Kansallisvarallisuus, kenen taskussa?

Suomen kansallisen kehityksen, teollisuuden ja turvallisuusrakenteen luomisessa on valtionomistus ollut keskeistä. Rahavallan ja yksityisten sijoittajien huomio on herännyt aina, kun on ollut mahdollista rahastaa luotua varallisuutta. Tätä on suuntautunut valtion menestyneeseen toimintaan metsäteollisuudessa ja kemianteollisuudessa. Samalla kokoomuksen johdolla järjestelmällisesti halutaan murentaa työntekijöiden asemaa ja edistää halpatyömarkkinoita. Tähän liittyen on ajettu myös EU:n ulkopuolisen työvoiman palkkausta ilman saatavuusharkintaa ja murennettu pimeän ulkomaisen työvoiman valvontaa. 2003 sdp:n ja työmarkkinajärjestöjen luoma pimeän ulkomaisen työvoiman torjuntaryhmä (put) hävitettiin heti kokoomuksen ja poliisin ylijohtaja Mikko Paateron valinnan jälkeen 2008. Nämä toimet estivät mm. Satakunnan rakennusliiton pyrkimykset saada ulkomaisen työvoiman valvonnalle otetta. Olkiluodon ja muiden isojen hankkeiden valvonta petti.

Valtionyhtiöissä olleen hallintoneuvoston osallistuminen ja parlamentaarisen valvonta loi laajemmat mahdollisuudet arvioida toiminnan kansallista merkitystä.

Lokakuussa 2001 hallitus ajoi suostumuksen antamista toimille, joilla valtio olisi luopunut kokonaan silloisesta 56.2 %:n suuruisesta omistuksesta Kemira Oyj:ssä. Kemiran päätoimialat olivat kemianteollisuus, maalit ja lannoitteet. Hallintoneuvoston puheenjohtajina Timo Kallin(kesk) kanssa tunsimme yhtiön arvon. Näimme selvästi, että omistusta oltiin myymässä puoleen hintaan sijoitusyhtiöille. Maa- ja metsätalousvaliokunnassa korostimme, että poikkeusolojen elintarvikehuollon tavoitteena on oltava riittävä kotimainen peruselintarvikkeiden tuotanto, kotimainen jalostuskapasiteetti. Olimme jo EU-jäsenyyden yhteydessä korostaneet kadmiumvapaan lannoitteemme merkitystä ja maamme syrjäisen sijainnin edellyttämää maamme elintarviketalouden säilymistä. Leena Luhtasen(sd) talousvaliokunnan vastustaessa myös järjestelyä hallitus joutui vetäytymään ja Kemiran ruumiin ryöstö estyi.

Tämän jälkeen suoritettiin Kemiran sisäinen järjestely, jossa lannoiteteollisuus eriytettiin GrowHow-yhtiöksi, jolloin myynnistä pystyttiin päättämään ilman eduskunnan suostumusta Vanhasen ja kokoomuksen II hallitus myi lannoiteteollisuuden norjalaiselle Yara-yhtiölle hinnalla, jota voi pitää raskaana taloudellisena virheenä. Käsittämätöntä myös, että maatalousministeri S-L Anttila(kesk) sen kuittasi. Kansallisen omistuksen hävittämisessä keskeistä oli Jyri Häkämiehen(kok) toiminta, joka selitti ” Kemira GrowHow on normaali pörssiyhtiö, jossa valtio oli vähemmistöomistajana. Markkinaehtoisesti toimivan yhtiön omistajalla ei ole roolia yhtiön hinnoittelussa, markkinointia ja myynnin kohdentamista koskevissa ratkaisuissa.” Häkämiehen mukaan kaupalla ei ole arvioitu olevan vaikutusta elintarviketuotantoon, koska lannoitteiden hinnat määräytyvät maailmanmarkkinoilla kysynnän, tarjonnan ja tuotantopanosten hintojen muuttumisen perusteella.

Ratkaisevaa oli Häkämiehen ja iltapäivälehtien innolla käynnistämä operaatio kansanedustajien hallintoneuvostojen hävittämiseksi. Muutamien edustajien huonoa osallistumista perusteluina käyttäen parlamentaarinen kytkentä ja valvonta katkaistiin. Häkämiehen 2008 käynnistämä poliittisen valvonnan ja parlamentaarisen ohjauksen heikentäminen valtionyhtiöissä johti ristiin rastiin finanssi- ja elinkeinoelämän edustajista koostuviin hallituksiin ja kautta linjan kohtuuttomiin johdon palkitsemisiin. Kemirassa hallintoneuvostossa emme olleet hyväksyneet ministeriön bonus-mallia palkita johtoa esim. kannattavan omistuksen myymisessä.

Kansan varallisuus on helposti ”puhalluksen” kohteena, jos sitä ei avoimesti ja riittävällä parlamentaarisella tavalla valvota.

Valtion omistajaohjauksen heikko käyttö johti kannattavan Kemijärven sellutehtaan tuhoon Stora Ensossa. Yhtiö oli perustettu vahvaksi pohjoismaiseksi ja suomalaisessa omistuksessa olevaksi. Valtion äänivalta yhtiökokouksessa oli Kela mukaan lukien 35.2 %. Suomen omistuksesta pelattiin käsittämättömästi Kelan reilu 10 % syrjään eikä sille suotu hallituspaikkaa. Synnytettiin ikäänkuin Suomen ja Ruotsin tasavahva yhtiö ja tätä kautta ”Wallenbergin yhtiö”. Huolimatta Kelan valtuutettuina esittämistämme vaatimuksista vahvistaa Suomen äänivaltaa ei ministeriön ja hallituksen taholla reagoitu.

Stora Enson Varkauden tehtaiden alasajoa perusteltiin kestämättömillä taloustiedoilla. Samoin paljastui, että yhtiön hallituksessa oli silloinkin unohdettu Suomen edustus. Varkauden tehtaiden pelastamista ja uutta alkua petasi tiivis tuki metsäteollisuuden asiantuntijoilta ja tehtaiden todellisen tilanteen avaaminen työntekijöiden tietojen kautta Häkämiehelle ja Solidiumin johdolle. Sanomalehtipaperin strateginen merkitys ja vaara ajautua ruotsalaisen ja Kontupohjan paperin varaan loi vakavampaa keskustelua. Lopulta myös pääjohtaja Karvinen haki tehtaiden vahvuuksista jatkoa. Lauri Ihalaisen työ pohjusti yhtiön jatkoa paperikone 4 : n halliin tulevalla puurakentamisen investoinnilla. Pääministeri Kataisen tehtaan lopettamisen ”kriisituet” jäivät sinne minne kuuluivat.

Vuoden 2003 hallitusohjelmaan SDP sai kirjattua valtionyhtiölle alue- ja teollisuus- sekä työllisyyspolitiikkaa sekä ympäristönsuojelua koskevia tavoitteita. Valtionomistuksessa on kyse kansallisvarallisuudesta, jonka hoidossa on tähdättävä mahdollisimman hyvään yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kokonaistulokseen.

Kun Saksassa tai Ranskassa nousee esille kansallisen turvallisuuden tai työllisyyden kannalta keskeisen teollisuuden kriisejä, valtiot astuvat etulinjaan. Meillä on valtion omistuksen annettu valua kansanvallan ja parlamentaarisen valvonnan ulkopuolelle, ja he joille sen valvonta ja vastuu kuuluu istuvat katsomossa.. Suomalaisten maksettavaksi tulevat raskaat taloudelliset seuraukset on käytävä perusteellisesti läpi. Nyt kokoomuksen Heinonen ja Mykkänen olivat siunaamassa ilman kansanvaltaista keskustelua Fortumin miljardit Venäjälle ja soitellen Saksaan. Kuinka monen vuosikymmenen poliisirahat poltettiin? Anteeksi antamatonta toimintaa kuvaa, että vastuuministeri Lintilä(kesk) kertoo kuulleensa ”vartti ennen” kaupoista. Silloin olisi pitänyt soittaa pasuunalla omistajat kokoon!

Myös herääminen vasta kesällä siihen, ettei Fortumin hallinnossa ole edes valtion edustajaa, kertoo hallinnan täydellistä ajelehtimista. Hallitus ja eduskunta vastaa kansallisen edun turvaamisesta. Se on keskeistä kansanvallan ja edustuksellisen demokratian toimivuuden ja hyväksyttävyyden osalta. Omistajaohjauksen hallinta vaatii uskottavaa asennetta ja kykyä konkreettisilla päätöksillä puuttua hallitsemattomiin taloudellisiin riskeihin. Myös parlamentaarisen seurannan ja ohjauksen asemaa on vahvistettava.

Kokoomuksen ja rahavallan lääke on sosiaalietuuksien leikkaaminen. Terveydenhuollon ja sosiaalitoimen työntekijät ei kansallisen kriisinkestävyyden takia voi olla tämän seikkailun maksajia.

Venäjän raaka hyökkäyssota on saatava lopetettua ja osapuolet sopimaan Ukrainan tulevaisuuden turvaavasta rauhasta. Tästä on kannettava vakavaa huolta muidenkin kuin Turkin sillä unissakävelijöiden laskusta pitäisi jo ymmärtää jotain!

KARI RAJAMÄKI

valtiopäiväneuvos

+2
karirajamaki
Sosialidemokraatit Varkaus

Kansanedustaja 1983 - 2015, sisäasiainministeri 2003-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu