Suomi tarvitsee jämäkän isännän ja kamreerin

 

ILMASSA ON SUUREN AJOJAHDIN TUNTUA…RINNETTÄ VASTAAN

Ilmassa on solkenaan myös  kysymyksiä :   Voiko Posti-jupakka  kaataa hallituksen;  mikä on pohjimmiltaan pääministerin asema ; mitkä ovat pääministerin oikeudet ja valtuudet kriisitilanteissa; onko edustuksellinen demokratia tullut matkansa päähän ;  onko työmarkkinamallikin jo vanhentunut ;   miksi alituiset ristiriidat  ja syntipukkien etsimiset vastuukysymyksistä perustelujen ja päätösten välillä; miten ns. hyvinvointivaltio  pystyisi pystyssä ja politiikan teko nauttisi kansalaisten luottamusta; mikä on valtioyhtiöiden  asema  poliittisesti , tavoitteellisesti ja kansantalouden kannalta;  ovatko valtionyhtiöiden tavoitteet ja  voitontavoittelut  hämärtyneet ja  menneet harhapoluille uusliberalismin, kansainvälistymisen ja yksityistäminen  pisnespauloissa jne…Minne menet EU-Suomi?

VAI onko kyse laajemmistakin kriiseistä ja  vastuukysymyksistä?  Pohjimmiltaan lienee kyse ideologian paluusta politiikkaan, ja siitä saako pääministeri puuttua työmarkkinasioihin ja valtion taloutta romuttaviin avainjärjestöjen  kohtuuttomiin lakkotoimiin, mistä koko maan talous ja syyttömät ihmiset kärsivät. Onko tuollainen rikollinen kiristystyyli  järkevää kansantalouden hoitoa?  Miten päästäisiin kestävämmän kansantalouden ja työmarkkina-asioiden hoitamisiin ilman rettelöinteja – sivistyneestikin?  SYY: Nykyään podetaan yhä ns.hiekkalaatikko-syndroomaa. Politiikan olisi jo aika aikuistua. Vai onko se vain utopiaa? Tunteet ohjaavat homo sapiensia epäinhimillisyyksiin jopa sotiinkin. Ihminen on ihmiselle susi lammasten vaatteissa darvinistisesti ajatellen ja sen oikeuttamana.

IKUINEN revanssihenkinen hallitusvalta vastaan oppositioasettelma  vastaan korporaatiot  ei ole viimeisen päälle järkevää maan asioiden hoitoa ja organisaatiopolitiikkaa  toistensa sättimisineen ja politikoimisineen.   Puhutaankin pelin politiikasta, jossa kansalaiset ovat pelinappuloita ja maksumiehinä.  Mielipidemittauksissa poliitikot ovat yhä  statukseltaan häntäpään joukkoa.

OLEN sitä mieltä, että Suomi tarvitsee jämäkän isännän ja  kamreerin sekä pyyteetöntä yhteistyötä, jotta  asiat hoituisivat joustavammin ja maltillisemmin.  Puolueiden ja työmarkinajärjestöjen välinen taistelu ja nokittelu ei ole nykyaikaa  ja oikeudenmukaista organisaatiopolitiikkaa.  Toinen toistensa pitäminen vihollisina ja keskinäinen syyllistäminen ja mustamaalaus kuuluvat alkeellisiin tapoihin hoitaa kunnolla asioita.  NYKYTILANNEKUVA  onkin:  ”kun kissa on poissa, rotat/hiiret hyppivät pöydällä.”   Suomi tarvitsee siksi uskottavan auktoriteetin ja kapteenin valtiolaivansa luotsaamiseen ohi karikkojen ja ristiriitojen.  Mutta kaikki on kiinni  sosiaalisista palkinnoista ja  ”lelujen jaosta” , kuka /ketkä saavat parhaimmat  leikkikalut hiekkalaatikkoon. Kateus  ja vertailu perisyntinä.  Suomi tarvitsee siksi kunnon isähahmoja ja äitejä.

SUOMI tarvitsee yhä Valkeakosken juusowallden-tyyppistä kunnallis- ja sosiaalipolitiikkaa, eikä ahneita, kvartaalitalouden voittoja ulosmittaavia, ja  arjesta vieraantuneita miljonäärejä.

MISSÄ on vanhan ajan rehti talkoohenki ja  aito isänmaallisuus?   Kaikista kansalaisista tulee huolehtia yhdenvertaisesti.  Itsekkyys  on julistettava pannaan. Empatiaa ja altruismia tarvitaan.

NYT on aika nostaa  ”kissa pöydälle” ja pyrkiä valveutuneempaan politiikan tekoon ja nostaa pääministerin asema sille kuuluvalle arvovaltatasolle irtautumalla vanhentuneesta rakkikoirapolitiikasta ja  pääministerien sylkykuppiroolista,  jotta saataisiin maallemme  arvostetumpia valtiomiestasoisia isäntiä ja -emäntiä ja taloudenhoitajia.  Jotta maamme pysyi hyvinvointivaltiona. Onko siihen  enää malttia?

JOHTOPÄÄTÖS: Ministereiksi tulee valita vain kokeneita , ansioituneita ja erittäin päteviä eikä pelkästään puoluepuitteisiin sopivia aatehenkilöitä, ettei tarvittaisi nykyisen kaltaista  älyttömän isoa pätemätöntä avustajoukkoa holhoamaan epäpätevää ministeriä.   Mutta mistä johtuu, etteivät pätevät haluakaan julkisuuden maalitauluksi politiikkaan?  Tulee mieleen Parkinsonin laki ja Peterin Periaate yleismaailmallisesta pätemättömyydestä ja hännystelijöiden byrokratisoitumisesta ja  kaaderien avustajakaartista. Onko politiikan teko pätemättömyytensä  tasolla? Määrä kun ei lisää laatua! Mitä useampi kokki sitä  huonompi sekametelisoppa!   Vrt. Erasmus Rotterdamilainen: Tyhmyyden ylistys.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu