Se parempi perusduunari jota leikkaukset eivät koske?

Seppo Varjus sen määritteli (IS 6.3.2024) kommentissaan: ”Perussuomalaisten äänestäjissä on paljon perusyrittäjiä ja perusduunareita. Perusduunari ei enää ole sellainen kun vanhanajan duunari. Perusduunarilla on hyvä palkka ja turvallinen olo.”  Siis sellainen, joka pärjää hyvin ja jota leikkaukset eivät koske.

Mutta kun ne koskevat.  Sitten ei enää naurata.

Muistatteko Sipilän hallituksen ja kiky -sopimukset?  Suomen kilpailukykyä siinäkin pyrittiin parantamaan vientiteollisuuden ehdoilla.  Tästähän Orpokin puhuu: vientivetoisesta palkkamallista (työmarkkinamallista).

Aiemminhan kilpailukykyä, ennen yhteisvaluuttaa, tehostettiin devalvoimalla.  Sehän tarkoitti rahan ulkoisen arvon muuttamista siten, että ulkomaalaiselle ostajalle suomalainen tuote tuli halvemmaksi, suomalaiselle kuluttajalle kaikki tuontitavara tai tuontitavarasta jalostettu tuli kalliimmaksi.  Markalla sai vähemmän.

Enää ei ole markkaa ja euroa ei voi devalvoida.  Oikeammin, sitä ei voi devalvoida ulkoisesti.  Kilpailukykyä voimme parantaa sisäisellä devalvaatiolla, se vain pitää puheissa naamioida joksikin muuksi, koska muuten nousee poru.  Sisäinen devalvaatiohan tarkoittaa käytännössä palkkojen alentamista kautta linjan.  Myös sen perusduunarin jolla on hyvä palkka ja turvallinen olo.

Pyrkimys sisäiseen devalvaatioon on naamioitu velkapuheisiin, vaikka velkapelottelu vahingoittaisi Suomen taloutta vähentämällä kierrossa olevan rahan määrää.  Tämähän johtuu siitä, että käytännössä kaikki näkemämme raha on velkaa.  Rahaa syntyy kun joku lainaa sitä pankista ja rahaa katoaa kun velka maksetaan pois, jopa vähän enemmän kuin sitä lainattaessa syntyi, korkojen takia.  Kun velasta puhutaan negatiiviseen sävyyn ja maalataan kuvaa Suomesta, jolta loppuvat rahat, yleisö jättää hankintojaan tekemättä.  Eikä ota velkaa.  Mistä kiertoon ei synny rahaa, mikä taas alentaa kokonaiskulutusta.

Velalla pelotellaan, vaikka itse ei olla pekkaa pahempia.  Valtiovarainministeriö on arvioinut nykyisen ja seuraavan hallituksen ensimmäisen budjetin (josta voidaan kätevästi syyttää edellistä hallitusta) välisenä aikana tarvittavan yhteensä 56 miljardia uutta velkaa nykyisen valtionvelan päälle.

Sisäisen devalvaation yksi muoto on fiskaalinen devalvaatio.  Se voidaan toteuttaa esimerkiksi siten, että vientituotteiden hintaa alennetaan veroja alentamalla.  Tämä veronalennus kompensoidaan sitten kotimarkkinoilla esimerkiksi arvonlisäveroa korottamalla.  Fiskaalinen devalvaatio kohentaa hintakilpailukykyä sitä enemmän, mitä vaimeammin palkat reagoivat siihen.

Mitä Purra olikaan vihjaillut arvonlisäveroon liittyen?

Tällä hetkellä tilanne valtionvelkamme suhteen ei edes ole niin paha kuin kansalaiset kuvittelevat.  Melkein puolet valtionvelastamme, 47 prosenttia, on velkaa meille itsellemme.  Velkakirjat ovat EKP:n määrällisen elvytyksen kautta nimittäin päätyneet siltä osin Suomen Pankille.  Maksamme siis velasta maksamaamme korkoakin Suomen Pankille siltä osin.  EKP on lopettamassa määrällisen elvyttämisensä tällä erää, mutta moniko tämänkin tiesi?

Sisäinen devalvaatio tai fiskaalinen devalvaatio eivät välttämättä kuitenkaan paranna kilpailukykyämme.

”Myös sisäisessä devalvaatiossa hinta- ja palkkajäykkyyksillä on keskeinen merkitys talouden lyhyen aikavälin dynamiikkaan. Jos kotimaiset hinnat ovat hyvin jäykät, palkkakustannusten alentaminen näkyy hyvin hitaasti hinnoissa. Jäykkien hintojen tapauksessa nimellispalkkojen alentaminen, jolla pyritään tuotantokustannusten alentamiseen, supistaa merkittävästi reaalipalkkaa. Tämä leikkaa yksityisen sektorin ostovoimaa ja yksityistä kulutusta lyhyellä aikavälillä. Jos palkansaajakorvausten aleneminen ei heijastu kotimaisen tuotannon hintaan, merkitsee tämä myös sitä, että vientihinnat eivät alene. Tällöin kilpailukyky vaikutus voi jäädä olemattomaksi. Toisin sanoen taloudessa, jossa tuotantohinnat ovat hyvin jäykät, palkkojen alentaminen voi supistaa kokonaiskysyntää voimakkaasti ja johtaa työttömyyden ja taloudellisen aktiviteetin supistumiseen lyhyellä aikavälillä. Kokonaiskysynnän supistuminen toki näkyy lopulta kotimaisen hintatason laskuna, mutta tämä vie aikansa ja näin hintakilpailukyky paranee vain hyvin hitaasti.

Esimerkiksi Ioannides ja Pissarides (2015) esittävät, että Kreikassa palkkojen lasku ja sisäinen devalvaatio ei näkynytkään toivotusti hintojen alenemisena hintajäykkyyksien vuoksi. Viennin piristymisen sijaan kotimainen kysyntä supistui voimakkaasti reaalipalkkojen laskun myötä samaan aikaan, kun myös julkisen sektorin säästöt supistivat kokonaiskysyntää.

Rahaliitossa olevalle pienelle maalle fiskaalisen tai sisäisen devalvaation lyhyen aikavälin mahdollisia negatiivisia kysyntävaikutuksia ei voida lieventää nimelliskorkoa alentamalla. Tällöin reaalikorko, joka vaikuttaa kulutukseen ja investointeihin, nousee saman verran kuin inflaatio hidastuu. Reaalikoron nousu tässä tapauksessa supistaa osaltaan yksityistä kysyntää. Vaikutus on sitä suurempi, mitä herkemmin yksityinen kulutus reagoi reaalikoron muutoksiin.  

Sisäinen devalvaatio voi jo lähtökohtaisesti hitaan inflaation tapauksessa johtaa negatiiviseen inflaatioon eli hintojen laskuun. Jos hinnat alkavat laskea, kasvaa tässä tapauksessa myös velkadeflaation vaara. Jos tässä tilanteessa julkinen ja/tai yksityinen sektori on samalla korkeasti velkaantunut, velkadeflaatio voi vahvistaa negatiivisen kierteen todennäköisyyttä: kotimainen kysyntä alkaakin supistua hyvin voimakkaasti. Jos ulkomaisen kysynnän lisäys ei riitä paikkaamaan kotimaisen kysynnän luomaa aukkoa, tuotanto supistuu.”

Palatakseni tuohon alkuun, parempiin perusduunareihin.  Miksi he siis kannattavat palkkojen alentamista?

Tähän on aivan ilmeisenä syynä se, että heitä on harhautettu väärään dilemmaan, väärään vastakkainasetteluun (kahden vaihtoehdon harhaan).  Kuvitelmaan, että jos ei kannata valiovarainministeri Purran sopeuttamispuheita, on jokin vasemmistosissi joka pyrkii vallankumoukseen tai ainakin perussuomalaisia kiusatakseen hallituksen kaatamiseen.

Minun ja yleisesti kai länsimaisessakin demokratiakäsityksessä demokratialla tarkoitetaan sitä, että asioihin voi vaikuttaa vaalien välilläkin.  Muutenhan mandaatin saadakseen voi vaalien aikaan valeh… luvata mitä vain ja vaalien jälkeen muuttaa esimerkiksi työmarkkinoita asettumalla hallituksena työmarkkinaosapuoleksi ja ilmoittamalla, ettei työntekijäpuolen tai heidän edustajiensa kantaa kuunnella ollenkaan vaan heidän tulee tyytyä saneluun.

Hetki vain, haen vielä takkini.

karilaurila
Sitoutumaton

Kaikki tässä blogissa esitetyt mielipiteet ovat omiani.
Niitä ei pidä sekoittaa edustamieni yhdistysten tai minkään muunkaan yhteisön kantoihin, jos en sitä erikseen mainitse.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu