Kansallisvarallisuus jaossa

Suomen kansallisen ja taloudellisen kehityksen pilareita ovat olleet kriittistä infraa ja kansallisen kasvun tukirakenteita vahvistavat kaivos-, teräs- ja metsäteollisuus. Suomen yksityinen talouselämä ei siitä yleensä iloinnut vaan himoitsi. Omistavilla ja business-tahoilla on edelleen valmius pistää ne lihoiksi ja edelleen kokoomus on tukena. Pankki- ja rahoitusmaailmassa Sammon-ryöstöt sujuivat notkeasti, mutta sama tahti jatkuu nyt yhtiöiden ja infrankin puolella. Kokoomuksen ja rahamaailman suuri este oli valtionyhtiöiden parlamentaarinen hallinto, jossa pääosin hallintoneuvostot muodostuivat kansanedustajista, jotka olivat sitoutuneita niin Kemiran, Enson ym. edun vahvistamiseen. Erityisesti Kemiran hallintoneuvostossa koin puheenjohtajistossa yhtiön johdon ja hallituksen kehitystyön tiiviiksi. Näin oli mm. VR:n johdonkin kanssa.

Esimerkki parlamentaarisesta kyvystä estää ”ruumiin ryöstäjäiset” oli Kemiran yhdistämisen torjuminen ruotsalaisten omistaman Dynean kanssa vastoin valtioneuvoston esitystä. Hallintoneuvoston puheenjohtajina Timo Kallin (kesk) kanssa näimme Kemiran myyntiä ajettavan alle puoleen hintaan Kemiran arvosta. Maa- ja metsätalousvaliokunnan ja Kemiran varapuheenjohtajana tukea sain myös opposition Kallilta ja valiokunta osaltaan vastusti esitystä. Tärkeällä tavalla saman kielteisen kannan esitykseen otti talousvaliokunta puheenjohtaja Leena Luhtasen (sd.) johdolla. Eihän tästä ”tykätty”, mutta kansallinen etu turvattiin. V. 2003 aloitetun ministerikauteni aikana ei uhkaa ilmennyt, mutta sdp:n joutuminen oppositioon v. 2007 oli ilmeisen odotettu tapahtuma, koska välittömästi toukokuussa 2007 Kemiran GrowHow ja suomalainen lannoiteteollisuus myytiin norjalaisille. Jyri Häkämiehen johdolla hävitettiin pilkkahinnalla kansallisesti myös suomalaisen maatalouden kannattavuudelle tärkeä tuotanto Yaralle.

Vuoden 2024 alussa hallitus täydensi tuhoa myymällä loput 7.8 milj. Kemiran osaketta hintaan 16 e/kpl. Oli varmasti kiire, kun osakkeet ovat olleet yleensä 22 e kipale?

Tuottavaa kansallisvarallisuutta ei hävitä yksikään vastuullinen Suomen tulevaisuuden perustan rakentaja. Lumetus ja yksityistäminen myydään nyt kokoomuksen johdolla infra-hankkeilla. Ei Turun tunnin junaa eikä muitakaan kohteita näin hölmöläisen tavoilla rahoiteta. Valtiovarainministeri Sauli Niinistökin Lahden tien rakentamisen aikoihin arvosteli sen rahoitustapaa toteamalla, että kannattavat hankkeet on halvinta valtion hoitaa itse. Orpon ongelma on tietysti, että nyt halutaan kärrätä satoja miljoonia huonosti kannattaviin.

Keskeinen yksityistämisen arkkitehti on entinen kokoomuksen eduskuntaryhmän vetäjä ja elinkeino- ja valtionomistajaministeri Jyri Häkämies. Hyvin sitä voi avittaa EK: n johtajankin pallilta.

Ensimmäinen operaatio oli hommata kansanedustajat ja parlamentaarinen kontrolli pois. Tähän tarjosi mahdollisuuden muutamat kansanedustajat, jotka olivat muun työkuormansa takia hoitaneet huonosti hallintoneuvostotyönsä. Näiden muutaman valokeilaan nostolla mediaa olikin helppo innostaa paheksumaan ja vaatimaan kansanedustajat pois. Näin päästiin murentamaan mm. sosialidemokraattien v. 2003 hallitusohjelmassa graniittiin takomaa periaatetta tiiviimmästä omistajaohjauksesta yhtiöiden päätöksenteossa. Tavoite oli päätöksenteon säilyminen avoimena ja kontrolloituna.

Yritysten taloudellisen ja yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi omistajaohjaus on järjestettävä tavalla, joka varmistaa omistajaohjauksen. Sitä ei hoideta elinkeinoelämästä poimituilla ristiin rastiin olevilla hallituksen jäsenillä eikä heidän ”riittävillä palkkioillaan”, vaan kansallisen ja kriittisen infran varmistavalla avoimella parlamentaarisella otteella.

KARI RAJAMÄKI

valtiopäiväneuvos ,sdp