Minustakin olisi voinut tulla nuorisorikollinen

Olipa kerran poika, joka perheineen saapui Suomeen kiintiöpakolaisina.  Perhe oli paossa sotaa ja odottanut kauan mahdollisuutta päästä turvalliseen maahan. Suomeen saavuttuaan oli perheellä paljon uutta opittavaa. Uusi kieli, uusi kulttuuri käytäntäntöineen, puhumattakaan erilaisesta ilmastosta ja elinympäristöstä. Vaikka perhe oli kiitollinen, toi kotimaan taakse jättäminen ja täysin uuden aloittaminen omat haasteensa. Poika ei halunnut huolestuttaa vanhempiaan. Hän yritti parhaansa, oppi kieltä ja sai kavereita, mutta sisällä vallitsi paha olo. Lähtömaassa koetut traumat ja uuden maan monet haltuun otettavat asiat kasaantuivat mustaksi möykyksi, joka painoi sydäntä. Pahoinvointi alkoi näkymään koulukiusaamisena ja teini-iässä kaduilla kapinoitsemisena.

Se poika olin minä ja minäkin olisin voinut päätyä rikolliselle tielle.

Nuorisorikollisuudesta puhuttaessa unohdetaan helposti yksilön lähtökohtien tarkastelu sekä elämänpolkuun vaikuttavat seikat. Nuorena kiintiöpakolaisena elin jatkuvan paineen alla. Minulla oli rakastavat ja hyvät vanhemmat, jotka eivät kuitenkaan ensimmäisinä vuosinaan Suomessa osanneet kieltä tai voineet riittävästi tukea minua. Se tarkoitti sitä, etten saanut apua esimerkiksi koulutehtäviin ja jouduin hoitamaan viranomaisasioita vanhempieni puolesta. Koulun lähettämät viestit vanhemmilleni käytöksestäni eivät päätyneet perille, sillä kumpikaan heistä ei ymmärtänyt kunnolla tekstin sisältöä. Jouduin yksin rakentamaan identiteettiäni kahden kulttuurin välillä.

Ristituli, jossa monet uussuomalaiset nuoret tänäkin päivänä elävät, on todellinen. Tässä ristitulessa elävä lapsi tai nuori on kovan kuormituksen alla. Hän saattaa oireilla kuormittumista ja hakea huonolla käyttäytymisellään itselleen huomiota, näkyvyyttä, valtaa tai jotakin sen pahan olon tilalle, kuten minä nuorena hain. Usein vielä nuoret päätyvät etsimään hyväksyntää ja ymmärrystä kaveriporukoista, joissa toiset yhtä solmussa olevat nuoret ovat yhtä vailla apua.

Apua on kuitenkin saatavilla. Nuoriso-ohjaajana ja kouluvalmentajana olen saanut seitsenvuotisen urani aikana kuulla ja nähdä monenlaisia tarinoita nuorten maailmasta.  Poliisi, koulut, nuorisopalvelut ja sosiaalipalvelut tekevät hartiavoimin töitä tänäkin päivänä syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja nuorten oikealle polulle johdattamiseksi. On selvää, ettei resurssit ole riittävät edelleenkään ja kunnan palvelujen on edelleen kehitettävä siihen suuntaan, ettei nuori tule houkutelluksi rikolliselle tielle. Kunnan on panostettava ennaltaehkäisevään työhön ja resursseja on oltava siinä, että tuemme ristiriitojen keskellä eläviä lapsia ja nuoria, ja ohjaamme heitä turvallisessa kasvussa. Nuorten mielenterveysongelmiin on puututtava ajoissa ja saatava heille tarvittava tuki jo varhaisessa vaiheessa.

 

Jos haluamme järeillä aseilla vastata edellä mainittuihin haasteisiin, niin meidän pitäisi:

  1. Satsata kouluille lisää monikielisiä-ohjaajia, kouluvalmentajia, kuraattoreita, koulupsykologeja ja opettajia. Monikielisten ohjaajien työpanoksen kautta, voisi esimerkiksi vanhemmat saada omalla kielellään lapsensa asioista lisää tietoa esimerkiksi tekstiviestin muodossa. Vanhempien paremman tiedotuksen on huomattu myös parantavan oppilaiden koulusuoriutumista [1].
  2. Pitää nuorisotaloja auki enemmän, etenkin viikonloppuisin. Jotta se olisi mahdollista, tulee nuorispalveluiden resurssia kasvattaa niin, että se kohdistuu nuoriso-ohjaajien ja jalkautuvan nuorisotyön palkkaamiseen.
  3. Vauhdittaa nuorten mielenterveyspalveluihin pääsemistä. Sillä en tarkoita pilleripurkkia loppuiäksi. Monen nuoren kohdalla luvattu hoitotakuu ei toteudu. On selvää, että pahoinvoiva nuori on myös potentiaalinen nuorisorikollinen.
  4. Lisätä poliisien määrää ja resursseja, etenkin alueilla, jossa rikollisuutta esiintyy paljon.
  5. Taata jatkossakin riittävät resurssit nuorisorangaistuksen valvontaan, jossa tulisi etsiä aktiivisesti toimivampia keinoja laittaa myös nuoret rikosvastuuseen teoistaan.
  6. Panostaa rikoksia tehneiden nuorten kuntoutukseen, tukeen ja jälkihoitoon. Esimerkiksi julkisissa hankinnoissa suosittava yrityksiä, jotka palkkaavat laitostaustaisia sekä vankilasta vapautuneita nuoria. Yhdysvalloissa on taasen tehty korkealaatuisia kokeiluja [2], joissa jengirikollisia on saatu takaisin lainkuuliaiseen elämään tarjoamalla perheterapiaa, johon nuori vanhempineen osallistuu. Tällaiseen työhön olisi Suomessakin syytä kouluttaa kielitaitoisia osaajia.

 

Vaikka usein kiinnitämme huomiota median revitteleviin otsikoihin nuorisorikollisuudesta, ei onnistumisiakaan sovi unohtaa. Helsingin Sanomien [3] artikkelissa mainittiin juuri, kuinka koko maassa ja etenkin Uudellamaalla, 15-20 vuotiaiden väkivaltarikollisuus on ollut laskussa. Lukujen laskusuunnan takana on epäilemättä lukemattomia kohtaamisia nuorten ja heistä välittävien ammattilaisten välillä. Kerroin tekstini alkupäässä siitä, miten olisin saattanut itse päätyä nuorisorikolliseksi. Tie sinne ei ollut lainkaan pitkä. En tule koskaan unohtamaan erästä opettajaani, joka näki läpi huonon käytökseni ja sanoi tärkeät sanat: ”Minä en luovuta sinun suhteesi”. Jokaisen nuoren tulisi saada kuulla nämä sanat välittävältä aikuiselta. Tehdään se mahdolliseksi.

 

 

Lähteet:

[1] Chu JTW, Wadham A, Jiang Y, et al. Effect of MyTeen SMS-Based Mobile Intervention for Parents of Adolescents: A Randomized Clinical Trial. JAMA Netw Open. 2019;2(9):e1911120. doi:10.1001/jamanetworkopen. 2019.11120

[2a] Gottfredson, D. C., Kearley, B., Thornberry, T. P., Slothower, M., Devlin, D., & Fader, J. J. (2018).  Scaling-Up Evidence-Based Programs Using a Public Funding Stream:  A Randomized Trial of Functional Family Therapy for Court-Involved Youth. Prevention Science, 19, 939–953.

[2b] Thornberry, T. P., Kearley, B., Gottfredson, D. C., Slothower, M. P., Devlin, D. N., & Fader, J. J. (2018). Reducing crime among youth at risk for gang involvement: A randomized trial. Criminology & Public Policy, 17, 953–989.

[3] Paananen, V. Alaikäisten tekemien rikosten määrä Helsingissä ei ole kasvussa, paljastavat tilastot – Poliisia huolettavat ”hatkaajat” ja lisääntyneet teräaseet. Helsingin Sanomat (10.11.2020) https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007611034.html

 

 

KamalPalaniJafi

Turvallisemman ja välittävämmän Suomen puolesta. Kuntavaaliehdokas 2021 (Helsinki)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu