Jeesus-tarinoiden taustaa, ristiriitoja ja historiallista perättömyyttä

Millaisesta maailmasta Jeesus-legendat ja ihmeet kertovat?

Tunnetuin ihmekertomus lienee Jeesuksen syntytarina. Uuden testamentin vanhimmissa osissa, Paavalin kirjeissä ja Markuksen evankeliumissa, ei mainita mitään Jeesuksen syntymästä ja lapsuudesta. Vasta myöhemmissä Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa niistä on erilaiset legendat.

On ilmeistä, että Jeesuksen synty- ja lapsuuskertomukset on sepitetty vuosikymmeniä Jeesuksen kuoleman jälkeen.

Matteuksen ja Luukkaan mukaan Jeesus syntyy neitseestä. Sovinistinen sepite. Tietäähän nuo miehet. Eikö neitsyt ollut tärkein kriteeri.

Sitä paitsi jos nainen olisi ollut yhdynnässä ilman avioliittoa tai avioliiton ulkopuolisessa suhteessa, hänet olisi tapettu juutalaisen lain mukaan. Jos käsitys neitseestä syntymisestä olisi alkuperäinen, se olisi vahvana todistuksena Jeesuksen jumalallisesta alkuperästä näkynyt Paavalin kirjeissä. Paavalille Maria oli vain arkisesti nainen.

Eikä Maria-sepittely siihen loppunut. Maria on ikuinen neitsyt sekä roomalaiskatolisessa että ortodoksisessa kirkossa ja Martti Lutherillekin. Ja miljardi ihmistä rukoilee edelleen sekopäisesti neitsyt-Mariaa, vaikka Raamatun mukaan Maria ei ylösnoussut vaan taisi kuolla. Uskomuksen järjen vastainen voima on hurja nykyäänkin. Entä 2000 vuotta sitten?

Matteuksella itämaan tietäjät tulevat tähden opastamana Jeesuksen luo samaan tapaan kuin tähti johtaa lapset kotiin Topeliuksen sadussa Koivu ja tähti.

Matteuksen mukaan enkeli antoi varoituksen Herodeksen aikeista murhata Betlehemin alle kaksivuotiaat poikalapset, mutta perhe ehtii paeta Egyptiin. Luukas ei mainitse näin merkittäviä tapahtumia.

Herodeksen teettämäksi mainittua Betlehemin poikalasten murhaa eivät tunne myöskään mitkään historialliset lähteet, ei edes Josefus (s. noin 37 Jerusalemissa), joka kirjoitti laajat ja tarkat teokset juutalaisten historiasta. Betlehem sijaitsi vain alle 20 kilometrin päässä Jerusalemista. Kyllä Josefus olisi kuullut – varsinkin poikalapsena – tuollaisesta naapurikylässä tapahtuneesta poikalasten joukkomurhasta vähän ennen hänen syntymäänsä. Varsinkin kun olisi ollut roomalaisten tekemästä juutalaislasten julmasta joukkomurhasta. Tarina on ehdottomasti palturia.

Kyseinen sepite on hyvä esimerkki jeesususkovaisten kyvystä ja halusta puolustaa uskoaan. Mitkä tahansa tarinat menivät perille primitiivisessä, suullisten tarinoiden varassa elävillä ihmisillä, joiden maailmankuvaa hallitsi mytologia eikä suinkaan nykyihmisten kriittinen tieto.

Luukas puolestaan värittää Jeesuksen syntymää erilaisella kuvituksella: enkelillä, paimenilla ja taivaallisella sotajoukolla. Kai Matteuskin olisi tiennyt taivaalliset sotajoukot, elleivät ne olleet silkkaa sepitettä.

Jeesuksen sukuluettelo Matteuksella ja Luukkaalla eroavat. Luukas luetteloi Jeesuksen suvut isän nimen mukaan. Ensimmäisen esi-isän Aadamin isä oli luettelon mukaan Jumala. Aadam olisikin siis Jeesuksen veli. Mielenkiintoista!

Kertomusten tarkoitus on ollut tehdä Jeesusta jumalalliseksi alusta alkaen. Tuon ajan Lähi-Idän ja antiikin maailma on täynnä sepitettyjä tarinoita historiallista tapahtumista ja kuuluisuuksista.

Kosmologinen, biologinen ja evoluutiotietous eivät rajoittaneet tuon ajan ihmisten, varsinkaan syvästi pettyneiden Jeesus-uskovaisten mielikuvitusta. Jeesus-propagandalla oli Lähi-Idän uskontojen ja kiertelevien ihmeiden tekijöiden maailmassa ankara kilpailutilanne, jossa jeesususkovaiset sepittivät kertomuksia todistaakseen Jeesuksen jumalallisuutta.

Kannattaa muistaa henkinen maailma, missä nykyajattelun kannalta sulkeutunut juutalainen yhteisö eli roomalaisen vallan alla. Jo vuosisatoja oli saarnattu juutalaisen valtion pelastusta tulevan Messiaan avulla. Juutalaiset (juutalaisten eliitti) oli viety pakkosiirtolaisuuteen nykyisen Irakin alueelle. Siellä juutalaisten identiteetti vahvistui Jahve uskon ja ympärileikkauksen merkinnän avulla. Juutalaisten pelastuksen odotus oli uudessa maanpäällisessä Jahven ohjaamassa ja Messiaan johtamassa maanpäällisessä valtakunnassa.

Juutalaisten odotus oli uusi jumalan valtakunta, ei yksilöiden pelastus tuonpuoleisuuteen, taivaaseen. Sellaisia kertomuksia Vanhaan testamenttiinei sisälly. Vanha testamentti ei tunne myöskään sielun kuolemattomuutta. Sen sijaan saddukealaiset uskoivat ruumiin ylösnousemukseen. Sen on jeesususkovaisten uskon tausta.

Vasta hellenismin vaikutus toi kristinuskoon yksilöllisen tuonpuoleisen pelastuksen opin. Toki Jeesus saarnasi hyvän elämän välttämättömyyttä pelastukseen. Hän edusti moralistista oppia, hyvästä elämästä seuraa palkintona pääsy jumalan valtakuntaam, huonosta elämästä seurasi ikuinen tuloi, itku ja hampaiden kiristys.

Jeesuksen ihmekertomuksia on kymmeniä. Käsittelen vain muutamia.

Markuksen evankeliumin 5 luvun mukaan Jeesus kohtaa miehen, joka puhuttelee häntä Jumalan pojaksi. Jeesuksen kysyessä miehen nimeä miehessä olevat riivaajat vastaavat: ”Legioona, koska meitä on monta”. Riivaajat pyytävät, ettei Jeesus ajaisi heitä seudulta vaan antaisi heidän mennä sikoihin. Jeesus antaa luvan, riivaajat tottelevat, menevät sikoihin ja koko sikalauma syöksyy järveen ja hukkuu.

Sioille ja sikojen omistajille Jeesuksen teko oli sikamainen temppu. Ja eläinsuojelu vastainen.

Koska riivaajia ei ole, keskustelu tottelevien riivaajien kanssa ja puhe Jumalan pojasta ovat sepitettä. Sikoja oli 2000. Miksi yksi sika ei riittänyt ihmemies Jeesukselle?

Kertomus on pähkähullu. Suuret luvut olivatkin tarpeen, jotta kertomus tekee vaikutuksen. Viidellä leivällä ja kahdella kalalla Jeesus ruokki 5000 miestä, lapset ja naiset päälle.

No eihän se ole kumma, kun Muhammed ruokki väkijoukon muutamalla taatelilla! Uskovaiset uskovat varmaan senkin. Kummallista kun primitiivisissä kulttuureissa oli tällaisia ihmemiehiä, mutta ei enää nykyaikana. Tosin vielä sata vuotta sitten monenlaisia henkiolentoja ilmaantui varsinkin Lapin paimentolaiskansan piirissä.

Toisessa tapauksessa ”kun saastaiset henget näkivät hänet (Jeesuksen), ne heittäytyivät hänen eteensä ja huusivat: ”Sinä olet Jumalan Poika!” Mutta hän varoitti ankarasti niitä paljastamasta häntä.”

Jälleen olemattomat riivaajat tunnistavat hänet ”Jumalan Pojaksi”. Tarina on paitsi epäuskottava myös epälooginen. Koska Jeesus varoitti riivaajia paljastamasta häntä, kehotuksella on mieltä vain, jos puheella ei ollut kuulijoita. Ja jos kuulijoita ei ollut, jättivätkö riivaajat Jeesuksen kiellon tottelematta?

Pitäisikö uskoa yksilöllisten riivaajahenkien olemassaoloon, jotta tuon sepitteen uskoisi. Näin Jeesuksen ihmeisiin uskovat tekevät piittamatta nykyajan ymmärryksestä ihmisen biologiaan ja psykologiaan. Primitiivisiä uskomuksia riivaajiin elää vielä vahvana Afrikassa nimenomaan kristinuskon herättäminä uskomuksina.

Evankeliumien kertomukset Jeesuksen kuolemasta ovat keskenään erilaisia. Ei pidä paikkaansa, että todellinen tapahtumien kulku oli kertomusten yhteenlasku ja että evankelistat olisivat vaan kertoneet sovitusti tai sattumoisin eri asiat ristiinnaulitsemisesta ja sen jälkeisistä tapahtumista. Tuskinpa kukaan jeesususkovista oli edes katsomassa ristiinnaulitsemista. Opetuslapsien kerrottiin paenneen jo Jeesusta vangittaessa.

Vanhin Markuksen evankeliumi päättyy naisten menoon haudalle ja nuorukaisen, enkelin, tapaamiseen.  ”He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät.” Jaa. Mistä sitten tarina on syntynyt, jos naiset eivät kertoneet kenellekään mitään!

Raamatun tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että evankeliumin loppu 9 jakeesta lähtien on myöhempää lisäystä. Sen vuoksi se on nyky-Raamatun painoksessa hakasuluissa. Se sisältää Jeesuksen ilmestyksen Magdalan Marialle ja myös kuuluisan lähetyskäskyn mennä kaikkeen maailmaan.

Uudemmissa evankeliumeissa Jeesus putkahtelee siellä täällä, vaihteleville joukoille ja kävelee seinän läpi. Evankeliumeja vanhemmissa Paavalin kirjeissä on vain yksi maininta Jeesuksen ilmestymisestä, josta muualla ei ole mainintaa. Jeesus olisi ilmestynyt viidellesadalle. Jälleen siinä suuret luvut ovat todistusvoimaisia!

On syytä tietää, että usko ylösnousemukseen oli tuohon aikaan Palestiinassa yleinen juutalaisten saddukealaisten uskomussuunnan piirissä. Uuden testamentin tekstien mukaan Jeesus oli esikoinen ylösnousevien joukossa. Muuta porukkaa vaan ei seurannut, vaikka Paavalikin odotti Jeesuksen tulevan hänen elinaikanaan pilvissä, jolloin Jeesus tempaa hänet vastaan ja uskossa kuolleet nousevat haudoista.

Myöskään sielun kuolemattomuuteen ei siis uskottu. Sen kreikkalaiset kirkkoisät omaksuivat antiikin filosofiasta. Ihmisen ei ollut kokonaisuus kuten juutalaisessa kulttuurissa oli uskottu vaan jakaantui osiin: ruumis- sielu-henki.

Usko sielun kuolemattomuuteen on myös luterilaisen kirkon uskontunnusten vastainen. Silti toistuvasti kuulee hautajaisissa pappien horinoita, kuinka vainaja tai hänen sielunsa on taivaassa, jopa tarkkailemassa oman hautajaisensa menoja. Oikea privitiivisyyden ja halpaisen kaupittelun kukoistus!

Lähetyskäskyä ei ole historiallinen Jeesus antanut. Hän odotti Jumalan valtakunnan tuloa, joka tulisi jo hänen kuulijoidensa eläessä. Pikainen Jumalan valtakunnan ja Ihmisen Pojan tulo on Jeesuksen pääsaarna. Hän kertoo tulleensa saarnaamaan juutalaisille ja kielsi menemästä pakanoiden luokse. Pikaisesta silloisen maailman lopun odotuksesta kertovat myös Jeesuksen kehotukset jättää perheensä, omaisuutensa ja seurata häntä, koska Jumalan valtakunta tulee kohta. Tästä päivästä ei tarvinnut kantaa huolta, koska päivät kohta loppuvat. Jeesus ei kuvitellut mitään maailman valloitusta.

Todennäköisesti Jeesus roomalaisen tuomion jälkeen rikollisena heitettiin joukkohautaan. Niinpä naiset eivät häntä löytäneet, jos edes Jeesuksen ruumiin etsiminen on totta. Myös, että naiset olisivat menneet voitelemaan Jeesusta öljyillä monta päivää hänen kuolemansa jälkeen, ei ole uskottavaa. Palestiinan oloissa ruumis oli pitkälle mätänemistilassa.

Jeesuksen kuollessa Matteuksen mukaan maa järisi, monet vainajat nousivat haudoista ja vaelsivat kaupunkiin. Tapahtumien järkyttäminä sadanpäämiehet ja vartijat tunnustavat: ”Totisesti tämä oli Jumalan poika”. Jälleen käytetään ihmeitä ja ulkopuolisia todistamaan Jeesuksen jumalallisuudesta.

Mutta, mutta! Jeesus ei siis ollutkaan ainoa, joka heräsi kuolleista! Tuohon aikaan sellaista tapahtui. Zombit eivät olekaan kauhuelokuvien keksintö.

Viimeisessä, Johanneksen, evankeliumissa Jeesus saa uuden olemuksen, ennaltaolemisen, pre-eksistenssin. Johannes tai hänelle läheinen yhteisö on kehitellyt uuden teologisen opin noin 100 vuoden tienoilla, jolloin se viimeisenä evankeliumina on kirjoitettu. Johanneksen mukaan Jeesus on ollutkin aikojen alusta ja mukana luomisessa. Ja Jeesus olisi sana, logos, mikä kertoo vahvasta hellenistisestä, uusplatonilaisesta vaikutuksesta.

Jeesus olisi siis odotellut 13.000.000.000 vuotta ennen lihaksi tuloaan. Jeesuksella on täytynyt olla tylsää, ennen kuin tuli nurkkakuntaisesti juutalaisena Palestiinaan pelastamaan koko maaailman ihmisiä leikkikuolemallaan ja tulee vielä tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Jumalattomat hän tuomitsee helvetin ikuiseen tuleen. Sitä voidaan pitää moraalittomana rangaistuksena vain lyhyen ajan kestäneestä elämästä, oli se kuinka rietas hyvänsä.

Jumalallisessa tarinassa on evoluution kokoinen aukko. Miten aikaisemmin eläneet ihmiset? Ja Homo sapiensin kehitysvaiheet ja eri ihmislajit? Mihin asti jumalan pelastussuunnitelma muutaman miljardin vuoden takaa voi ohittaa heidät!

Tuon ajan kolmikerroksisessa maailmankuvassa taivas oli jumalan ja enkelten tyyssija. Niinpä Jeesus otti pilven taksiksi noustessaan taivaaseen. Raamatun mukaan Jeesus tulee takaisin samalla tavalla – pilvissä tai pilvien päällä. Islamilaisen tradition mukaan Muhammed pani paremmaksi ja teki kaksi taivasmatkaa.

Uudessa testamentissa on monta eri teologiaa siitä, miten Jeesus on jumalan poika. Johanneksen evankeliumin mukaan hän on aina ollut aikojen alusta. Joidenkin tekstien mukaan jumala tunnusti hänen myöhemmin pojakseen, Jeesuksen kasteessa tai ylensi hänet pojakseen Jeesuksen kuolemassa.

Jeesuksen mukaan Ihmisen Poika tulee hänen kuulijoidensa eläessä. Jeesus puhuu evankeliumien mukaan monta kertaa Ihmisen pojasta kolmannessa persoonassa. Ei ole takeita, että hän tarkoitti itseään. Ei ole tekstiä, jossa Jeesus olisi sanonut itseään Jumalan pojaksi. Jeesus saattoi mieltää itsensä vain profeetaksi, joka julisti uuden Israelin eli Jumalan hallitseman valtakunnan tuloa.

Alku-uskovaiset kehittelivät teorioita Jeesuksesta ja juutalaisesta uskosta. Vasta Paavali alkoi saarnata pakanoille ja riiteli Jerusalemin alkuseurakunnan kanssa siitä, saako saarnata pakanoille ja luopua juutalaisuuden merkkinä olevasta ympärileikkauksesta. Nämä kiistat ovat selvästi luettavissa hänen kirjeistään.

Paavali ratkaisi, että jeesususko jäänyt juutalaiseksi lahkoksi.

Millainen on sitten pelastus?

Paavalin mukaan ”Itse Herra laskeutuu taivaasta…Meidät, jotka olemme elossa …temmataan sitten…pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan.” Ja uskossa kuolleet herätetään. Kyse ei ole sielujen kuolemattomuudesta.

Vaikka Jeesuksen ja Paavalin odottama ihme jäi mielikuvitukseksi, Jeesus-legendoja kerrotaan totena 2000 vuotta myöhemmin. Kulttuurihistoriaan ne kuuluisivat.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu