Purran ja Orpon leikkaukset eivät riitäkään – tarkkailuluokka olisi ollut parempi

Yle uutisoi tänään, kuinka EU:n uudet taloussäännöt voivat viedä Suomen vielä suurempaan talousahdinkoon. Arvio perustuu arvostetun brysseliläisen Bruegel-ajatushautomon laskelmiin. Bruegelin laskelmien mukaan Suomi voisi joutua sopeuttamaan talouttaan jopa noin 1,5 prosenttia vuodessa vuosina 2025–2028 tai noin 0,7 prosenttia vuodessa vuosina 2025–2031.

Vaikka Suomi saisi joustoja, tämä voisi silti tarkoittaa ainakin 10–15 miljardin euron sopeutusta. Se on koko EU:n kovin sopeutus Yhtä kova sopeutus ei odottaisi Kreikkaa, Italiaa tai Portugalia, vaikka niillä on enemmän velkaa suhteessa talouden kokoon. Jos Suomi olisi joutunut liiallisen alijäämän menettelyyn, sopeutustoimet olisivat pienemmät.

Olen kokenut 1990 -luvun laman IT-alan yrityksessä. Ensin leikattiin kuluja leikkaamalla palkoista (jätettiin vapaaehtoisesti ottamatta lomarahat) Sitten vähennettiin henkilöstön määrää yhdeksästäkymmenestä noin kolmeenkymmeneen, mikä sinällään olikin hyvä ratkaisu – henkilöstöön oli päässyt kertymään tyhjäkäyntiä, mistä ei ollut yritykselle mitään iloa.

Sitten leikattiin lisää henkilöstöstä. Alettiin antamaan potkuja myyntimiehille. Uskon jokaisen arvaavan, kuinkas sitten kävikään.

Minusta hallitus sopeuttaa nyt vähän samalla idealla, vaikkei valtiontaloutta koskaan pitäisikään mikrotalouteen verrata. Se on nimittäin toimillaan saanut rahan määrän supistumaan taloudessa vientiorientoituneella ajattelullaan. Kuluttajat eivät kuluta eivätkä yritykset investoi. Kotoperäinen kasvu (mikä kasvu) on jätetty unohduksiin. Tarjolla on enemmän hyödykkeitä kuin kuluttajilla on varaa hankkia ja niilläkin joilla on varaa, se pistetään sukanvarteen odottamaan parempia aikoja. Saatamme olla deflaatiossa samaan aikaan kuin olemme inflaatiossa johtuen rahan määrän supistumisesta taloudessamme.

Valtionvelkaahan ei käsittääkseni pitäisi laskea euroissa vaan velanhoitokykyä pitäisi verrata talouden kokoon ja potentiaaliin. Millä me bruttokansantuotteen ja julkisen velan suhdetta muuten muuttaisimme kuin kotoperäisen kasvun avulla? Ja ne kotimarkkinat on minusta nyt kokonaan sivuutettu, vaikka ne pienessä taloudessamme ovat minusta aivan yhtä tärkeät kuin vientikin.

Todellisuudessa tiedä tuosta valtiontaloudesta paljonkaan. Sen verran silti tiedän että ymmärrän, mitä kaikkea en suurella todennäköisyydellä tiedäkään. Vaikeaahan se on kuluttajien ostovoimaa kasvattaa jos samalla pyritään todellisuudessa fiskaaliseen devalvaatioon eli palkka-aleen (voihan fiskaalisen toteuttaa muutenkin, vaikka vientiyritysten erilaisella verokohtelulla, mutta ei nyt mennä siihen).