Kivusta kärsivä voi kokea olevansa yksin. Tukea pitää olla ja terveydenhuollon on toimittava

Niin usein saamme lukea tarinoita, että kivusta kärsivä on täysin yksin asiansa kanssa. Mieli on matala, uni ei riitä, ei riitä voimat nousta aamulla ylös, ei aina voimat riitä siihenkään, että voisi käydä yölevolle.

Onko kuulijaa, onko ymmärtämään ketään? Joskus on ja joskus ei ole.

Jokainen meistä kokee kipua joskus elämänsä aikana syystä ja toisesta. Kuuluu elämään ja erilaisiin sairauksiin, fyysiseen loukkaantumiseen, erilaisiin operaatioihin mihin saatamme ajautua. Se on ihan normaalia. Se kipu sitten myös poistuu.

On myös heitä paljon, joilla kipu ei poistu, se onkin läsnä aina, öin ja päivin, jyystää hetkestä toiseen, ei anna armoa pientäkään. Vaikuttaa laaja-alaisesti päivittäiseen elämään, syö ihmistä surutta.

On tärkeää, että perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito toimii. Kipu ihminen ei voi odottaa, kipu on tavalla tai toisella saatava hallintaan. Siihen on tartuttava heti eikä huomenna.

Kipu pitkittyessään syö ihmisen kaikki voimat ja se on ymmärrettävää. Aiheuttaa nopeasti ongelmia kaikilla elämän alueilla, puhumattakaan henkiseen hyvinvointiin. Kivun takia ja sen johdosta loppuun palanut ihminen on hyvin loppu, voisiko olla enemmän loppuun palanut.

Henkinen hyvinvointi tarkoittaa turvallisuuden tunnetta, merkityksellisyyden kokemusta ja mielekästä elämää. Henkiseen hyvinvointiin kuuluu myös kyky kohdata ja hyväksyä vastoinkäymiset ja selviytyä niistä. Jatkuva täysipäiväinen kipu heikentää nopeasti henkistä hyvinvointia

Erilainen vertaistukitoiminta voi helpottaa pitkäaikaisesta kivusta kärsivää, asian jakaminen toisten kanssa on voimaannuttavaa, kokea, etten olekaan ainoa asiani kanssa, mutta se ei poista itse kipua. Henkistä jaksamista voi helpottaa kyllä.

Kivusta kärsivän kokonaisvaltainen kohtaaminen, kuuntelu ja keskustelu on tärkeää. On pysähdyttävä ja yhteiskunnan palvelurakenteet on oltava kunnossa terveydenhuollossa sellaiset, että perusterveydenhuollossa oikeasti kyetään auttamaan, pysähtymään ja järjestämään asianmukainen tutkimus sekä hoito.

Liian usein ongelmat pääsevät sille mittasuhteelle, että asioita aletaan hoitamaan pitkän kaavan mukaan vasta erikoissairaanhoidon puolella. Silloin on menetetty jo paljon,jopa lopullisesti on menetetty työkyky ja on syntynyt tilanne, josta ei olekaan paluuta.

Varhainen apu, huomioiminen, hoito ehkäisee pysyvien vaurioiden syntymistä kyetä elämään täysipainoista elämää kivusta huolimatta.

Se vaatii kivun hoitoon erikoistunutta henkilöstöä, enemmän kuin tänä päivänä.

Ihminen itse on se paras asiantuntija kertomaan mitä se kipu kokemus on ja miten se vaikuttaa siihen omaan elämään. Jos ei kuulla sitä asiantuntijaa, eli yksilöä itseään,  on jo menetetty paljon. Tehty kamalan suuri virhe.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu