USKONNOT OIKEUTTAMASSA VALTAA, SOTAA JA DEMOKRATIAN VASTAISUUTTA

Ateistisen ja kommunistisen Neuvostoliiton henkisistä raunioista nousi uusvanha Venäjä. Se on kaivanut pakasteista ortodoksisen kirkon ja uskonnon. Voidaan aidosti puhua ideologiasta, koska ortodoksinen kirkko on kehittänyt uskostaan isovenäläisen, patrioottisen, umpivanhoillisen ja länsivastaisen version Venäjän valtiolliseksi uskonnolliseksi ideologiaksi. Sen huikea mainos keskellä brutaalia hyökkäyssotaa Ukrainassa on jumalanpalveluksessa kuvattu Putin kynttilä kädessä.

Ortodoksinen uskonto soveltuu hyvin nyky-Venäjän ideologiaksi. Ortodoksinen kirkko on hämmentävästi pakastanut menneisyyden irrationaalisuutta, autoritaarisuutta ja taikauskoa, ihmeitä tekevine ikoneineen ja pyhäinjäännöksineen. Pappien jumalanpalveluksissa harjoittamien teatraalisten, mystisten ja juhlavien ilveilyjen maallinen vastine on Putinin ilmestys avautuvista, valtavista, kullatuista ovista kunniavartiossa seisovien sotilaiden kuin enkelten keskeltä.

Puolassa katoliset ovat liittoutuneet konservatiivisen puolueen kanssa, joka murentaa oikeusvaltiota ja sananvapautta. Näin tapahtuu myös Orbanin Unkarissa, jossa perustuslakiin kirjattiin kristilliset arvot valtiota ohjaavina periaatteina. Trump ja republikaaninen puolue oikeuttavat Yhdysvaltojen muutoinkin vajaan demokratian heikentämistä konservatiivisten kristittyjen tuella. Kuinka vaikenikaan Saksan kirkko natsismin edessä.

Paavalin ja lännen kirkon merkittävimmän kirkkoisän Augustinuksen mukaan valta on jumalasta. On ironista, että Roomassa teloitettu Paavali kirjoitti kirjeessään roomalaisille: ”Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta… joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan.”

Augustinus lausuu Jumalan valtio I- teoksessaan: ”Tosi Jumala, jolta kaikki valta tulee … Sotien kesto ja niiden tulos ovat Jumalan ratkaisun varassa.” Jumalan harkinnassa ja armahtavaisuudessa on joko rangaista tai lohduttaa ihmiskuntaa niin, että toiset sodat päättyvät nopeammin toiset hitaammin.

Jeesuksenkin sanoja ”Antakaa keisarille, mitä keisarille kuuluu” on yleensä tulkittu kehotukseksi kunnioittaa esivaltaa. Lutherin mukaan kristittyjen tuli olla tottelevaisia esivallalle myös silloin, kun se käski maailmallisiin sotiin. Tuollaiset näkemykset ovat olleet ihmiskunnalle kohtalokkaita.

Kristinusko ei ole ainoa uskonto, jolla valtiot oikeuttavat valtaansa ja väkivaltaansa. Uskonnon hyväksikäyttö on pikemminkin sääntö. Usko tuonpuoleiseen auktoriteettiin ja irrationaalinen, uskonnollinen argumentaaio soveltuvat nujertamaan rationaalista ja avointa keskustelua, päätöksentekoa ja demokratiaa.

Erdoganin islamismi on tuhonnut demokratian ja sananvapauden Turkissa. Hindunationalismi Modin Intiassa on samalla tuhoisalla tiellä. Juutalaisuuden perustuslakiinsa kirjannut Israel harjoittaa julmaa rasismia. Myanmarissa buddhalaiset kiihottavat mieliä islamilaisia rohingyoita vastaan, joiden kansanmurhaa armeija toteuttaa.

Ja Venäjällä ortodoksinen kirkko siunaa keisari Putinin hyökkäyssodan Ukrainassa. Kristinuskon pakastearkusta on kaivettu jopa Antikristus, jota vastaan pyhä Venäjä taistelee Ukrainassa.

Vallankäyttäjät näyttävät käyttävän uskontoa oikeuttamaan nimenomaan konservatiivista politiikkaa, joka kyseenalaistaa uskonnollista suvaitsevaisuutta, sananvapautta, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota. Samoille vallankäyttäjille näyttää olevan ominaista disinformaation käyttäminen, menneisyyden vääristely ja osalla myös valtion kohottaminen vanhaan taikka uuteen suuruuteen. Viime mainittu yhdistää Erdogania, Trumpia, Modia ja Putinia.

+11

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu