Tarvitaan itsekunnioitusta

Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja on ollut yhteinen sitoutuminen ja tähdännyt Suomen itsenäisen toimintavaran turvaamiseen. Vielä keväällä yhteinen linjamme oli arvioida myös liittoutumista kansallisten ja puolustuspoliittisten intressiemme pohjalta välttäen Suomen maalaamista nurkkaan. Veimme aktiivisesti yhdessä sopien eteenpäin Nato-kumppanuutta sekä vahvistimme pohjoismaista ja EU-maiden puolustuspoliittista yhteistyötä.

Gallup-vetoisella tavalla tehtyä Nato-ratkaisua markkinoitiin demokraattisuudella. Politiikan tutkija Hanna Wassin (H.S.2.1.2023) mukaan ”Niinistön tulkinnan Nato-prosessin hienosta demokraattisuudesta voisi myös haastaa”.

Kuten Ted Galen Carpenter (ulkopoliittinen asiantuntija /Cato-intituutti) totesi, Naton laajenemisessa on kyse vakavista sotilaallisista velvoitteista, siinä ei haeta uutta facebook-kaveria. Ministeri Haavisto tunnusti jäsenyyskäsittelyn alkaessa olleemme sinisilmäisiä. Myös koskaan kokematon 5. artikla tarkoittaa, että kovasti säästetyistä Euroopan varikoista pitäisi löytää tavaraa ja apua, sekin yhdessä päättäen. Carpenter kehoitti Suomea olemaan hyvin varovainen, koska USA haluaa taas uuden maan, jota se voi käyttää etulinjan tukikohtana joukoilleen ja aseilleen. Hän varoitti Suomea alistumasta pelinappulaksi. Naton johto ymmärsi Suomen merkityksen.

Christopf Heusgen sen avoimesti julisti(H.S.12.4.) ” Teillä on yleinen asevelvollisuus ja ehkä yksi Euroopan parhaiten koulutetuista asevoimista. Teidän saaminen Natoon olisi meille valtava etu”. Kyllä Baijerissa tiedettiin, ketä palkittiin!

Jäsenyyttä markkinoitiin Suomessa Ruotsin kanssa yhteisenä ratkaisuna. Nyt lyhytnäköisesti pahimmillaan meidät viedään Baltian-vitjaan. Paavo Lipponen totesi (Hbl 7.2.) hyödyttömäksi Turkin kanssa pyörimisen, koska vastuu tuloksesta on Naton suurimmalla jäsenmaalla Yhdysvalloilla. Hän katsoi Naton komissaari Stoltenbergin esiintyneen Suomen ulkopoliittiselle johdolle kuin koululaisille. Lipponen kokeneena neuvoo nyt vihdoin Suomelta ryhtiä ja ilmoitusta Yhdysvalloille, että meidän kanssa ei pidä enää leikkiä. Suomi ja Ruotsi olisivat Natolle todellinen vahvistus, epäonnistuminen todellinen tappio Natolle. Suomen liittyminen ilman Ruotsia ajaisi meidät uhanalaiseen asemaan etuvartioksi ja vastuuseen Baltian maiden puolustuksesta. Venäjä saisi myös alueellisen voiton ilmaiseksi. Lipponen huomauttaa myös, että ei ole olemassa mitään B-suunnitelmaa.

Suomi on selviytynyt yhtenäisen kansan ja vahvan puolustustahdon avulla, mistä pitäisi syntyä itsetuntoa. Nyt kokoomuksen Orpon ja PS:n Halla-Ahojen johdolla kerrotaan, miten pyrkimällä ilman Ruotsia naapuriakin autetaan. Samalla on nyt näytetty suomalaisillekin minkälaista itsetuntoa ja itsekunnioitusta meille porvarihallitus tarjoaisi!

Saksan liittokansleri ja Ranskan presidentti haluavat toimillaan estää sodan laajenemisen ja uuden maailmansodan. Olaf Scholz on varoittanut unissakävelijöistä.

YK:n pääsihteeri Antonio Guterres puhui viime viikolla YK:ssa kertoen pelkäävänsä, että Venäjän hyökkäyssodan todennäköinen kärjistyminen tarkoittaa sodan laajenemista. Hän totesi, että rauhaisat tulevaisuudennäkymät vaikuttavat aiempaa epätodennäköisemmältä, kun taas konfliktin kiristyminen on odotettavissa. ”Pelkään, että maailma ei kävele laajempaan sotaan unessa. Pelkään, että se tekee sen silmät avoinna”.

Tästä kriisistä on löydettävä Ukrainan aseman turvaava rauha, mutta tarvitaan myös Venäjällä hallittu ratkaisu päästä eroon Putinin itsevaltaisesta johtamisesta.

KARI RAJAMÄKI

valtiopäiväneuvos

Sisäministeri, ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäsen 2003-2007, EU:n sisäasiainministerineuvoston pj. 2006 , sdp