Voittaako uhkakuvapolitiikka perinteisen etujärjestöpolitiikan?

YLE/ANALYYSI: Vahvat uhkakuvat ovat nostaneet perussuomalaiset ja vihreät  poliittisen keskustelun keskiöön. Ekokatastrofin ja kansainvaellusten uhat ovat siirtäneet politiikan painopistettä :

*  Kolmen Suuren Puolueen asetelmasta on siirrytty  Keskisuurten Puolueiden Aikaan.

*  Vanhojen suurten puolueiden pudotuspeli on käynnissä.  Ne ovat jopa nyt kriisissä, mitä tulisi tehdä entisten asemien palauttamiseksi.

*  Tehottomuus vaivaa  vanhoja valtapuolueita – sdp:tä, kokoomusta ja keskustaa – vaikka niillä onkin  mahtavat  etujärjestöt  ja  yhteiskunnan valtapelijärjestelmät tukenaan.

*  Perussuomalaisten  ja Vihreiden Tukipilareina ovat kuitenkin   lyömättömät  Uhkakuvat:  Ekokatastrofi ja Kansainvaellukset.

*  Ulkoinen Uhka (= sodat, nälänhätä,  tulivuorenpurkaukset,  tappavat epidemiat, kommunismin/kapitalismin vaara ja nyt ekokatastrofi ja kansainvaellukset)  On Poliittinen Työkalu Vailla Vertaa  Sosiologisesti Katsoen  –  Uhka Yhdistää Kansaa Ja Kansalaisia torjumaan tuota Ulkoista Uhkaa, Kunnes uhka poistuu ja sisäiset valtapelit alkavat taas ristiriitoineen ja etuvertailuineen.

*  Vanhoilla Suurilla Puolueilla EI ole  nyt vahvoja uhkakuvia työkalupakissaan.  Siksi poliittinen painopiste on siirtynyt  keskisuurille puolueille gallupeissakin.

MUTTA onko poliittisen painopisteen siirtyminen pysyvää, siihen vastaavat aika ja olosuhteet. –  Onko perinteinen korporaatiopolitiikka  mennyttä aikaa vai  muuttuuko senkin painopiste torjumaan ekokatasrofia ja kansainvaellusta?  Mikä on nykyajan edistyksellisyyttä ja taantumuksellisuutta?  Mennäänkö  teknis- tieteellisesti globaalimpaan suuntaan politiikassa? Unohtuuko Ihminen ja Luonto kaiken tämän valtapelin alle?

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu