Onko valtionvelkamme niin paha kuin väitetään
Tieto on valtaa, kuuluu yksi yleinen fraasi ja se lienee tottakin. Tietäjän on helppo pelotella tietämätöntä, tai ainakin manipuloida yleistä mielipidettä haluamaansa suuntaan. Valtionvelka on yksi tällainen, suurin osa yleisöstä harvoin edes tietää, mistä puhutaan puhuttaessa julkisesta velasta tai valtionvelasta, alijäämästä tai muusta vastaavasta. Kaikki eivät tiedä edes, mitä raha on ja miten markkinoilla kiertävä raha syntyy eikä sitä, miten se eroaa keskuspankkirahasta.
Itsekin olen oppinut aiheesta vasta sen verran että ymmärrän, miten vähän taloudesta itse asiassa ymmärränkään. Puheenvuoro -palstalla on takuulla lukijoita jotka kommentoivat tiedon pohjalta ja avaavat aihetta enemmän sekä minulle että muille ymmärtämättömille.
Mitä raha on?
Aloitetaan helposta, mitä raha on. Suomen Pankin mukaan kaikki raha on velkaa. Sitä syntyy pääasiassa silloin, kun joku ottaa pankista lainan ja raha lakkaa olemasta kun laina maksetaan pois. Jos kenelläkään ei olisi velkaa, meillä ei olisi rahaakaan.
”Lainan myöntämisvaiheessa siis muodostui lisää rahaa. Lainan tullessa kuoletetuksi rahaa lakkasi olemasta, ja perittyjen korkojen vuoksi vieläpä hiukan enemmän kuin mitä lainaa myönnettäessä muodostui. Miksi rahan määrä taloudessa ei vähitellen supistu nollaan? Yksi keskeisin syy on, että rahaa muodostuu antolainauksen lisäksi myös pankkisektorin maksaessa kulujaan ja jakaessa voittojaan. ” (Suomen Pankki)
Onko kukaan tullut miettineeksi, kuinka paljon pelkillä puheilla siis on vaikutusta siihen, miten paljon rahaa on kierrossa. Jos jatkuvasti valtiovarainministeri pääministerin komppaamana huutaa, kuinka paljon lisäsopeutuksen tarve on, paljonko pitää säästää lisää ja kuinka kurjasti meillä menee? Sillä lienee vaikutusta siihen, haluaako sitä isoa hankintaansa varmuuden vuoksi siirtää parempaan aikaan. Auto, asunto, vene, matka ja niin edelleen jää hankkimatta ja laina sitä varten ottamatta. Kierrosta jää sen verran rahaa pois, ainakin minä ymmärtäisin asian niin.
Keskuspankkiraha
Keskuspankkiraha syntyy, kun pankki lainaa rahaa pankkien pankista, keskuspankista. Tavallinen kansalainen ei joudu tekemisiin keskuspankkirahan kanssa, pankeille ne sen sijaan ovat tärkeitä. Niin kuin myös valtiolle.
”Keskuspankkiraha koostuu setelistöstä ja pankkien talletuksista pankkien pankissa, siis keskuspankissa. Keskuspankkirahan luonne velkana on hankalammin miellettävissä kuin pankkitalletusten. Kun keskuspankki on velkaa seteleitä hallussaan pitävälle yleisölle, on melko vaikea sanoa, mihin yleisöllä on saamaoikeus. Setelillä velkakirjana ei ole edes eräpäivää.
Keskuspankit eivät ole pelkästään passiivisia velallisia, vaan ne harjoittavat rahapolitiikkaa. Muuttamalla ohjauskorkoa, jolla ne luotottavat liikepankkeja, tai käymällä kauppaa arvopaperimarkkinoilla, keskuspankit voivat vaikuttaa pankkijärjestelmässä muodostuvan rahan määrään.” (Suomen Pankki)
Keskittyisin tuohon lauseeseen ”käymällä kauppaa arvopaperimarkkinoilla”. Sen seurauksena Suomi on valtiona velkaantunut itselleen, Suomen Pankille. (Lähde: Valtionvelka.fi -blogi)
”Suomen Pankista on tullut Suomen valtionvelan suurin yksittäinen velkoja. Heinäkuussa 2023 valtionvelan nimellinen määrä oli 151 miljardia euroa, josta EKP:n PSPP- ja PEPP-ohjelmien julkisen sektorin omistuksia oli yhteensä 47 prosenttia. Tämä on euroissa 70,9 miljardia.”
Olemme siis velkaa itsellemme melkein puolet valtionvelastamme. Suomen Pankki tuskin tulee hakemaan valtiota konkurssiin missään vaiheessa. Minua kuitenkin kiinnostaa, mitä tapahtuu sille osalle velan korkoja, mitä maksamme Suomen Pankille. Ymmärtääkseni se palaa valtiolle takaisin, korjatkaa jos olen väärässä.
Lopuksi
Julkisyhteisöjen ja valtion velka on suuri ja velan määrään ei suinkaan pidä suhtautua olkiaan kohauttaen, näin minäkin ajattelen. Mutta meneekö meillä oikeasti niin huonosti kuin kuvitellaan ja kuinka paljon velalla pelottelussa on kyse ideologisten päämäärien toteuttamisen perusteluilla? Kuinka paljon jo tehdyt toimenpiteet esimerkiksi ovat jo pienentäneet bruttokansantuotettamme ja sitä kautta tietenkin suurentaneet valtionvelan prosenttimäärää suhteessa bruttokansantuotteeseen?
Pyritäänkö tässä todellisuudessa kasvuun vai johonkin muuhun ideologiseen ylevään? Vasta julkistetussa valtiovarainministeriön arviossa uuden velan määrä onkin vuonna 2028 56 miljardia euroa enemmän kuin nyt (siihen lisäksi tietenkin vanhan velan uudelleen ottamiset).
Voisiko joku talousviisas siis avata minulle vielä vähän edellä luettelemaani? Mieluummin tietenkin asia- kuin ideologiapohjalta.
Joo, ideologiasta on kyse: halutaan pitää rahvas kurissa ja herrojen nuhteessa:
Valtiot ovat lainaavinaan sijoittajien rahoja ja pankit vastaavasti asiakkaiden talletuksia laina-asiakkaille.
Tätä myyttiä sitten ylläpidetään kaikin mahdollisin keinoin.
Oikeasti fiat-valtioraha syntyy valtion nettokulutuksesta, eli alijäämistä (menot>verot).
Syntynyt keskuspankkiraha on talletettu valtionvelkakirjoihin, jotka ovat oikeasti yks.sektorin tekemiä määräaikaisia keskuspankkitalletuksia, eikä niillä siis rahoiteta valtiota.
Koronmaksu talletuksista on valtioille täysin vapaaehtoista. Japani on sen onneksi jo lopettanut.
Rahatiivistelmäni:
https://www.modernmonetarytheory.fi/info/
Ilmoita asiaton viesti
Suomen Pankilla oli 23.2.2024 hallussaan 89,8 miljardin edestä euromääräisiä velkakirjoja. Näistä ylivoimaisesti suurin osa oli Suomen valtion velkakirjoja. EKP on kuitenkin linjannut, että pottia sulatellaan pikku hiljaa. Eli kuin velkakirja erääntyy, sen tilalle ei osteta uusia. Ei ainakaan täydestä arvostaan. Vuoden 2022 lopusta potti on pienentynyt noin 6 miljardia.
Eli uudet lainat joudutaan hakemaan markkinoilta ilman keskuspankin vetoapua.
https://www.suomenpankki.fi/fi/Tilastot/rahalaitosten-tase-lainat-ja-talletukset-ja-korot/taulukot/rati-taulukot-fi/SP_tase_fi/
Ilmoita asiaton viesti
Toisin sanoen enemmän kuin puolet valtionvelastamme, jos oikein ymmärsin.
Ja aivan niin kuin tuossa linkittämässäni SP:n blogissakin oletetaan, ulkomaisten sijoittajien omistusosuudet lähtevät hiljalleen takaisin kasvuun. EKP on myös ilmoittanut, että PEPP- että PSPP-ohjelmien netto-ostot ovat päättyneet. PEPP-ohjelman osalta on ilmoitettu, että uudelleensijoitukset jatkuvat ainakin vuoden 2024 loppuun asti.
”Vaikka Suomen Pankki on todennäköisesti jatkossakin Suomen valtionvelan suurin yksittäinen omistaja, sen omistukset eivät enää kasva nykyisestä tasostaan, vaan pienentyvät hiljalleen. ”
Minustakin on aivan ymmärrettävää, että valtion velkakirjoja pyritään monipuolistamaan, jotta niillä olisi kysyntää jälkimarkkinoilla. EKP:n qe -ohjelman velkakirjoista pyritään siis pääsemään eroon pikku hiljaa.
Valtionvelalla pelottelua en silti ymmärrä. Ei kai meillä niin huonosti mene.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen kriisi on nähdäkseni siinä, että meillä menee euroalueen keskiarvoa heikommin. EKP ei tee päätöksiään Suomea silmällä pitäen vaan tuijottaa Euroopan keskiarvoa ja suuria maita.
Näin EKP:n rahapolitiikka on Suomen näkökulmasta liian kireää.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö siinä tapauksessa hallitus toimi väärin päin?
Ymmärtääkseni talouspolitiikan vyönkiristykset taantumassa tai taantuman uhassa pitkittävät ja syventävät taantumaa, joskus lamaan asti ja pidempään kuin verrokki- tai kilpailijamaissa? Tämähän on nähty ennenkin.
Sopeutusten (= talouden vyönkiristysten) aika on ymmärtääkseni silloin, kun ajat ovat paremmat.
Ilmoita asiaton viesti
Näin voi sanoa, joskin budjetti on toki 12 mrd. alijäämien edelleen varsin elvyttävä. Ikävä kyllä silloin, kun menee hyvin, ei huvita kiristää ja silloin kun menee huonosti, se on yhtä tuskaa.
Jos/kun kiristetään, pitäisi samaan aikaan tarjota kasvua piristäviä toimia. Yksi tällainen on satsaus tutkimukseen ja tuotekehittelyyn ja sellainen on myös hallituksen ohjelmassa. Ja onhan hallituksen paletissa myös muita kasvupanostuksia. Niiden tehokkuudesta en osaa sanoa.
Ilmoita asiaton viesti
No, minun nähdäkseni harjoitettu politiikka ei ole ollut kovinkaan kasvua ja investointeja tukevaa, saati kotitalouksiin tulevaisuudenuskoa luovaa. Näin kuluttajien hankinnat ja yritysten investoinnit siirtyvät myöhempään siltä osin, kuin ne eivät ole pakollisia. Rahan määrä vähenee kierrossa ja rahastahan taas ei ole juuri hyötyä jos se ei liiku tai sitä ei ole kierrossa tarpeeksi.
Mutta tämähän on vain minun vajavaisen ymmärrykseni tuottama johtopäätös. Toivottavasti olen väärässä.
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa on monista lähteistä kerätty kuvio, että miten se velka oikeasti on vuosi sitten:
https://twitter.com/koponenhilden/status/1616145342252056590
Ilmoita asiaton viesti
EU päätti viime vuoden lopulla uudesta velkaantumissäädöksistä, joiden mukaiseen tarkastukseen ja tarkkailuun Suomi joutuu tämän kevään kuluessa. Tuolloin EU mitä ilmeisimmin lausuu ja ohjeistaa, mihin toimenpiteisiin maan hallituksen on ryhdyttävä.
Aiemmin julkinen alijäämä ei saanut ylittää 3% BKT:n tasoon nähden, eikä velan määrä saanut olla yli 60 % suhteessa BKT. Nyt säännöt ovat monimutkaisemmat sanktioineen ja vaihtelevat maittain ottaen huomioon kunkin maan erikoispiirteet.
Siis keväällä olemme viisaampia Suomen velkaantumisen suunnasta ylikansalliselta taholta määrättynä. On selvää, että maa on nykyisine päätöksineen Komission tarkkailussa juuri nyt paraikaa, jolloin tehdyt päätökset velkaantumisen hillitsemiseksi otetaan varmasti huomioon kevään tulevassa ohjeistuksessa.
Ilmoita asiaton viesti
Velan määrä ei nykyisellään ole pääongelma. Sen kasvu on ja varsinkin, kun otetaan huomioon nykyinen ja lähivuosien heikko talouskasvu ja väestömme ikääntymiseen liittyvien menojen kasvun nopeus. Monia muitakin menopaineita on mm. turvallisuustilanteen heikkenemisestä johtuen.
Nykymenolla Suomi joutuu EU:n liiallisen alijäämän menettelyyn, ellei velkaantumista saada katkaistua. Menettely vie kansallista talouspoliittista päätösvaltaa ja edellyttää kipeitä sopeutustoimenpiteitä. Siis tulojen lisäämistä ja menojen supistamista sekä rakenteellisia uudistuksia mm. työmarkkinoille.
Monet muut EU-maat ovat velkaantuneempia kuin Suomi, mutta ne ovat saaneet velan kasvun taitettua. Lieneekö Suomi ainoa EU-maa, jota liiallisen alijäämän menettely jo tänä vuonna uhkaa? Romanialla taitaa olla samoja ongelmia.
Suomen tilanteen mm. kaikki eduskuntapuolueet tarkloin tietävät ja ymmärtävät myös, että tarvitaan pikaisia toimenpiteitä. Niiden sisällöstä on kuitenkin eri näkemyksiä. Jos EU:n ”holhoukseen” joudumme, näkemykset jäävät sivuseikoiksi, kun mittavien sakkojen uhalla tehdään niitä toimenpiteitä, jotka ovat mahdollsiia.
Toivottavasti Orpon hallitus onnistuu torjumaan uhat ja tekemään mahdollisimman oikeudenmukaisia päätöksiä sekä tulojen että menojen osalta. Kipeitä ne ovat ja jokaisella päätöksellä on jyrkkiä vastustajia.
Ilmoita asiaton viesti
Toistaiseksi ei hyvältä näytä, kun vasta julkistetussa valtiovarainministeriön arviossa uuden velan määrä onkin vuonna 2025 peräti 56 miljardia euroa enemmän kuin nyt sopeutustoimista huolimatta.
Tukevatko toimet siis kasvua vai säästämmekö itsemme hengiltä?
Toivotaan parasta ja pelätään pahinta, niinkuin se yksi latteus sanoo.
Ilmoita asiaton viesti