Köyhät kenkäparin hinnalla

Hallitusohjelma on karua luettavaa. Se normalisoi puheen köyhistä laiskoina ja saamattomina työnvieroksujina.

Ei Björn Wahlroos suotta kehunut hallituksen talouspolitiikkaa parhaaksi viiteenkymmeneen vuoteen. Nallen mukaan ”ihmiset, jotka tekevät paljon rahaa, käyttävät paljon rahaa, ja kun he käyttävät paljon rahaa, niin rahaa riittää kaikille.”

Wahlroos perustaa talousajattelunsa niin kutsuttuun ”trickle down-teoriaan”. Kun minimoidaan ylimpien tuloluokkien verotus, annetaan rikkaiden rikastua, se kuin taikaiskusta parantaa myös köyhimpien asemaa tulojen valuessa alaspäin. Tämä on myös nykyhallituksen talouspolitiikan perusta.

Empiiriset havainnot Thatcherin jälkeisestä Britanniasta tai Reaganin Amerikasta todistavat tosin muuta.

Nallen suosikkifilosofi on yhdysvaltalainen Ayn Rand, pidäkkeettömän kapitalismin ja markkinafundamentalismin puolestajapuhuja. Randin mukaan kaikki valtion säätely markkinoilla, ja kaikenlainen valtion puuttuminen tulonjakoon on väärin. Randin ihannevaltiossa julkisia palveluja ei ole lainkaan.

Miten kävikään?

Rand poltti ketjussa vuosikymmeniä ja sai keuhkosyövän. Viimeisinä vuosinaan hän joutui turvautumaan Lyndon B. Johnsonin luomaan ja veronmaksajien kustantamaan medicareen (lähes puhdas sitaatti eräästä edellisen blogin kommentista).

Orpon kauhukabinetti leikkaa rajusti asumistuesta. Hallitus leikkaa myös ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta. Poistaa työttömyysturvan lapsikorotukset. Leikkaa peruspäivärahasta sekä viimesijaisesta turvasta toimeentulotuesta ja kiristää sen saamisen ehtoja ja vieläpä pohtii voisiko senkin kokonaan evätä.

Kaikki kaatuu samojen ihmisten niskaan.

En usko, että Petteri Orpo tai Riikka Purra edes tietävät paljonko perustoimeentulotuki on. Yksinasuvalle se on 555e/kk ja noin 18 euroa päivässä. Sillä köyhän pitää ostaa ruoka, lääkkeet, vaatteet jne.

Nyt mennään 1990-luvun alun laman reseptillä, vaikka ei olisi pakko. Synnytetään sellaisia vakavia sosiaalisia ongelmia, joiden kustannusvaikutukset tulevat olemaan järkyttävän pitkäkestoisia, jopa ylisukupolvisia, inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.

Lisäksi hallitus poistaa ns. paperittomilta oikeuden tarpeelliseen terveydenhoitoon. Ja jos maahanmuuttaja on ollut 3kk työtön niin maasta ulos ihan siitä riippumatta onko vaihtoehtoa minne mennä tai kauanko ollut Suomessa. Hallitus edelleen eriyttää maahanmuuttajien sosiaaliturvan, siis tekee siitä vieläkin minimaalisemman kuin edellä kerrottu 555/kk. Näitä silmälläpitäen on sanottava, että hallituksen rasisminvastaisella tiedonannolla hallitus voisi vaikka pyyhkiä en sano mitä.

Teot ovat toiset kuin ulkokultaiset sanat.

Samalla kun hallitus lyö vähävaraisia maahan minkä ehtii, se laskee tuloverotusta. Kuulostaa hienolta, mutta katsotaanpa.

Kaikkein pienituloisimmat eivät saa mitään, koska alle 20 000 ansioista ei makseta tuloveroa. Kaupan kassan käteen lyödään Orpon veronalennuksen tuloksena pyöreä nolla. Valtiovarainministeri Riikka Purra, jonka vastuulla on valtion tulo- ja menoarvio, nettoaa laatimastaan budjetista sen sijaan kaksi
ja puoli tonnia/vuosi. Että sellainen pieni- ja keskituloisia suosiva veronalennus.

Hallitus hellii hyvätuloisia myös nostamalla solidaarisuusveron alarajan 75 000:sta peräti 150 000:een ja korottaa reippaasti osakesäästötilien enimmäistalletusmäärää.

Tämä samaan aikaan, kun köyhiltä leikataan ja rajusti.

Valtiovarainministeri Riikka Purra on sanonut, että valtion talouden tila on katastrofaalinen.

Purran väite ei yksinkertaisesti pidä paikkansa. Eduskunnassa sanottaisiin, että PS:n puheenjohtaja käyttää totuutta säästeliäästi. Minä voin sanoa suoraan: Purra valehtelee niin ettei tätä uskota edes hommaforumin poikien parissa.

Suomen julkinen velka on EU-maiden keskitasoa. Sitä ei ole syytä vähätellä, mutta missään tapauksessa se ei ole hälyttävä, katastrofaalisesta puhumattakaan. Entä lainojen korot? Valtio maksaa lainoistaan 3% korkoa, toisaalta inflaatio on tällä hetkellä 5%. Julkisen velan reaalikorko siis on miinus 2% (sic!).

Jos nyt kuitenkin sopeutetaan niin miksi menoista, mutta ei tuloista? Yksinkertaisesti siksi, että oikeistohallitus tekee oikeistolaista talouspolitiikkaa. Ja Orpon hallitus tekee erittäin oikeistolaista, uusliberalistista talouspolitiikkaa. Tällaistä Suomessa ei koskaan aiemmin ole koettu. Kun leikataan julkisista menoista, se lähes ainoastaan osuu vähävaraisimpiin. Jos tehtäisiin tulosopeutusta eli korotettaisiin veroja, se koskisi kipeimmin suurituloisiin.

Sitä saa, mitä äänestää.

Ennen vaaleja puheenjohtaja Purra totesi painokkaasti: ”pienituloisilta ei leikata.” Hyvät perussuomalaiset pienituloiset – teille valehdeltiin päin naamaa!

Orpon ja Purran velkapuhe on puhdasta populismia. Sitä se on siksi, että tosiasiassa Orpon hallitus ottaa tasan saman verran velkaa kuin Marinin, ja ilman välitöntä energiakriisiä, Ukrainan sodan alkamista tai maailmankirjat sekoittanutta vakavaa kulkutautipandemiaa.

Orpon hallituksella ei ole edes tähtäimessä julkisen talouden tasapainottaminen, vaikka se muuta väittää. Maalitauluna hallituksella on palkansaajien ja (osakkeiden ja pääomien) omistajien välisen tulonjaon muuttaminen. Hallitus tekee puhdasta luokkapolitiikkaa.

Sosiaaliturvaleikkausten lisäksi lakko-oikeutta rajoitetaan, työntekijän irtisanomista helpotetaan, työttömyysturvajärjestelmää heikennetään, aikuiskoulutustuki ja vuorotteluvapaajärjestelmä lakkautetaan, ensimmäinen sairaspäivä palkattomaksi ja niin edelleen.

Hallitus siis leikkaa rajusti sosiaaliturvasta, heikentää monin tavoin työntekijän asemaa, epäinhimillistää maahanmuuttopolitiikan ja tekee köyhistä, vähävaraisista ja maahanmuuttajista toisen tai kolmannen luokan epäihmisiä.

Kyllä. Kaiken tämän jälkeen tuntuu, ettei ole lainkaan liioittelua puhua hallituksesta suurpääoman, fasistien ja kristillisen oikeiston liittona. Ihan perinteisen kaavan mukaan.

Nyt myydään köyhää kenkäparin hinnalla.

Eikö itseasiassa jokainen, jolla on runsas palkka, taloudellisesti kohtuullisen huoleton elämä, auto tai kaksi pihassa, mökki meren rannalla ja mukavasti puskuria pankkitilillä tee tosiasiassa veristä syntiä.

Kun samaan aikaan – ihan vieressä, samassa maassa, naapurissa – on kymmeniä, jopa satojatuhansia ihmisiä, vanhuksia, lapsiperheitä, yksinäisiä, jotka elävät köyhyysrajan alapuolella miettien joka hetki miten rahat riittäisivät ruokaan, lääkkeisiin ja vaatteisiin. Pakolaisia, jotka eivät voi olla alati ajattelematta, milloin tulee käsky palata kotimaahan ja vankilaan tai jotakin vielä pahempaa.

Sanoiko Jeesus, että ottakaa köyhiltä ja antakaa lisää hyvätuloisille, sieltä voi tippua muruja myös pöydän alle. Ei sanonut. Emme voi palvella yhtaikaa Jumalaa ja mammonaa. Se raaka kapitalismi, mitä nyt tahdotaan harjoittaa seuraavat neljä vuotta on kristinuskon vihollinen.

Suomalainen paradoksi on ollut, että mitä vasemmalle mennään, sitä enemmän siellä yleensä on inhottu kirkkoa, mutta teoissa oltu kristillisiä. Hallituksen ”sosiaalikristilliset” puolueet kyllä puhuvat kuin kristityt, mutta teot ovat toista maata. Nasaretin mies sanoisi tämän vähemmän kohteliaasti.

Kirkolta voisi kysyä, missä piispojen hätähuuto? Missä mielenilmaukset? Puheenvuorot? Kannanotot? Onko ketään kotona?

Tulisi muistaa, ettei Israelin profeettojen puhe ollut pikkukivaa näpertelyä, keskiluokkaisen säntillistä sunnuntaisaarnaa ja muotomenoa. Ei. Israelin profeetat julistivat vanhurskautta, huusivat yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta.

Hallitus on hylkäämässä kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat: pienituloiset palkansaajat, pakolaiset, köyhät, työttömät ja sairaat. Se on tekemässä rikoksen rikoksen jälkeen. Ajatelkaa maahanmuuttajan lasta, joka saa joka ikinen päivä kuulla rasistisia solvauksia, sellaisia, joita Orpon Kokoomus on nyt normalisoimassa, koska sai talouspoliittisen manifestinsa sellaisenaan hallitusohjelmaan.

Nyt jos koska kirkosta tulisi kuulua profeettojen ääni, huuto yhteiskunnallisen vanhurskauden puolesta.

Ps. Lukekaa Aamosta!

Aamoksen kirja on Raamatun kiivainta yhteiskunnallisen vanhurskauden puolustusta. Aamos kuvaa kuin omaa aikaamme.

Tuloerot kasvavat, rikkain väestönosa rikastuu, sosiaaliturvasta ja tulonsiirroista riippuvat vähävaraiset köyhtyvät, kun maan hallitus yläluokkaa edustavan puolueen johdolla kurjistaa köyhiä. Yhteiskunnalliset vastakohdat kärjistyvät. Polarisaatio kasvaa.

Aamoksen kirjan tausta on pohjoisvaltakunnassa eli Israelissa noin 700 ekr. Aamos oli profeetta, ehkä hebrealaisista profeetoista ensimmäinen. Aamos tunsi voimakkaasti ja myötäeli köyhien puolella. Herra oli avannut silmät näkemään, kuinka toiset elävät komeudessa ja toiset näkevät nälkää

Aamos näki, kuinka etuoikeutetussa asemassa olevat sortivat köyhiä ja heikkoja. Aamos näki kuinka hyvätuloiset, varakkaat ja huolettomat joivat hienoja viinejä, kuuntelivat musiikkia ja ”istuivat suruttomina Siionissa.”

Aamoksen kirjassa puhuu Herra, jolle ulkonainen uskonnollisuus, joka ei liity henkilökohtaiseen hurskauteen ja yhteiskunnalliseen vanhurskauteen on kauhistus. Ei Aamos eikä Aamoksen välityksellä Herra vaadi almuja ja myötätuntoa köyhille, rippeitä ripoteltavaksi pöydän alle vaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta.