Ihminen itse on oman kärsimyksensä paras asiantuntija

Entinen kansanedustaja Lauri Oinonen kirjoitti mielipiteessään 29.1.24 Suomenmaa lehdessä. ”Eutanasian tielle ei pidä erehtyä askeltakaan.” https://www.suomenmaa.fi/mielipide/eutanasian-tielle-ei-pida-erehtya-askeltakaan

Kirjoituksessaan hän toi esille elämän kunnioituksen. Ilman muuta olen samaa mieltä, elämä on kunnioitettava asia ja myös arvostettava asia. Mutta en ole aivan varma mitä jalostavaa on sellaisessa elämässä mikä onkin täynnä kärsimystä ja tuskaa ja se elämä on päättymässä, tiedetään, että kovin pitkää jatkoa ei ole. Mitä väärää on siinä, että ihminen haluaisi sen elämänsä päättää?

Oinonen kysyy mihin johtaisi eutanasian salliminen?

Se johtaisi inhimilliseen kuolemaan sen kohdalla joka itse eutanasian itselleen haluaisi. Kärsimyksen päättymiseen. Se johtaisi parempaan itsemääräämisoikeuden tilaan Suomessa. Ihmisoikeudetkin parantuisi kun sallisimme eutanasian. Mitään pahaa ei seuraisi. En ainakaan sellaista uhkakuvaa näe. Nykypäivän eutanasialla ei ole mitään tekemistä natsiaikojen kanssa.

Ketään ei pakotettaisi valitsemaan itselleen eutanasiaa eikä kenenkään terveydenhuollon ammattilaisen tarvitsisi olla eutanasiaprosessissa mukana vastoin omia arvoja ja omaatuntoa, velvoitetta osallistua ei tulisi kenellekään.

Yleisesti kaikkihan sitä toivoo ja kannattaakin, että elämän ehtoopuoli olisi mahdollisimman inhimillinen ja kuolemakin olisi mahdollisimman kärsimyksetön ja kaikki saisi hyvää hoitoa. Kukapa se vastustaisi.

Mutta se on niinkin, että yhteiskunnan on myös rakennettava erilaiset palvelurakenteet sellaisiksi, että se inhimillinen kuolema myös mahdollistuu oikeasti. Se edellyttää oikeasuhteista palvelurakennetta terveydenhuoltoon monin tavoin.

Paljon puhuttu palliatiivinen- ja saattohoito pitää viimeinkin turvata sellaiseksi, ettei sillä asuinpaikalla ja hoitoyksiköllä ole suurinta merkitystä missä sattuu sijaitsemaan. Tällä hetkellä tilanne on se, valitettavasti. Yhteiskunta voi ohjata lainsäädännöllä ainakin osittain tasa-arvoisen hoidon toteutumista maassamme.

Yhtä lailla tarvitsemme sen lainsäädännön kuolinapuun / eutanasiaan niille ihmisille, jotka eivät saa riittävää apua saattohoidosta.

Ne väitteet eivät ole totta, että hoitamisella kykenisimme poistamaan kaiken kärsimyksen, emme edes aina kykene lievittämään.

Fyysinen kipu ei ole ainoa kärsimyksen muoto, fyysistä kipua nykypäivänä osataan hyvinkin hoitaa ja on erilaisia keinoja sen lievittämiseen ja jopa kokonaan poistamiseen.,

Ihminen itse on oman kärsimyksensä paras asiantuntija, ei kukaan toinen.

Kannatan velvoittavaa lakia saattohoidon järjestämiseen, mutta yhtalailla kannatan lakia eutanasiaan. Nämä eivät ole toisiaan poissulkevia vaan toisiaan täydentäviä. Molemmat tärkeitä lakeja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu