Metsäteollisuus – kansallinen asia

Metsäteollisuuden toimintaedellytysten turvaaminen on kansallinen asia. Kun maa järisee, ei keskeisten tuotantorakenteiden alasajoa pidä tehdä kvartaali-vastuulla ja hallituksen sekä pääministerin vastuuseen kuuluu reagoida ja myös arvioida päätösten vastuunkanto.

Suomen kartonki- ja paperituotanto on ollut neljäsosa viennin arvosta. Sen aluekehityksen merkitys on vielä mittavampi. Metsäteollisuus on luonut teollisuuspaikkakuntien ohella myös elävän maaseudun sekä toimivat maantie-, rautatie- ja satamajärjestelmät.

Metsäteollisuuden toimintaedellytysten turvaamiseksi on kyettävä varmistamaan puun saatavuus kilpailukykyiseen hintaan. Tarvitaan veromalleja, jotka kannustavat myymään metsää sekä hoitamaan sitä.

Tavoitteena on perustellusti puun jalostusarvon nostaminen ja uusien tuotteiden kehittäminen kuten funktionaaliset elintarvikkeet, lääkkeet ja muovit. Mekaanisen puuteollisuuden kehitystä ja liiketoimintaosaamista on määrätietoisesti kehitettävä samalla kun puurakentamista on lisättävä. Samoin puuta hyödyntävien biojalostamoiden rakentaminen etenee. Kehitystyö edellyttää metsä- ja metalliklusterin energiaosaamisen perustan turvaamista Tämän vuoksi hallituksen on kyettävä ottamaan huomioon metsäteollisuuden kansalliset edut linjatessaan mm. energia- ja ilmastopolitiikkaa.

Myös pitkien etäisyyksien ja kalliiden kuljetuskustannusten kilpailuhaitta on kompensoitava kilpailijamaiden tasolle. Kuljetuskustannusten hallintaa on lisättävä myös vesiteiden kehittämisellä. Metsäteollisuuden etu on myös varmistaa pitkäjänteisesti koneyrittäjien ja korjuupään edellytykset taloudellisesti kannattavaan toimintaan.

Suomen talouden elpymisen ja hyvinvoinnin rahoituksen kannalta on kansallinen asia varmistaa, että metsä- ja metalliteollisuuden tuotantorakenteita ei ajeta alas tavalla, joka estää Suomen valtiontalouden ja elinkeinopoliittisen kilpailukyvyn.

Isänmaan ollessa vakavan yhteisen selviytymisen edessä ei ahneuden ja moraalikadon sekä poliittisten intohimojen kovat arvot vastaa rinnassa kannettavia mitaleja eikä sitä vastuuta, jolla sosiaalinen turvallisuus ja kansallinen eheys turvataan.

UPM:n ja Wahlroosien ratkaisujen taustat ja poliittiset tavoitteet on hyvä selvittää avoimesti samalla, kun vaaditaan valtion verotukien lisäämistä. Metsäteollisuuden tehtaiden sulkemisten toivotaan nostavan hintatasoa samalla kun liikevaihto supistuu. Tästä hyötyvät ne toimijat, jotka eivät leikkaa kapasiteettiaan. Metsäteollisuus on valitettavasti tehnyt myös aiemmin suuria virhearvioita mm. USA:n investoinneissa. Ne oikeuttavat epäilemään sulkemisratkaisuja. Sanomalehtipaperi on ollut perinteisesti strateginen tuote. Sen tuotannon lopettaminen ei voi olla vain ilmoitusasia. On myös valtion vastuulla arvioida ajautuminen ruotsalaisen ja Kontupohjan paperin varaan.

Valtion huono omistajanohjaus johti kannattavan Kemijärven sellutehtaan tuhoon StoraEnsossa. Varkauden tehtaiden tuho vältettiin esitettyjen perustelujen paineistetulla läpikäynnillä valtion, Solidiumin ja yhtiön kesken ja se johti toimivien rakenteiden turvaamiseen. Kyseessä on kansallisvarallisuus, jonka hoidossa tähdättiin mahdollisimman hyvään yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kokonaistulokseen.

Me tarvitsemme metsäteollisuuden työnantajien ja työntekijöiden aitoa sitoutumista, jotta toimintaympäristöä uhkaavat muutokset hallitaan. Kansainvälisissä yrityksissä Suomessa on helpointa ja halvinta irtisanoa työntekijöitä. On vastenmielistä, että samalla kun kriisin keskellä sosiaalinen turvallisuus ja vastuu siirtyy yhteiskunnan vastuulle, puhutaan yrityksen ja poliittisen oikeiston taholla palkkojen ja sosiaaliturvan heikennyksistä.

Irtisanomissuojan vahvistaminen tukisi yhteistä sitoutumista ja poistaisi pelon siitä, että kansainvälinen teollisuus ottaa liipaisimelleen ensiksi heikomman irtisanomissuojan suomalaiset työntekijät.

Metsäteollisuuden siirtyminen uusille markkina-alueille ei voi myöskään tapahtua kritiikittömästi ihmisoikeus- ja ympäristörikoksista silmät sulkien. Nämä myös voivat olla asioita, joista suomalainen yhteiskunta tavalla tai toisella joskus vastaa.

Voimavaramme on oltava poliittisten päättäjien ja yritysjohtajien toimiva yhteistyö suomalaisen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Teollisuuden kilpailukyvystä huolehtiminen on yhteinen kansallinen asia.

KARI RAJAMÄKI

valtiopäiväneuvos, maa- ja metsätalousvaliokunnan, valtiovarainvaliokunnan vpj, sisäministeri 1983-2015

 

karirajamaki

Kansanedustaja 1983 - 2015, sisäasiainministeri 2003-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu