MITÄ KAIKKEA KATOAA LUKUTAIDON MUKANA?
Koen, että maailmaa ja ihmisiä on mahdotonta ymmärtää ilman lukemista, kirjoja ja lehtiä. Mahdotonta tietääkään juuri mitään. Sanat määräävät maailmamme rajat. Kaikki tietomme, ajatuksemme ja puheemme muille tapahtuu sanojemme vankilan sisällä.
Muu tietoisuutesi koostuu havainnoista ja aistimuksista, mutta nekin voit ilmaista vain sanoilla. Sen mitä ymmärrät maailmasta ja yhteiskunnasta, voit kuvata vain kielessä. Ajattelusi mahdollisuudet ja rajat riippuvat siitä, mihin sinulla on sanoja ja sanojen takana merkityksiä. Lukemalla avarrat vankilasi rajoja.
Tutkimusten mukaan kirjoja omalla ajallaan lukeva 17-vuotias nuori osaa 50.000-70.000 sanaa, ei-lukeva nuori noin 15.000. Suoraan laskien lukevan nuoren maailma olisi siis jopa lähes 5 kertaa avarampi, mutta näin ei ole. Koska sanat liittyvät toisiin ja muodostavat verkostoja, pohdintoja, ajatusten rakennelmia, lukevan nuoren maailma voi olla kymmeniä kertoja avarampi, rikkaampi, monipuolisempi kuin nuoren, joka ei lue.
Pisa-tutkimuksen mukaan jo kaksi kolmesta pojasta lukee vain, jos on pakko. Tytöt lukevat enemmän. Huonoa lukutaitoa seuraa huono kirjoitustaito, heikompi kyky ymmärtää luettua tekstiä ja käsitellä asioita. Ja lähtökohdat koulutukseen ja työelämään ovat tuntuvasti heikommat.
On vahva tutkimusnäyttö siitä, että lukeminen kehittää pitkäjänteisyyttä ja älyä. 1990-luvulta lähtien on muun muassa Pohjoismaissa, Yhdysvalloissa ja Englannissa todettu väestön keskimääräisen älykkyyden lasku. Suomessa ja Norjassa älykkyysosamäärän lasku on havaittu testeissä, joita on tehty varusmiespalvelukseen astuvien keskuudessa. Tutkijat ovat arvelleet syyksi kirjojen lukemisen vähenemistä digilaitteiden käytön kustannuksella.
Lukemisen on todettu kehittävän empatiaa ja suvaitsevaisuutta. Molemmat kertovat yhteiskunnan sydämen tasosta. Kirjailija Jari Tervo on todennut, että kirjaa lukiessa katsot maailmaa toisen silmin. On iso ero kokea kirjan kautta toisen ihmisen, toisen ikäisen, toista sukupuolta tai muusta kulttuurista olevan ihmisen näkemyksiä, tunteita, ajatella toisen pään sisällä – sen sijaan, että ammuskelee näytöllä näkyviä ihmisiä tai potkii digitaalista palloa.
Tiedettä ja tutkimusta ei ole ilman kirjoja. Lukemalla saatu perusteltu tieto on sivistyksen ja teknisen kehityksen perusta. Jos ei lue, luulee. Ei-lukeva ihminen on disinformaation, moraalittomien auktoriteettien ja ala-arvoisen somen vietävissä ja altistuu helpommin hyväksikäyttäjille ja populistisille liikkeille.
Kaikkialla missä on autoritaarista vallankäyttöä, sananvapaus – kirjoittamisen ja lukemisen vapaus – on sen ensimmäinen uhri. Sen jälkeen jo ilmaisun vapaus ja muut ihmisoikeudet.
Hyvä ja laaja lukutaito on ollut Suomen kansan historiassa välttämätön edellytys, jolla on luotu kansainvälisesti korkea koulutus- ja sivistystaso. Sen ansiosta Suomessa on vakaa demokratia ja kansalaisilla kohtalaisen hyvät eväät seurata yhteiskunnan tapahtumia ja ottaa niihin harkitusti kantaa vaikkakin kunkin omien arvojen pohjalta. Lukemisen ja lukutaidon lasku rapauttaa sivistysvaltion ja demokratian perustaa.
Pisan lukutaidon testi on höpöä:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/grohn/pisa-ja-lukutaito/
Ilmoita asiaton viesti
Sinulle kaikki on höpöä, jopa visiokin on sinulle höpöä. Visio on ihmiselle tärkeää, joka aikoo tavoitella niitä päämääriä eli juuri niitä visioita.
Keksijätkin ovat yrittäneet ideoita luoda ja koittaneet yhä uudelleen, kunnes jossakin onnistutaan.
Kuolemakin on varmaan sinulle höpöä?
Ilmoita asiaton viesti
Dunning–Kruger-ilmiö:
vähäisempi tietomäärä johtaa suurempaan
itsevarmuuteen siitä, että on oikeassa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus. Sanavaraston suppeuden huomaan työssäni päivittäin, yhä useammat yleiskielen samat tuottavat nuorille ongelmia.
Normiluokalla yläkoulussa löytyy taatusti muutamia, jotka eivät käytännössä juurikaan ymmärrä lukemaansa, vaikka tekninen lukutaito olisi kohdallaan. Surullista.
Ilmoita asiaton viesti
Olin 15-vuotiaana radiossa Kalevala-tietokilpailussa karsintojen jälkeen ainoana koululaisena. Ensin voitin Suomen kielen lehtorin. Pääsin semifinaaliin. Selitysteosta jouduin käyttämään sanaston opettelussa. Vähän yli 20-vuotiaana Wittgensteinin ajatukset kielestä vaikuttivat syvästi, kuten kirjoituksen alusta voi huomata.
Ilmoita asiaton viesti
Jee, Jee and Yes, Yes. Must be good.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä. Lukeminen ja oppiminen on tärkeää, kun siihen tarjottuun, kirjalliseen tai netin aineistoon perehtyy kunnolla.
Nykyään ihmiset jaksavat lukea sisältöä enintään 5 minuuttia ja sitten kyllästytään. En vain voi käsittää, että miten 5 minuuttia voi olla raskasta luettavaa, kun minä taas jaksaisin paljon kauemmin lueskella yhden teeman ympärillä.
Parhaimmillaan olen lukenut kirjallisuutta 1 vuoden aikana yli 6000 sivua. Kaikki ovat olleet filosofisia, tieteellisiä, ajankohtaisia yhteiskunnallisia aiheita.
Eri asia on silloin, jos joku kirjoittaa sellaisella erittäin kuivalla tyylillä ja tekee sen erittäin raskaalla (liian hienoja termejä, mitkä voi kuitenkin kansantajuisemmin tehdä) kirjoituksella, että siitä ei kiinnostu juuri kukaan.
Ilmoita asiaton viesti
Aidompi osallistuminen saa tekemisen elämään. Koskee myös kirjoittelua, ja kielen käyttämistä.
Jos painiskelee vain niitä nappeja, ja katselee kivaa multimediaa,… kirjaimet ja tälläiset painomusteen näköiset, eivät ehkä jaksa innostaa.
Eiköhän aika tarkkaan tiedetä, mistä kannattaa vedellä, ja mistä sitä ihminen koukkuuntuu.
Tässä mielessä nuoret ovat tosiaan helppoa riistaa. Ehkä näitä osataan miettiä strategioissa.
Ilmoita asiaton viesti
Olen aivan samaa mieltä kanssasi lukutaidon tärkeydestä ja merkityksestä ihmisen kehittymiselle. Minä olen olen ollut kirjojen suurkuluttaja siitä lähtien kun opin lukemaan eli yli 70 vuotta, koko ajan olen ollut kirjastojen vakioasiakas ja ahminut kirjoja pari kolme kirjaa viikossa. Parina viime vuotena kirjastoissa käynti on jäänyt ensin koronan takia ja sitten sen takia, että lähikirjastoni suljettiin ja kirjastot keskitettiin suureen ”elämyskeskukseen”, jolla ei ole mitään tekemistä oikean kirjaston kanssa. Onneksi olen aikoinani hankkinut kunnollisen kirjaston sekä tieto- että viihdekirjallisuutta, jota vielä voin täydentää netistä ostamillani tietokirjoilla, joten ei minulle tule lukemisesta pulaa.
Vaikka jo ammattini puolesta olen lukenut paljon tietokirjallisuutta, niin olen myös hankkinut paljon mm. historiaa, fysiikkaa, matematiikkaa ja biologiaa käsittelevää populaarikirjallisuutta. Kuitenkin luen nykyisin enimmäkseen kaikenlaista viihdekirjallisuutta, seikkailukirjoja, jännäreitä, dekkareita, jne., esimerkiksi olen lukenut kaikki Jerry Cottonit ja Carter Brownit ja pidänkin niitä tietokirjoja tärkeämpinä ihmisen kehityksen kannalta. Ne nimenomaan kehittävät ihmisen ajattelukykyä ja mielikuvitusta, koska ne pakottavat hahmottamaan tapahtumat ja ympäristöt mielikuvituksessaan.
Mutta: LUKEMINEN KANNATTAA AINA!
Ilmoita asiaton viesti
Sinulla näytti olevan henkilötiedoissa Wittgensteinia mottona. Varmaan tunnistit kirjoitukseni alkuosasta, järisytti ajatteluani 50 vuotta sitten ja tuki uskonnosta erontekoa ensisijaisen historialliskriittisen raamatuntutkimuksen ohella. Hauskaa nuo Cottonit, ne olivat joskus yli 50 vuotta ainoata jännityslukemistoani.
Ilmoita asiaton viesti