SUOMEN IDEA HUKASSA?

Alkanut vuosi korostaa Koiviston perinnön ja Niinistön kaltaista varovaisuutta. J.V.Snellman muistutti aikoinaan :”niin tuhmia emme voi olla, että kuvittelisimme yhdenkään suurvallan uhraavan yhtäkään penniä tai krenatöörin koipea näin vähäpätöisen maamme puolesta”. Koiviston määritelmä Suomen ideasta ”selviytyä” on edelleen tärkeintä. Koiviston vastaus yliopistovierailulla Ruotsissa kysymykseen, että olisiko Ruotsin pitänyt osallistua sotaan Suomen puolustamiseksi oli viisautta täynnä:”ei koska Suomelle olisi käynyt huonommin”.

Sisäministerinä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa ja eduskunnassa kannoin huolta Suomen pyrkiessä Viron ohella näyttämään etulinjakuntoaan. Liian tiivis Nato-riippuvuus voi aiheuttaa itsenäisen toimintavaran menettämistä. Ennen viime USA:n presidentinvaaleja varoitin Usblogissa ajautumasta ”Trumpin tahtiin”. Nyt USAn kyljessä olemme Afganistanissa ja Irakissa. Mielestäni Suomen tie on rajavalvonnan ja siviilikriisinhallinnan edelläkävijänä tukea sekasorrossa olevien maiden sosiaalisten, taloudellisten ja demokraattisten olojen vakauttamista. USAn ja Sarkozyn äkkivedoilla syöstiin myös Libya luomastamme EU-yhteydestä kaaokseen. Yhdysvaltojen toimintatapa heittää Euroopan päälle vaikeasti hallittavia riskejä, joita hallitsematon laiton maahanmuutto sekä rajat ylittävä järjestäytynyt rikollisuus aiheuttaa.

Lähi-idän tilanne on ajautunut sotilaallisen kriisin tielle, mutta on muistettava, että kriisit ovat pääsääntöisesti seurausta yhteiskunnan järkkymisestä, joka on sekä syy että seuraus köyhyydestä, työttömyydestä, rikollisuudesta, demokratian ja laillisen järjestyksen puuttumisesta.

Turvallisuus edellyttää näiden rajat ylittävien kielteisten vaikutusten ennaltaehkäisyä ja hallintaa eli siviilikriisinhallintaa. Suomi esitti jo ensimmäisellä EU:n puheenjohtajakaudellaan 1999 siviilikriisinhallinnan ottamista vakavammin. Tähän panostin myös puheenjohtajakaudellani ja vuoden 2005 alussa tuli voimaan Suomen historian ensimmäinen siviilikriisinhallintalaki ja oli ensimmäisiä koko maailmassa. Suomen ja EU:n pitää panostaa enemmän demokratian, ihmisoikeuksien ja talouden kehityksen tukemiseen. Epäonnistuminen tässä näkyy Eurooppaan suuntautuvana laittomana maahanmuuttona, jota pimeät työmarkkinat vauhdittavat. Ihmiskauppa ja työorjuus rehottaa Suomessa. Etelä-Suomen AVI:n tarkastuksissa rakennus- ja siivousalalla jopa 60 % yrityksistä löytyi vakavia työvoiman palkkaukseen liittyviä työorjuuden ja jopa ihmiskaupan merkkejä. Rikollisesta ja ihmisoikeuksien vastaisesta toiminnasta ei yritykselle seuraa edes selviä sanktioita. Suomi korostaa oikein Euroopassa ihmisoikeuksien merkitystä ja sallii samaan aikaan takapihallaan ihmisarvoa loukkaavan rikollisen ja kylmien markkinavoimien toiminnan. 2003 käynnistämämme pimeän ulkomaisen työvoiman valvonta lakkautettiin kokoomuksen toimesta 2008 ja eikä sen käynnistäminen tunnu olevan korkealla vihreän sisäministerinkään listalla. Joulukuun 18.päivänä täysistunnossa ed. Eve Heinäluoma kysyi, milloin hallitus aikoo käynnistää hallitusohjelman mukaisen laittoman maahanmuuton torjunta -ohjelman päivittämisen. Ministeri Ohisalo vastasi, että ”kotouttamiseen tullaan paneutumaan”??

Koulutuksessa sekä toiminnassa on huomioitava sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan samanaikaisuus. Sisäministeriö vastaa kansainvälisen kriisinhallinnan asiantuntijoiden kouluttamisesta. Keväällä 2007 avattu siviilikriisinhallintakeskus pelastusopiston yhteydessä Kuopiossa koulutti ainoana EU-maana enemmän naisia kuin miehiä EU:n siviilikriisinhallinnan tehtäviin. Edellisen hallituksen sisäministeri Mykkäsen (kok) aloittamalla tavalla ministeri Ohisalo (vihr) lakkautti Kuopion siviilikriisinhallintakeskuksen ja sen siirtäminen pääkaupunkiseudulle merkitsee toiminnan alistamista entistä enemmän sotilaallisen kriisinhallinnan osaksi. Kuvaavaa puolustusministeriön aseman vahvistumisesta suhteessa sisäministeriöön on se, ettei eduskunnassa siviilikriisinhallinnan tarvetta tai merkitystä juuri käsitellä.

KARI RAJAMÄKI

sisäministeri ja ulko -ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäsen 2003-2007, kansanedustaja 1983-2015, valtiopäiväneuvos, SDP

karirajamaki

Kansanedustaja 1983 - 2015, sisäasiainministeri 2003-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu