Maahanmuuttorealismi pähkinäkuoressa

Nuoruudestani alkaen olen saanut kuulla olevani ainutlaatuinen puhuessani täydellisesti kieltä, syödessäni mämmiä ja saunoessani vähintään kerran viikossa, kuten kunnolla integroituneen kuuluukin. Siinä missä minä olen ”erityinen tapaus”, on yleinen olettamus, että enemmistö Suomessa asuvista maahanmuuttajataustaisista on huonosti käyttäytyvää ja kiittämätöntä porukkaa. Tulevat tänne, vievät naiset ja työpaikat. Tai tulevat tänne, tuovat katraansa ja elelevät leveästi meidän verorahoillamme. Tai tulevat tänne ja raiskaavat naisemme.

Ääriajattelijoille maahanmuuttajat ovat potentiaalinen uhka Suomelle, ja heistä tulee pyrkiä pääsemään eroon tarvittaessa sulkemalla rajat. Vastapuolella huutelevat naiivit liikkeet, joille kaikki maahanmuuttajat ovat viattomia nallekarhuja, ainaisia rakenteellisen rasismin uhreja. Molempia tahoja yhdistää äärimmäisen mustavalkoinen ajattelutapa. Sitä joko ollaan vain pahiksia tai hyviksiä.

Selkeä enemmistö ihmisistä toimii järkevästi, ratkaisukeskeisesti ja omaa hyvät käytöstavat. Tykkään kutsua tätä porukkaa maahanmuuttorealisteiksi. Meille maahanmuuttorealisteille on itsestäänselvyys, etteivät maahanmuuttajataustaiset ihmiset ole yksi yhtenäinen ryhmä. Eiväthän kantasuomalaisetkaan ole. Siinä missä suomalaistenkin keskeltä löytyy monenlaista tapaa ajatella ja toimia, löytyy sitä takuuvarmasti myös muualta tulleiden keskellä.

Maahanmuuttorealistit tunnistavat maahanmuuton epäkohdat, mahdollisuudet ja ennen kaikkea sen, etteivät asiat ole mustavalkoisia. Olemme kyllästyneitä kiihkoilevaan ja yleistävään asenteeseen yhtä lailla kuin naiiviin tapaan ajatella maahanmuuttajista. Suomessa on kuitenkin tiettyjä poliittisia ryhmittymiä, jotka tarvitsevat tätä vastakkainasettelua ja hyötyvät siitä. Jos Suomesta katoaisi maahanmuuttajat, niin ketä enää olisi syyttää kaikesta tai ketä hyysätä ja hoivata maailmanparantamisen nimissä?

Polarisaatio saa voimansa mustavalkoisesta me ja he-ajattelusta. Polarisaation kieli toimii identiteettipuheen kautta, jossa puheella määritellään jonkin ryhmän identiteettiä. Tätä tehdään esimerkiksi toistamalla: ”he toimivat aina noin” ja ”he ovat sellaisia…” tai ”he eivät ikinä…”. Jokainen sosiaalista mediaa joskus selannut on törmännyt tähän ilmiöön, jossa nähdään vain kolikon toinen puoli. Olen itse ainakin äärimmäisen väsähtänyt tähän keskusteluun ja kaipaan siihen väriä! Kaipaamme realistista kokonaisvaltaista ja yksilöitä huomioivaa keskustelua sekä huomiointia päätöksenteossa.

Kyllä, olen syntynyt muualla kuin Suomessa eivätkä vanhempani ole suomalaisia. Koen kuitenkin saaneeni niin paljon Suomelta ja juurtuneeni tähän maahan niin, että kehtaan puhua maahanmuuttorealistin suulla. Kartuttamani elämänkokemus on laajentanut maailmankuvaani niin, että koen voivani tarkistella asioita monelta eri kantilta ja aina Suomen parhaaksi. Täällä ei kaivata ainaista ääripäiden kiistelyä siitä onko Ahmed, Vladimir tai George nyt hyvisten vai pahisten puolella, vaan täällä kaivataan jalat maassa- ajattelua ja toimintaa, ilman kiihkoamista ja vaahtoamista. Maahanmuutto (kaikessa valtavassa laajuudessaan) pitää sisällään monia haasteita ja niitä pitää pystyä käsittelemään realistisesti. Alla muutamia minulle tärkeitä näkemyksiä ja tavoitteita maahanmuuttorealistina.

 

  1. Suomessa on pidettävä tinkimättä kiinni pohjoismaisista arvoistamme, kuten tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta ja vapaudesta.
  2. Turvapaikkajärjestelmämme kotoutumista pitää kehittää suuntaan, jossa on otettu vahvemmin tänne valmiiksi integroituneiden maahanmuuttajien asiantuntijuutta huomioon päätöksenteossa.
  3. Turvapaikanhakuprosessia pitää tehostaa ja jokaiselle turvaa hakevalle on taattava yhdenmukaiset mahdollisuudet asialliseen käsittelyyn, jotta vääriä päätöksiä ei tulisi.
  4. Kotoutumisohjelmaa rakennettava entistä enemmän velvollisuuspainotteisemmaksi. Tänne tulevalle kerrottava nykyistä tiukemmat ehdot ja esimerkiksi tasa-arvokoulutuksen olevan elinehto, jotta kriteeri maassa oleskeluun täyttyisi.
  5. Turvapaikanhakijoiden lähtömaiden pitää hyväksyä palautukset, joissa henkilö saa kielteisen turvapaikkapäätöksen tai on pakkopalautettu törkeiden rikoksien takia. Maita, jotka eivät ota palautettavia kansalaisiaan takaisin, pitää tarvittaessa painostaa diplomaattisin keinoin vastaanottamaan kansalaisiaan.
  6. Kotoutumisessa pitää panostaa enemmän laadun lisäämiseen. Ei ole millään tavalla järkevää vastaanottaa maksimaalisen paljon ihmisiä, jos me emme tosiasiallisesti pysty pitämään heistä huolta ja kykene ajamaan sisään heitä suomalaiseen yhteiskuntaan, jossa pyrkimyksenä parhaan kotoutumisen toteuttaminen. Työnteko on yksi tehokkaimmista kotouttamisen malleista. Laadun lisäämiseksi oppisopimuksen malleja on pistettävä kotouttamisen keskiöön. Oppisopimuksen tarjontaa on lisättävä. (Esimerkiksi Tanskassa pakolaisten työllisyyttä on parannettu tuntuvasti oppisopimuksilla.)

 

 

 

 

+2
KamalPalaniJafi
Sosialidemokraatit Helsinki
Ehdolla kuntavaaleissa

Tuleva isä, vuokralainen, duunari, onnistuneesti kotoutunut - Aina lasten puolella

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu