Maahanmuuttopolitiikka ja rajaturvallisuus ratkaisee

Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa johtamisessa ja osaamisessa on hävinnyt kattavuutta. Erityisesti tämä näkyy maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan sekä rajavalvonnan merkityksen heikkenemisenä. Sisäasioiden roolia painetaan sivuun militääripainotusten vääristäessä entisten kenraalien ja evp-joukon rajoittaessa toimintakykyä. Osaaminen rajoittuu bunkkeri- ja korsu-osaamiseen, kun Suomen maahanmuuttopaineiden kasvaessa rajaturvallisuuden ja talouden vaikutuksien hallintaan tullaan tarvitsemaan monipuolisempaa osaamista.

Pääministeri Paavo Lipposen vetämä Tampereen huippukokous 1999 sysäsi EU:n oikeus- ja sisäasioiden politiikkaa vahvasti eteenpäin. Tätä edistimme Suomen puheenjohtajuuskaudella 2006 käynnistäen kokonaisvaltaisemman keskustelun maahanmuutto-, turvapaikka- ja rajavalvontapolitiikasta, laajennetusta eurooppalaisesta yhteisvastuusta ja solidaarisuudesta. Halusimme framille myös laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan yhteydet.

Sisäministerikaudellani vahvistimme EU:n ulkorajaturvallisuutta Frontexin perustamisella ja saamalla suomalaisen Ilkka Laitisen johtajaksi. Ministerineuvostossa viime hetkellä päädyin Varsovan valintaan Budapestin sijasta.

Ministeri Schaublen ja komissaari Frattinin kanssa pidimme vahvasti esillä EU:n laajentumisen vaikutuksia kansalaisten turvallisuuden varmistamiseen. Katsoimme, että EU:n hyväksyttävyys kansalaisten näkökulmasta on riippuvainen siitä, miten he kokevat henkilökohtaisen turvallisuutensa vahvistuvan. Korostimme voimakkaasti myös laajempaa turvallisuuden vahvistamista ja hallitsemattomien maahanmuuttovirtojen ennakointia. Suomi tämän mukaisesti laati ensimmäisenä 2005 alussa siviilikriisinhallintalain, jolla vahvistettiin lähtö- ja kauttakulkumaiden sosiaalisten, taloudellisten ja demokraattisten olojen vakauttamista. Halusimme torjua maahanmuuttopaineita jo ennen torejamme. Työnjaossa ulkoministeriö halusi soveltamisen ja sisäministeriölle jäi koulutus. Pelastusopiston yhteydessä käynnistettiin ripeästi siviilikriisinhallinnan koulutuskeskus. Anteeksiantamatonta on, että sisä- ja oikeusasioiden vahvistamisen sijaan Suomessa löytyi sisäministerit Kai Mykkänen (kok) ja Maria Ohisalo(vihr.), jotka ajoivat Siviilikriisinhallintakeskuksen lopettamisen ja ”siirtämisen pääkaupunkiseudulle”. Eduskunnassa asia ei ole näkyvää huolta herättänyt. Eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan ydin oli ymmärtää, että emme tule toimeen ilman kumppanuutta lähtövaltioiden kanssa. Tästä yksimielisyydestä syntyi myös Tripolin neuvottelujen Afrikan unionin hyväksymä takaisinottovelvoite, jossa tarvitaan edelleen vahvaa työtä.

EU:n laajat yhteiset seminaarit ja yhteistyö USA:n, Välimeren valtioiden ja Venäjän kanssa vakauttivat turvallisuusrakenteita. Laajennetun yhteisvastuun periaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden tuli ottaa selkeä biometristen tunnistein todennettava vastuu kaikista maahan saapuvista henkilöistä, joita ovat laittomasti saapuvat tai turvapaikanhakijat. Taakanjakoa esitettiin vastuunkannon mukaan ”keppi ja porkkana” -periaatteella. Viimeisen 15 vuoden aikana on EU:n siviilikriisinhallinnassa siirrytty sotilaallisen kriisinhallinnan suuntaan ja ulkoministeriöt etääntyneet rajaturvallisuuden ja sisäasioiden konkreettisesta osaamisesta.

Irakin ja Libyan sekä Afganistanin yhteiskunnalliset luhistumiset ovat vaikeuttaneet maahanmuuton hallintaa. Sotilaallisten toimien siviilikriisinhallinnalliset, sosiaaliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset eivät ole koskaan olleet Yhdysvaltain erikoisalaa.

Suurvallat istuvat katsomossa, kun ensin aiheuttavat kaaoksen, jonka seuraukset vyöryvät Euroopan silmille. Vuoden 2015 massavyöryn osalta on kehuttu, miten hyvin Suomessa tilaustaksit ja majoitukset onnistuivat, kun 35000 ihmistä saatettiin Ruotsin kautta Tornioon ja edelleen majoituspaikkoihin. Vähemmälle on jäänyt sisäministeri Petteri Orpon kuvaukset toimien taloudellisista ja turvallisuusvaikutuksista. Pelkästään ensimmäisinä vuosina suomalaiset maksoivat 800 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä ei ollut silloinkaan virtuaali-rahaa! Turvallisuuden takia maahanmuuttopolitiikan on oltava hallittua. Schengen-sopimus mahdollistaa rajatarkastusten tiukentamisen, Dublin-palautukset ei saa olla heikkoja lenkkejä.

Painetta pitää saada myös siihen, että tulijoiden rekisteröinti on kunnossa maahanmuuton laajennetun yhteisvastuun mukaisessa solidaarisuudessa.

Iltalehden Timo Hakkarainen kuvasi syksyn 2015 haastattelussa ”Rajamäen karvas resepti”- otsakkeella lääkkeet, jotka olin selkeästi jättänyt Suomen linjaksi.

– Rajavalvonnan ja tulijoiden rekisteröinnin kuntoon saattaminen.

– Sisäministeriöön lisää poliiseja turvapaikkahakemusten käsittelyyn. Panostus tuottaa välittömästi viisinkertaiset säästöt.

– Vuonna 2003 perustettu poliisin pimeän ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön torjuntaryhmä (put) lakkautettiin Paateron ja Holmlundin kokoomus-komennossa. Se tarvitaan nyt pikaisesti.

-Takaisinpalautusten tehostaminen. Marraskuussa 2006 Tripolissa käymissämme EU:n ja Afrikan unionin välisissä vaikeissa neuvotteluissa sovittiin Cotonoun 13. artiklan mukaisesta takaisinotosta. Tämäkin asia unohdettiin, kun jälkeeni SM pirstottiin Astrid Thorsin ”vaaran vuosiin”.

– Edut Suomessa poikkeavan hyvät, ja ne vääristävät turvapaikanhakijoiden ajautumista maahan. Poikkeavat vetovoimatekijät karsittava.

– Muiden EU-maiden linjauksista poiketen Suomessa hallinto-oikeuden Bagdad-alueen turvallisuus-määrittely loi Suomeen suuntautuvan tulvan.

– Maahanmuuttajien palautuksiin tarvitaan suoraviivainen toimintatapa ja pääministeri Sipilän ylimääräisen asunnon tarjoaminen maahantulijoille harkitsematon ele, joka lähetti vakavan ristiriitaisen viestin ulospäin.

– Käsittämätön sisäministeri Petteri Orpon toiminta Ruotsin kautta saatetun 35 000 turvapaikanhakijan läpisaattamisessa Tornioon ja Suomeen. Oliko taustalla vaiettua ”sopimista”, jossa keskinäinen koordinaatio ainakin heikko lenkki?

– Niin tässä kuin Itärajalla parhaillaan ei ymmärretä, että hakemusten käsittely pitää olla viranomaisten hallinnassa niin, etteivät tulijat pääse hajaantumaan minne sattuu.

Jälkimmäiseltä osin tämä tuntuu sopivan edelleen perussuomalaisille?

Suomen rajayhteistyön perinne ja osaaminen on ollut arvostettua. Suomi oli rajavalvonnan suurvalta ja EU:n Frontexin rakentamiselle esimerkki. Suomen ja Venäjän raja- ja pelastusyhteistyö toimii parhaimmillaan joustavasti molempien maiden viranomaisten käytännön yhteistyöllä. Yhteistyö pelastustoimesta on ollut Venäjän rajalla joustavaa sekä rajaviranomaisten käytännön toiminta arjen tae. Neuvostoliiton aikana järjestelmä luonteensa mukaisesti keskittyi omien lähdön estämiseen. Perinteistä Rajavartiolaitoksen ja Venäjän rajapalvelun yhteistyötä vahvistimme myös sisäministeriöiden tasolla 2004 ja 2005. Petroskoin kokouksessa sovittiin konkreettisista linjauksista järjestäytyneen rikollisuuden ja laittoman maahanmuuton sekä terrorismin torjumisesta.

Venäjän tarkoitukselliset Suomea vahingoittavat valtiojohdon rajatoimet ovat selkeä viesti, mutta valmistauduttaessa ETYK:n 40-vuotisjuhlallisuuksiin Helsingissä 2015 ulkoministeri Timo Soinin ja suurlähettiläs Hannu Himasen ilmeisesti suorittama ”Baltian puhelinkierros” Venäjän duuman boikotoimisesta olisi tarvinnut laajemman pohdinnan. Saksa ja Ranska mm. kritisoivat Suomen menettelyä. Venäjän duuman pitämästä ylimääräisestä kokouksesta Suomen arvostelemiseksi vaiettiin Moskovan suurlähetystössämme ja Suomen lehdissä! Vuoden 2015 seurauksia nähtiin Sallan rajalla Venäjän alkaessa noudattamaan ”kansainvälistä pakolaissopimusta” ja ne laukesivat vasta presidentti Sauli Niinistön Moskovan matkalla.

Rajatilanteessa on edelleen varauduttava kolmansien maiden turvapaikanhakijoihin. Medialla on tässä peiliin katsomisen paikka kertoessaan julkisuuteen, että pääosa syyrialaisista, jemeniläisistä ja somalialaisista tulee saamaan myönteisen päätöksen. Näitä signaalivaikutuksia on kyettävä heikentämään, koska erityisesti somalialaisten osalta Suomi ollut erityisen houkutteleva maa verrattuna muihin pohjoismaihin.

Sisäministeriön ja Rajan johdon keskeinen asema on välttämätöntä palauttaa myös ulko- ja turvallisuuspoliittiseen ministerivaliokuntaan. Näillä pohdinnoilla on merkitystä, kun puolustusministeriön ja ulkoministeriön jäljiltä uusi presidentti Stubb edeltäjänsä tavoin arvioi Suomen mahdollisuutta koota Euroopalle vakaampaa turvallisuusperustaa Etykin 2025 ikkunaan.

KARI RAJAMÄKI

valtiopäiväneuvos, sisäasiainministeri 2003-2007, EU:n sisäasiainministerineuvoston pj,

ulko-ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäsen 2003-2007, kansanedustaja 1983-2015, sdp

karirajamaki
Sosialidemokraatit Varkaus

Kansanedustaja 1983 - 2015, sisäasiainministeri 2003-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu