Milloin eduskunta korjaa vääryyden ja säätää lain kuolinapuun?

Kolme vuotta Sosiaali-ja terveysministeriön työryhmässä puitu elämän lopun kysymyksiä. Asetelma työryhmässä on omissa poteroissaan. Arvomaailmat, eettiset näkökulmat, puhumattakaan uskonnollisista näkökulmista. Eutanasia keskustelussa unohtuu kärsivä kuoleva ihminen. Ihminen, jonka elämä on päättymässä ja tilannetta ei ole mahdollista muuksi muuttaa. Pääroolissa ei tule olla Lääkäriliiton eikä Kirkon, jotka kiivasti vastustavat eutanasiaa unohtaen kärsivät ihmiset.

Saattohoito on nostettu keskiöön kun olisi pitänyt puhua kuolinavusta ja eutanasiasta. Työryhmän perustamisen lähtökohta oli kansalaisaloite eutanasiasta. Ei mennyt kaikki kuten olisi pitänyt mennä. Tosin hyvääkin on saatu aikaan ja työryhmään ei lopulta saatu ”haudattua” eutanasiakeskustelua vaikka eduskuntakäsittelyn yhteydessä saattoipa toiveena joillakin tahoilla se ollakin.

Uusi kansalaisaloite eutanasiasta valmistellaan ellei sitten eduskunnassa viimeinkin asia nouse puolueiden taholta aktiivisesti säädösvalmisteluun.

ITSEMURHA, AVUSTETTU ITSEMURHA JA AKTIIVINEN EUTANASIA

On suuret erot ovat kun miettii 1.itsemurhaa 2. avustettua itsemurhaa ja 3.varsinaista aktiivista eutanasiaa. Itsemurha yleensä tehdään ”salassa” pois muiden silmistä. Syitä tekoon on lukuisia. Avustetussa itsemurhassa teosta tietää joku muukin kuin itse teon kohde/ tekijä. Itsemurhassa avustaminen ei ole rikos Suomen lainsäädännössä, mutta siihen liittyy paljon sellaista, mikä on epävarmaa lainsäädännön näkökulmasta.

Yksilön itse tekemään itsemurhaan liittyy siihenkin paljon epävarmuutta. Onnistuuko se lopulta? Mitä seuraa jos ei onnistu? jne…Eutanasia ei ole sallittua. Laki ei salli aktiivista kuoleman tuottamista toiselle edes tämän omasta henkilökohtaisesta pyynnöstä.

On parempi, että säädetään lainsäädäntö, jonka turvin kuolinapu mahdollistuu siten, että epävarmuustekijät poistuvat ja yksilön olisi mahdollista saada niin halutessaan ja kriteerien täyttyessä kuolinapua omaan tilanteeseensa. Velvoitetta lääkäreille eikä muullekaan hoitohenkilökunnalle tule asettaa osallistua kuolinavun toteuttamiseen.

Ajattelen tilannetta kun ihminen päättää omasta kuolemastaan. Kuinka siihen voi valmistautua avoimesti rakkaiden läheisten ja ystävien kanssa niin halutessaan ja sitten lähteä.

Oulun Ylioppilaslehdessä julkaistussa artikkelissa 2020 ”Kuolemapositiivisuudesta” mainitaan mielestäni hyvin. https://www.oulunylioppilaslehti.fi/kuolemapositiivisuus/

”Käytännössä kuolemapositiivisuutta voi toteuttaa omien arvojen kautta. Et voi päättää, missä olosuhteissa synnyt, mutta voit vaikuttaa siihen, missä ympäristössä kuolet. Kuolemaan voi suhtautua tietoisesti sekä yrittää keskittyä elettyyn elämään sen sijaan, että odottaisi turtana sen päättymistä. Miksi et voisi järjestää juhlia läheistesi kanssa, jossa muistelette menneitä aikoja, itkette, nauratte ja ikävöitte yhdessä?”

Exitus ry korostaa, että kyse on itsemääräämisoikeudesta ja ihmisoikeudesta. Sekä lääkäriavusteinen itsemurha ja myös aktiivinen eutanasia on laillistettava ja mahdollistettava lain turvin. Silloin myös lääkärien oikeudellinen asema tulee linjattua ja on kaikkien osapuolien kannalta hyvä asia.

Pääroolissa ovat vakavasti kuoleman sairaat ihmiset ja heidän ihmisoikeutensa. Keskeisessä roolissa on myös eduskunta, sillä se säätää lait. Milloin eduskunta korjaa vääryyden ja säätää lain kuolinapuun?

Kari Viholainen
Puheenjohtaja, Exitus ry

http://www.exitus.fi

+2
Kari Viholainen
Sitoutumaton Oulu

Ex-sairaanhoitaja. Tällä hetkellä toimin Exitus ry:n puheenjohtajana/ alk. 2016-.

Kolme aikuista lasta ja kahden lapsenlapsen pappa. Tekemistä on riittävästi. Kirjoitellaan...otetaan kantaa....erilaisiin asioihin kun on sanottavaa...

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu