Tämän päivän säästö – huomisen luku kuolemantapauksissa

Varhainen puuttuminen. Ennalta ehkäisevä työ. Kauniita sanoja, joihin ripustaudutaan ja joiden nimeen vannotaan – mutta mitä todella tapahtuu kulissien takana? Todellisuutta on ylikuormitettu ammattikunta, joka kipuilee resurssipulan, vaihtuvien työntekijöiden ja kapeiden toimintamallien kanssa. Kun alaikäinen tekee rikoksen, tuleekin katsoa taaksepäin ja tarkastella miten tähän pisteeseen on päädytty. Syyttävää sormea on helppo osoittaa alan ammattilaisia kohtaan, vaikka rahahanat edelleen pysyvät suljettuina.

Viimeisen vuoden sisällä on uutisotsikoita ylittänyt useampikin järkyttävä, nuorten toimesta tehty väkivallan teko, raaka rikos. Koskelan murhaepäillyn taustoja selvitellessä, kirjoitti mm. Yle [1] taustojen pitävän sisällään pitkään jatkunutta kiusaamista sekä mahdollista laiminlyöntiä viranomaistahojen puolelta. Kouluun ja lastensuojeluun kohdistetaan nyt selvitys, jonka tarkoituksena on saada selville, ylittyykö esitutkintakynnys näitä tahoja kohtaan. Nuoriso- ja kasvatusalan työntekijänä tuntuu erityisen riipaisevalta lukea näistä elämänkohtaloista, joihin olisi voitu mahdollisesti puuttua jo paljon aiemmin. Silloin, kun kenenkään henkeä ei ollut vielä riistetty, eikä tekijä menettänyt omaa elämäänsä ja nuoruuttansa. Miten näin pääsi käymään? Ja kaikki me tiedämme ja pelkäämme, että näin tulee käymään jatkossakin.

Haluaminen on ilmaista, hyvän tekeminen maksaa. Lastensuojelua ja peruskouluja on ajettu vuosikausia selkää seinää vasten, jossa heiltä vaaditaan ihmesuorituksia, vaikka julkisessakin keskustelussa resurssien todetaan toistuvasti olevan riittämättömät. Toisin kuin yhteiskuntamme juhlapuheissa, ei todellisuudessa kuitenkaan panosteta alaikäisten auttamiseen. Ei sillä, ettei tahtoa auttaa olisi. Fakta kuitenkin on, että esimerkiksi lastensuojeluamme pyörittävät ylibuukatut ja uupuneet työntekijät, joista osa ymmärrettävästi joutuu ajattelemaan myös omaa terveyttään ja vaihtamaan maisemaa ennen lopullista burn outia. Lasten paperit makaavat pöydillä, eikä uusia työntekijöitä saada palkattua. Kuka haluaisi tehdä työtä, jossa onnistumisista ei kiitosta kuulu, mutta epäonnistumiset ovat vapaata riistaa haukuille?

Syyttävä sormi jatkaa osoittamistaan. Toinen toistaan hirveämpiä kiusaamistapauksia on viime aikoina nostettu julkiseen keskusteluun. Keskustelua on tärkeää käydä, mutta vielä tärkeämpää on ryhtyä konkreettisiin toimiin. On liiankin helppoa syyttää opettajia siitä, etteivät he puutu kiusaamiseen. Koulumaailmasta vieraantuneille on ehkä vaikea käsittää mitä kaikkea opettajan työhön jo kuuluu. Opettajien kädet ovat sidotut arjen pyörittämiseen, opettamiseen, kasvattamiseen, koulun – ja kodin väliseen yhteistyöhön, byrokratian koukeroihin ja miljoonaan muuhun asiaan. Oppilasryhmät ovat usein liian isoja, ja yhteen oppilasryhmään mahtuu jos jonkinlaista tuen tarvitsijaa. On täysin absurdia vaatia opettajaa yksin pystymään ennaltaehkäisemään ja torjumaan kiusaamista. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö opettajat jo tekisi hartiavoimin töitä lasten ja nuorten tunne- ja kaveritaitojen eteen, mutta ihan kaikkeen ei yksi ihminen pysty. Kaikkea kiusaamista ei yksin opettaja pystyisi edes havaitsemaan.

Tehokkaimpia tapoja ennaltaehkäistä ja puuttua nopeasti kiusaamiseen on kiireettömän kohtaavan työn lisääminen koulun käytävillä, luokissa ja vapaa-ajan toiminnoissa. Tällaiseen työhön on kehitelty erilaisia työmuotoja ja metodeja eri kunnissa. Esimerkiksi Helsingissä toimii toistakymmentä kouluvalmentajaa, joiden työn ydin on kohdata kiireettömästi oppilaita, tarjota tukea ja apua arjen haasteisiin. Itsekin työskentelen tällä hetkellä kouluvalmentajana. Kouluvalmentaja käyttää aikaansa mm. ryhmäyttämällä oppilasryhmiä, puuttumalla nimittelyyn, väkivaltatilanteisiin, kaikenlaiseen häirintään ja kiusaamiseen. Kouluvalmentajana pyrin itse puuttumaan pieniinkin tilanteisiin ennen kuin niistä kasvaa todellinen, suurempi ongelma.

Kohtaavan työn lisäämisen lisäksi kouluihin tarvitaan lisää muutakin oppilashuollon henkilökuntaa. Koulukuraattorien ja psykologien työ on korvaamatonta, mutta jonot heidänkin palveluihinsa kasvavat kasvamistaan. Liian usein huomataan liian myöhään tai jää kokonaan huomaamatta oppilaan tarve mielenterveyspalveluihin tai neurologisiin tutkimuksiin. Liian usein käy myös niin, että ongelmat huomataan ja koulun puolelta tehdään kaikki mahdollinen tehtävissä oleva, mutta jatkohoito jää uupumaan. Kouluissa on tälläkin hetkellä lukemattomia oppilaita, jotka eivät ole lainkaan koulukuntoisia, mutta koulun yrityksistä huolimatta, mikään taho ei tartu heidän tilanteeseensa. Pahimpia onkin tilanteet, joissa jäädään pallottelemaan, kenelle vastuu lapsen tilanteesta oikeastaan kuuluu.

Milloin yhteiskunnassamme todella herätään siihen, että lapset, nuoret ja perheet ovat tärkein sijoituskohteemme? Lyhytkatseisilla säästökuureilla me todellisuudessa laiminlyömme niin talouttamme kuin tulevaisuuttammekin. Syrjäytyminen ja väkivallanteot maksavat yhteiskunnallemme paljon enemmän, mitä panostaminen varhaiseen puuttumiseen maksaa. Sydämelläni on lasten ja nuorten lisäksi myös kollegani koulumaailmassa. Päivästä toiseen näen opettajien tekevän työtänsä parhaimmalla osaamisellaan, sai työstä kiitosta tai ei. Meitä on iso joukko, jotka haluamme, ettei yksikään nuori ajautuisi Koskelan tapahtumien kaltaiseen tilanteeseen enää koskaan. Tämä joukko ei kuitenkaan yksin riitä hyvän tahtonsa kanssa, vaan tarvitaan todellista ryhtiliikettä resurssien jakamiseen. Peräänkuuluttamani ryhtiliike on panostaa turvallisiin, läsnäoleviin ja kiireettömiin aikuisiin. Lupaan, että se tulee maksamaan itsensä vielä moninkertaisesti takaisin. Yhdenkään nuoren elämä ei tule päättyä siihen, ettei kenelläkään ollut aikaa hänelle.

 

[1] de Fresnes, T. & Eskonen, H. Ylen tiedot: Viranomaiset pettivät Koskelan surman uhrin – lastenkoti ei etsinyt poikaa vaikka vanhemmat pyysivät, koulusta paljastui puutteita. Ylen Uutiset (12.2.2021). https://yle.fi/uutiset/3-11778420

 

KamalPalaniJafi
Sosialidemokraatit Helsinki
Ehdolla kuntavaaleissa

Duunari, vuokralainen, maahanmuuttorealisti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu