Mitä tekee aluevaltuusto, kun rahat loppuvat?

Kun eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa käsittelimme hyvinvointialueuudistusta koskevaa yli 100 lakiesityksen kokonaisuutta, tuli täysin selväksi, että Marinin hallituksen laskelmat uudistuksen ja tulevien alueiden rahoitustarpeista olivat vahvasti aliarvioituja.

Monet isot erät kuten palkkaharmonisointi, henkilöstön lisäpalkkaustarve, it-kustannukset, kiinteistökustannukset, muutoskustannukset, omaishoidon yhtenäistämis- ja korotuskustannukset, pelastustoimen rahoitusvaje, ulkoistamissopimusten purkukustannukset ja potilasdirektiivin täytäntöönpanokustannukset puuttuivat joko kokonaan tai olivat merkittävästi alimitoitettuja.

Nyt päälle on tullut pitkittyvän koronan aiheuttaman hoitovelan mittavat kustannukset. Väestön ikääntymisestä johtuvat kustannukset kasvavat ”automaattisesti”.  Mielenterveyden ongelmat kasvavat. Samoin mm. lastensuojelun kustannukset.

Puuttuvien summien kokonaismäärä nousee miljardeihin.

 

Kun Marinin hallitus on tehnyt kehyspäätökset raskaasti alimitoitettujen sote-laskelmien mukaisesti, edessä on kustannuspommi, joka räjähtää joko seuraavan hallituksen syliin tai siirtyy uusien aluevaltuustojen murheeksi.

 

Jos hallitus osoittaa nämä pysyvät miljardit alueille lisärahoituksena, menokehykset paukkuvat rajusti. Siitä on vakavat seuraukset Suomen julkisen talouden uskottavuudelle. Velkaantuminen jatkuu ja syvenee. Se näkyy myös korkotasossa. Lopulta verotus kiristyy. Kilpailukyky ja työllisyys heikkenevät.  Kansa köyhtyy. Syntyy pitkäaikainen ja kohtuuton lasku.

 

Toinen vaihtoehto on se, että hallitus ei lisää alueiden rahoitusta.  Tällöin kriisi kaatuu alueiden murheeksi. Aluevaltuustot eivät voi enää lähettää laskuja kunnille. Hoito- ja muunkaan henkilöstön lomauttaminen ilman vakavia seurauksia ei ole mahdollista. Kiinteistä kuluista on vaikea leikata. Velkaa alueet eivät saa ottaa eikä velanotto edes ratkaisisi ongelmia. Päinvastoin se siirtäisi ja syventäisi kriisiä.  Syömävelkahan on maksettava seuraavana vuonna pois, jotta se ei kasva ja kasaudu.

Jäljelle jää umpikujan ratkaisemiseksi se, että aluevaltuustot leikkaavat palveluja. Keskustan lupaus ”seiniin sidottu soteasema joka kuntaan” kokee karmean mahalaskun.  Mitä pienempi kunta, sitä varmemmin palvelut siirtyvät pois ja kauas. Pienessä kunnassa on vähän ”vastaanpanijoita” ja äänestäjiä. Kohtuutonta.

Niillä hyvinvointialueilla, joissa Keskusta on (jos on) suurin puolue ja vallan käyttäjä, leikkaukset ovat rajuimmat. Tekijänä Keskusta!  Niissähän eniten nyt kärsitään polttonesteiden veronkorotuksista ja myös hallituksen turvevihamielisestä energiapolitiikasta. Maaseutu on kiihtyvän alasajon kohteena. Jo riittää! On muutoksen aika!

Kriisiin ajautuva hyvinvointialue liitetään toiseen, jolloin liitetyn ”ongelma-alueen” palvelut ovat entistäkin suuremmassa vaarassa, kun pääpaikka on kaukana.

On huomattava sekin, että hyvinvointialueet eivät saa minkäänlaista aitoa itsehallintoa. Ne ovat rahoituksen osalta täysin valtion armoilla ja lisäksi ministeriöiden ohjaus on tiukka.

Itse asiassa uudistus vie valtaa kunnista ja alueilta ministeriöihin.  Hallitus keskittää!

 

Eihän tässä näin pitänyt käydä!

 

Ps.  Uusien aluevaltuutettujen on syytä varautua siihen, että lähivuosina valtion vuodeksi lupaama rahoitus loppuu jo lokakuussa.  Kannattaa pohtia jo nyt, mitä kukin silloin tekee. Erityisesti nykyisten hallituspuolueiden valtuutetut joutuvat vastuuseen. Niiden kansanedustajat kuulivat valiokunnassa asiantuntijoiden selkeän viestin rahoitusvajeesta, mutta eivät reagoineet.

Hallitus heitti uudistuksessa ”likaisen” työn eli leikkaukset ja keskittämisen tietoisesti aluevaltuustojen tehtäväksi. Tämä on vastuutonta ja tuomittavaa.

Laadukkaita lähipalveluja on puolustettava koko maassa  –  järkevästi!

+1
kankaanniemitoimi
Perussuomalaiset Jyväskylä
Ehdolla aluevaaleissa

Politiikan konkari. Kansanedustaja 8. kaudella. Kaupunginvaltuutuuston 1. varapuheenjohtaja. Ex- vaikka mikä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu