Demokratia, kenen taskussa?

Paavo Lipponen pääministerinä puhui usein, että demokratian voitto oli Suomen pelastus.

Historian tuntemuksen ja yhteiskunnallisen tiedon heikkenemisestä on oltu huolissaan. Opetushallitus menneinä vuosina heikensi historian opetusta.

Olen tavannut nuoria, jotka kertovat olevansa huolissaan Suomen kriisinselviytymiskyvystä, koska Suomen sanomalehdistä ei ole helppo muodostaa riittävää kuvaa maailman tapahtumista. Martti Valkonen kirjoitti v.2003 (Sananvapaus kauppatavarana) Max Jakobsonin huomautuksesta, että suomalaisten on luettava ulkomailta tilaamiaan lehtiä pysyäkseen perillä tapahtumien taustoista. Valkonen katsoi, että kun EU-jäsenmaat kouluttavat nuoriaan puolustamaan oman maansa etuja ja ottamaan vastuu, tarjoaa valtamediamme viihdettä aivojen purkaksi.

Helsingin yliopiston mediatutkimuksen professori Risto Kunelius kuvaa, miten demokratiamme on konsernien taskussa (Yliopisto/8/2021). Globaalit mediakonsernit taltioivat viestimme, liikkumisemme ja valintamme. Ne päättelevät ajatuksemme ja ennakoivat askeleemme.

Kunelius kuvaa myös Suomea todetessaan, että jos datasta ennustajaksi ryhtyneet mediakonsernit saavat niskalenkin päättäjistä, huoli levittyy koskemaan koko demokraattista järjestelmää. Poliitikot surkeimmillaan reagoivat populistisesti ärsykkeisiin. Kansanvalta perustuu kansalaisten mielipiteiden kuuntelemiseen ja vuorovaikutuksesta syntyviin ratkaisuihin. Se, että poliittiset päätökset syntyisivätkin ohjailtujen mielipiteiden paineista ja valtamedian yksipuolisesta painostuksesta, lähenee totalitaarista järjestelmää.

Venäjän ja Kiinan diktatorinen toiminta oli opittu tunnistamaan, mutta lännessä herättiin vasta Edward Snowdenin paljastuksiin läntisten tiedustelupalveluiden massavalvonnasta, tiedonkeruusta ja tietojen yhdistelystä.

Euroopassa on vihdoin herätty miettimään datajättien toimintaa.

EU-johtajien puheissa on myös huoli turvallisuuden, perusoikeuksien ja demokratian turvaamisesta. Äänestäjien manipulointia vaalien alla ei todella voida ohittaa tulevissa Suomenkaan vaaleissa!

Varsinkin kansallisen turvallisuuden ja eheyden perusasioissa on arvostettava demokratian ydintä! Suomella on ollut onni omata kaukonäköisiä valtiomiehiä ja päättäjiä. Historia on osoittanut, etteivät suurvallat harrasta hyväntekeväisyyttä, vaan jokaisen kansakunnan on tunnettava oma arvonsa ja on oltava sen edestä valmis uhrauksiin. Suomen kansa on osoittanut sodan raskailla vuosilla ja uskomattomalla uhrimielellä olevansa itsenäisyytensä arvoinen. J.W.Snellmam sanoi jo ennen kansamme olemassaolon ratkaisuja perusviisauden, jonka valtiojohtomme on kohtalon hetkillä Mannerheimia myöten sisäistänyt:”Niin tuhmia me emme täällä ole, että kuvittelisimme yhdenkään suurvallan uhraavan yhtäkään penniä tai krenatöörin koipea näin vähäpätöisen maamme puolesta”.

Suomi on ainut maa, joka selvisi toisessa maailmansodasta ilman miehitystä ja jossa ei sen jälkeenkään ole ollut entisten vihollistensa Venäjän tai Saksan sotilaita. Mistä siis itsetunnon puute?

Vielä vajaa vuosi sitten Suomen linja oli välttää osallistumista sotaan ja varmistaa Suomen kansallisen edun mukaisesti liikkumavara Naton ja Venäjän välillä. Myös Ruotsi katsoi Nato-jäsenyyden epävakauttavan Pohjoismaiden turvallisuutta. Suomen strategisessa asemassa on arvostettu kansallisen turvallisuuden perusteita. Ymmärretty raskaan opin kautta, että Murmanskin ja Pietarin keskeistä asemaa ei tule uhata.

Helsingin Sanomien pääkirjoittajan johdolla iloittiin että nuorella valtiojohdolla ei ole ”itärasitusta” eli Venäjä-tuntemusta, joten siitä vauhtia etulinjaan. Naton taholta tuotiin selkeästi esille Suomen Natolle ja Baltian maille tärkeä asema ja entiset ja uudet pääsihteerit sekä USA:n ja Britannian ministerit kävivät vuoroin kertomassa muutaman päivän hakemuksista.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijat siirrettiin syrjään. Kokoomuspoliitikot laittoivat paremmaksi. Tukikohtia ja ydinaseitakin pohdittiin. Järkyttävimmät hetket sotaveteraanin poika koki Alfa-tv:n ääressä, kun pääministeriksi pyrkivä Petteri Orpo kertoi: ”Venäjä on meidän vihollinen” tai UP:n johtaja Mika Aaltola osoitti jo toispuoleistakin asiantuntemusta kertomalla: ”Vainajat nukkuvat rauhassa”.

MTV ja media teetti Taloustutkimuksella gallupeja. Kun lähes kaikki EU-maat kuuluvat Natoon pitäisikö Suomenkin liittyä? Muutakin ohjausta oli kuin Turkin unohtaminen.

Ukrainassa käydään välillistä sotaa ja eurooppalaisen suursodan riski on todellinen erityisesti etulinjaan sijoitetulle Suomelle! Saksan, Ranskan ja Turkin panokseen on turvattava, jotta tämä vältetään ja syntyy Ukrainalle kunniallinen rauha. Liittokansleri Olof Scholz varoittaa sodan eskaloivista unissakävelijöistä ja siihen Saksalla on kahden maailmansodan valtakirja.

Suomi on selviytynyt yhtenäisen kansan ja vahvan puolustustahdon avulla. Siitä pitäisi syntyä itsetuntoa. Valtiojohdolta odotetaan sitä jatkossakin ja itsekunnioituksen säilyttämistä!

Politiikan tutkija Hanna Wassin (HS.2.1.-23) mukaan Niinistön tulkinnan Nato-prosessin hienosta demokraattisuudesta voisi myös haastaa”.

KARI RAJAMÄKI

valtiopäiväneuvos (sdp)

sisäasianministeri, ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäsen 2003-2007

karirajamaki
Sosialidemokraatit Varkaus

Kansanedustaja 1983 - 2015, sisäasiainministeri 2003-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu