viestiytyvät helposti (pienellä kynnyksellä) pois, ja tarvittaessa konkreettisia rajauksia myöten.
Eikö ole vähän näin?
Sammakkojärjestelmä on ihan jees, tosin syytä ajoittain mainita, kun tätä eletään.
Toteutunut välinpitämättömyyden ja toimeettomuuden aika voi olla ohi, ja voidaan tosiaan tämän myötä nauttia enemmän myös siitä vapaa-ajasta ja tavan vapaudesta, jota on ilmaisena kaikille mahdollisena.
Ilmaisuudesta kun poiketaan, menee helposti ongelmaksi, ja epäelämäksi.
Ei tarkoita, etteikö vaivaa tarvitsisi nähdä, tosin vaiva ei tässä välttämättä tarkoita, että suhtautumisen tarvitsee olla tätä, ellei tosiaan eletä orjuuttamisesta. Silloin tekeminen värittyy väistämättä epämielekkääksi, ja tarvitaan ne, mistä paljon puhutaan.
”?”
Ilmoita asiaton viesti
Ministereiden viisautta on mahdotonta arvioida.
Useimmat nimitetään melkoisina keltanokkina johtamaan ministeriöitään.
Puoluepolitiikka näkyy hyvin nopesti valtaan pääsyn jälkeen.
Pienen maan, kuin Suomen, olisi välttämätöntä etsiä yhteistä säveltä kaikkien puolueiden kesken, sillä lopulta tiedämme, kunka käy, jos vähälukuinen kansa repii eri suuntiin.
Ilmoita asiaton viesti