Ahneudelle rajat

Koronakriisi iskee pahiten heikommassa asemassa oleviin ja nuoriin. Suomessakin julkikuva amerikkalaiseen tyyliin on, että kaikista pidetään huolta. Vaikka julkinen terveydenhuoltomme ei aja hoidon takia amerikkalaisten tavoin konkurssiin, meillä on kansallinen häpeä leipäjonoissa ja 150 000 lapsen köyhyydessä. Työttömyys ja pienet eläkkeet ovat syynä, kun lääkkeet jäävät lunastamatta. Minkälainen sisäisen turvallisuuden yhteiskunta tästä rakentuu. Kahden kolmasosan yhteiskunnilla voidaan jonkun aikaa elää, kaksi kolmasosaa pärjää ja äänestääkin. Syrjäytyminen yhteiskunnasta, huono-osaisuus vieraannuttaa myös maanpuolustushenkisyydestä. Lisää myös katkeruutta. Tuomas Niskakankaan kirja Roihu kuvaa varallisuuserojen rajun kasvun luomaa voimaa. Viime vuosina kovien arvojen oikeistopolitiikka ja talouselämään kytkeytynyt moraalikato ja ahneus tuhoaa kansallista yhteistä selviytymistä ja tulevaisuutta.

Samaan aikana kun yritysten koronatukiin on Suomessa varattu jo neljä miljardia euroa, tarjotaan samalta taholta valtion talouden leikkauslistoja sosiaaliturvajärjestelmän romuttamisella ja lisätään epävarmuutta tulevaisuudesta työmarkkinoille paikallisen sopimisen kautta ei vain työajoista vaan palkoista lähtien. Juhani Aro Demokraatissa kuvaa EK:n kauniilla lauseella: ” Työelämän sääntelyssä tulee antaa tilaa erilaisille työn teettämisen ja työn tekemisen muodoille”. Korulauseilla tarkoitetaan, että työnantajalla on valta päättää miten, millaista ja miten paljon ja milloin työntekijä työnsä tekee. Lastensuojeluun ja vanhustenhuoltoon on jo tuotu paluuta sadan vuoden taakse eli annetaan sairaat ja orvot vähiten vaativalle. Nyt isänmaalle tarjotaan paluuta myös huutolaisduunarin aikaan. Suomi ei tätä ansaitse ja siksi nyt on katsottava ketkä tätä ajavat. Halpatyömarkkinoiden ja pimeän ulkomaisen työvoiman sekä verovastuun välttelijät ovat viimeisiä mitalit rinnassaan kantamaan huolta Suomen nuorten pärjäämisestä ja syntyvyydestä sekä uskosta tulevaan.

Luxemburgista löytyy verosuunnittelusta isänmaan varoja Wahlroosin, Kokkilan ja Ollilan tileiltä. Saman aikaan kun omaisuuksia suositaan samainen Wahlroos sijoittaa hyvin tuottavaan pikavippi-bisnekseen, jossa on lainanottajalle jättikorot. Niiltä saa helpoiten, joilla ei enää ole mitään toivoa. Puoli miljoonaa suomalaista on maksuvaikeuksissa. Poliisiylijohtaja Markku Salminen totesi ministeriaikanani hyvin, että satamakorot ovat rikoslaissa kielletty. Meillä tämä toiminta on valtiovarainministeriön ja päättäjien piirissä selvästi ollut suojeluksessa niille, jotka sitä keräävät ”sataman väeltä”.

SDP:n eduskuntaryhmän veropoliittinen asiantuntija Lauri Finer (Demokraatti 5/21) pohtii hyvin tulonjaon reiluutta. Yritysten koronatukia on muutettava vastikkeelliseen suuntaan eli lainoiksi ja pääomitukseksi. Jos tuki auttaa koronan yli ja kannattavaksi tuen saa valtio korkoineen takaisin. Muualla myös koronatuet ovat muuttaneet asenteen yhteisöveroon. Iso-Britannia ja Yhdysvallat korottaa yhteisöveroa 25 – 28 prosenttiin.

Vihdoin on myös kansan ja politiikan reagoitava verovälttelyyn ja haitalliseen verokilpailuun.

On meillä onneksi vastuun kantajiakin, kuten Finer toteaa. Supercell on tuonut esille sitä, että vastiketta maksetaan myös veroina. Yhteisövero ja osinkovero sopivat tähän tarkoitukseen ja se maksetaan vain jos toiminta on kannattavaa.

Hallinnon, talouden ja politiikan rakenteissa on pysähtymisen paikka. Oikeudenmukaisuus ei ole sana vaan sillä on sisältö!

KARI RAJAMÄKI

kansanedustaja, sisäministeri 1983-2015, valtiopäiväneuvos, sdp