Verotuksesta

Emäntä katsoi ulos tuvan ikkunasta. – Taitavat tulla, sanoi, kääntyi kohti pöydän ääressä istuvaa miestä.

– Onhan se aika taas, tämä virkkoi.

Hevonen, jolla oli kaksi miestä reessä vedettävänään, kääntyi pihaan. Jalakset kitisivät keväisessä pakkaslumessa.

Miehet nousivat vällyjen alta, sitoivat hevosen ohjaksista rappukaiteeseen ja laittoivat sille heiniä eteen. Nostivat sitten reestä raudoitetun arkun, jonka kantoivat ulko-ovesta eteiseen, kopistelivat jalkojaan ja koputtivat tuvan oveen astuen sisään odottamatta pyyntöä tai kutsua. – Hyvää päivää tähän taloon, toinen tulija sanoi. – Jumal antakoon, emäntä vastasi ja niiasi.

– No niin, kevään korvalla olemme, ja kansakuntamme haluaa pitää huolta asukkaistaan, toinen miehistä sanoi, kun oli asetuttu pöydän ääreen ja avattu asiapaperikansioita. – Niinpä te, kuten kaikki muutkin kykenevät, olette velvollisia suorittamaan osuutenne verotuksesta.

Viralliset asiat saatiin hoidettua, talon isäntä antoi kuittausta vastaan paksun nipun seteleitä ja kaksi naulaa kuparikolikoita. Koska talo oli ensimmäinen kuluvana päivänä, talonväki sai kurkistaa rahakirstuun ja todeta sen olevan tyhjä ennen omaa suoritustaan. Tästä laadittiin tarkastuspöytäkirja.

Verottajat jäivät hetkiseksi istumaan, koska keli oli hyvä, ja seuraavaan taloon ei ollut pitkä matka. Tarinoitiin, ja talo tarjosi paahdetuista kauranjyvistä keitettyä juomaa, jota toinen veromiehistä joi mustana, ja toinen kaatoi sekaan tilkan maitoa.

– Liekö totta kaikki, mitä puhuivat, emäntä sanoi vieraiden lähdettyä. Toisen isoisä oli kuulemma kertonut oman isoisänsä sanoneen, että joskus oli liikuttu kärryillä, joita eivät hevoset vetäneet, vaan niissä oli joku kone, joka niitä vei eteenpäin. Ihmiset pystyivät myös puhumaan toisilleen varmaan monen peninkulman päähän jollakin laitteella.

Olivat sitten kysyneet, onko lähistöllä havaittu liikkuvan epäilyttäviä henkilöitä. Isäntä kertoi ampuneensa yhden suksimiehen pellon reunalle alkutalvesta iltahämärissä. Kun oli mennyt aamulla katsomaan, sudet olivat repineet ja syöneet ammutun. Rauhallista on muuten ollut, marjasatokin oli aika hyvä.

 

 

+1
Kari Viinikainen

Toiseksi suurimman ikäluokan eläkeläinen, omaishoitaja, soittaja, kulttuurimyönteinen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu