NATO-päätökseni kypsyi faktojen pohjalta

Aloitin kansanedustajana yya-aikaan keväällä 1987. Neuvostoliitto hajosi, yya-sopimus raukesi, naapuruussopimus hyväksyttiin, liityttiin Euroopan unioniin ja yhteisvaluuttaan, solmittiin Nato-kumppanuus ja nyt olemme askeleen päässä sotilaallisen puolustusliiton täysjäsenyyttä.

Kaiken tuon huikean tapahtumien ketjun olen saanut elää läheltä päätösten tekijänä. Todennäköisesti Nato-jäsenyyskin toteutuu tällä vaalikaudella.

USA:n presidentti George W. Bush kutsui Georgian ja Ukrainan tervetulleeksi Naton jäseneksi Bukarestissa 2.4.2008. Venäjän presidentti Putin tyrmäsi hankkeen heti jyrkin sanoin. Sota elokuussa 2008 tuhosi Georgian aikeet. Samaan aikaan Putin aloitti määrätietoiset valmistelut Ukrainan Nato-hankkeen torjumiseksi. Sotakassa, opposition ja median tukahduttaminen, Krimin valtaus ja eräät muut toimet osoittivat, että Putin oli suunnitelmallisesti päättänyt estää Naton laajenemisen itään Venäjän rajoille.

Putinin hyökkäys 24.2.2022 ei ollut alkupiste, vaan se oli tarkoitettu loppupisteeksi Ukrainan pitämiseksi Venäjän etupiirissä. Putin pyrkii estämään keinoja kaihtamatta Ukrainan lipumisen USA:n ja Naton vaikutusvallan alle. Raaka, täysin tuomittava sota on ensi sijassa Venäjän taistelua hegemoniasta globaalisti ja Euroopassa USA:n tavoitteita vastaan.

Putin arvioi väärin Ukrainan kansan maanpuolustustahdon, lännen yhtenäisyyden pakotteissa ja Ukrainan tukemisessa sekä oman armeijansa kyvyt. Venäjä häviää sodan taloudellisesti, poliittisesti ja myös sotilaallisesti.

Venäjän hyökkäyssota toi hirvittävät televisiokuvat olohuoneisiimme. Kun ne tulivat keskeltä Eurooppaa, oli selvä, että kauhu, pelko ja viha valtasi vapaan maailman, myös ja ennen kaikkea Suomen. Voiko näin tapahtua meille?

Aiemmin olimme kansan ja päättäjien enemmistönä tottuneet rauhanomaiseen rinnakkain eloon itäisen naapurin kanssa liki 80 vuotta. Presidentti Paasikiven oppi oli selkäytimessä. Gallupit kertoivat Nato-vastaisuudesta.

Suomen kansa alkoi kysellä turvatakuiden perään. Vielä maaliskuun lopussa esillä oli kaksi vaihtoehtoa: 1. Täysjäsenyys Natossa tai 2. syvenevä puolustusyhteistyö Ruotsin ja USA:n kanssa täydennettynä mm. Ison Britannian ja EU:n artiklan 42.7 mukaisen merkitykseltään voimistuvan solidaarisuuslausekkeen puitteissa. Kolmas vaihtoehto oli nykytila, jota emme pitäneet mahdollisena.

Kiinnostuin 2. vaihtoehdosta. Se olisi merkinnyt sitä, että Nato ei laajenisi Venäjän rajalle.  Tämä olisi saattanut tyydyttää Venäjää, joka vastustaa nimenomaan Naton laajenemista itään ja rajoilleen.

Ulkoasianvaliokunnassa kysyin 2. vaihtoehdon riittävyydestä asiantuntijoilta. Tätä ei kuitenkaan haluttu selvittää sen jälkeen, kun hallitus oli antanut Nato-jäsenyyttä myötäilevän turvallisuusselonteon eduskunnalle. Todettiin lyhyesti, että tämä vaihtoehto ei anna riittäviä turvatakuita kuten Naton artikla 5 antaa. Täydellisiä turvatakuita ei mikään taho pysty antamaan.

Olen valmis hyväksymään Suomen hakeutumisen sotilaallisen puolustusliitto Naton jäseneksi. Jo aiemmin ilmoitin, että jos tasavallan presidentti ja valtioneuvosto hyvin perustein esittää eduskunnalle Nato-jäsenyyttä, tuskin vastustan. Ruotsin liittymistä pidän erittäin tärkeänä Suomen kannalta.

Gallupien perusteella enempää kuin tunteidenkaan pohjalta en kansamme tulevaisuuteen ja turvallisuuteen vahvasti liittyvää päätöstä ole tehnyt.

Mm. ulkoasianvaliokunnassa kuulemiemme lukuisten asiantuntijoiden lausuntojen perusteella on rehellisesti todettava, että Suomen Nato-jäsenyyteen liittyy merkittäviä riskejä.

Sotilaallinen liittoutuminen merkitsee mm. sitä, että muiden liittoon kuuluvien maiden joukkoja voi tulla maaperällemme. Tätä Venäjä pitää epätoivottavana, vihamielisenä ja riskinä, vaikka kysymyksessä ei ole hyökkäys, vaan puolustus. Jännite kasvaa.

Itämerestä Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys tekee liittouman sisämeren. Suomenlahden perukan, ml. Pietari, ja Kaliningradin alueen tärkeys Venäjälle korostuu samalla, kun sekä Venäjän että Naton sotilaallinen läsnäolo  Suomen lähivesillä lisääntyy. Jotkut asiantuntijat näkevät Itämeren alueen turvallisuuden vahvistuvan, toiset vähenevän. Riskejä se lisää mm. kauppamerenkululle ja vahingoille.

Nato toimii vahvasti Yhdysvaltain varassa. Siksi on arvioitava myös siellä tapahtuvaa poliittista kehitystä. Jo vajaan kolmen vuoden kuluttua USA:ssa on uusi presidentti. Hän hallintoineen todennäköisesti joutuu keskittymään Kiinaan, jonka vaikutusvalta vahvistuu globaalisti jatkuvasti. Eurooppa ja Venäjä heikkenevät. Hegemoniataistelu kiristyy. Mikä on Naton asema, tehtävä ja tulevaisuus erityisesti Euroopassa?

Naton jäsenenä Suomi pääsee ydinasepelotteen suojaan. Vaikka Suomeen ei rauhan aikana ydinaseita tuoda, itärajallemme muodostuu pysyvä kahden ydinasemahdin jyrkkä vastakkainasettelu. Jotkut kokevat tämän turvallisuutta lisäävänä, toiset vähentävänä. Maantieteelle emme mahda mitään.

Ulkoasianvaliokunnassa kuulimme noin 35 ulko- ja turvallisuuspolitiikan huippuasiantuntijaa. Heidän mielipiteensä jakaantuivat Suomen Natoon liittymistä kannattaviin, sitä vastustaviin ja hieman tulkinnanvaraisiin.  Oman puolustuksen tärkeyden kaikki tunnustivat.

Oman ratkaisuni, joka kypsyi asiantuntijakuulemisten myötä, ei perustu ideologiaan eikä mihinkään oppiin, vaan viileään harkintaan ja tosiasioihin. Painostus, jota jonkin verran tuli molempiin suuntiin, ei vaikuttanut loppupäätelmääni. Tein lopullisen päätöksen vasta asiantuntijakuulemisen päätyttyä.

Peruslähtökohdiltani haluaisin, että Suomi olisi voinut jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana ja sen perustalta rauhaa ja turvallisuutta tuottavana valtiona.  Venäjän nykyinen presidentti ja hänen hallintonsa ei tätä mahdollista. Siksi Suomen on valittava kahdesta huonosta vaihtoehdosta vähemmän huono. Se on liittoutuminen. Päätökseen emme kysy lupaa muilta valtioilta, emme varsinkaan Venäjältä.  Laaja kansamme tuki ja meidän kansan valitsemien edustajien päätös riittää. Jäsenyyteen on kuitenkin vielä matkaa.

Nyt meidän on yhdessä varauduttava seurauksiin, joita ratkaisusta seuraa lyhyellä ja pitemmällä tähtäyksellä.  Pyytäkäämme kansallemme siunausta ja varjelusta kuten presidenttimme tekivät ja kehottivat menneinä vaikeina aikoina.

Olen päätökseni tehnyt. Kannan siitä osaltani vastuun.