Avoin ammattiopisto – toisen asteen pudokkaat oppiin

Vuoden alusta on astunut voimaan oppivelvollisuusiän nosto 18 vuoteen. Se tarkoittaa, että toisen asteen pudokkaita ei periaatteessa ole. Sen sijaan on koko joukko nuoria ja vähän vanhempiakin aikaisemmilta ajoilta on opintojen ulkopuolella joko omasta halusta tai opintomahdollisuuksien puutteen vuoksi. Monet ovat satunnaisissa töissä ja ovat turhautuneita omaan tilanteeseensa. Näille ihmisille täytyisi löytää joustava tapa opiskella ammatti ja saada siitä tutkintotodistus tai osoittaa osaamista erikoistumalla.

Olen ollut kymmeniä vuosia järjestämässä avoimen yliopiston opetusta maakunnissa, kansalaisopistoissa sekä yliopiston että kansalaisopiston näkökulmasta. Avointen yliopistojen ja kansalaisopistojen opintoideologiat ovat varsin samanlaisia – tarjotaan opintoja vapaaehtoisesti paikalle tuleville oppijoille.

Avoin yliopisto toimii siten, että paikallisessa kansalaisopistossa on tukiryhmä, joka tuutorin johdolla keskustellen syventää näkemystä oppimisen kohteena olevista asioista. Luennot yms. välitetään netin kautta. Suorittamalla riittävän määrän avoimen opintoja oppija voi hakeutua yliopiston opiskelijaksi ja saada tutkinto suoritetuksi. Opintoja voi käyttää myös ammattitaidon päivittämiseen.

Toisen asteen pudokkaiden varalta on meneillään erilaisia hankkeita. Monet organisaatiot yrityspalvelukeskuksista lähtien järjestävät tiettyjen alojen opintoja paikkakunnilleen. Yleensä tavoitteena on työllistyminen paikalliseen yritykseen.

Näissä opinnoissa on kaksi ongelmaa. Ensinnäkin opiskelijat ohjataan opintoihin esimerkiksi työkkärin kautta ja opinnoista tulee puolipakollisia, oppijoiden oma motivaatio jää toissijaiseksi. Toinen ongelma liittyy opintojen valinnaisuuteen. Paikkakunnalla on tarjolla vain yhdenlaisia opintoja. Kaikista koulutetaan metallimiehiä, lähihoitajia, tarjoilijoita jne.

Avoimen ammattiopiston ideassa oppija tulee paikalliseen kansalaisopistoon vapaaehtoisesti ja valitsee ammattiopistojen suunnittelemasta opintotarjottimesta kursseja oman motivaationsa mukaan. Tavoitteena on täydentää ammattitaitoa tai koota suorituksia tutkintoa varten. Tämä voi tapahtua työn- tai työttömyystuen ohella.

Avoimen ammattiopiston luonti edellyttää koordinaatiota kansalaisopiston ja ammattiopiston välillä. Samalla tavalla kuin avoimessa yliopistossa ammattiopisto voi määritellä tutkintovaatimukset, joiden pohjalta voidaan luoda paikallinen tukiryhmä. Tukiryhmässä opittavat aineet voivat olla yleisopintoja tai ammattiopintoja. Paikalliset yritykset toimivat yhteistyössä sekä ammattiopistojen että kansalaisopiston tuutoreiden kanssa. Parhaimmillaan oppijalla on työpaikka, jonka työtehtäviin opinnot antavat valmiuksia. En näe estettä sille, että samassa tukiryhmässä voi olla hyvinkin monen ammattialan oppijoita. Tukiryhmän tehtävänä on antaa vertaistukea sekä työpaikan asioiden selvittämiseen että opintojen edistämiseen.

Sokerina pohjalla tässä mallissa on se, että ammattiopiston opintoja voi täydentää avoimen yliopiston kurssisuorituksilla. Esimerkiksi sosiaalialan opintoja voi täydentää psykologian tai kasvatustieteen opinnoilla. Kouluavustajan tutkintoon voisi liittää esimerkiksi erityispedagogiikan opintoja. Eikä nykyiselle metallialan työntekijälle ole pahitteeksi vaikka suorittaisi jonkun tietojenkäsittelytieteen kurssin.

Avoin ammattiopisto on prosessi, joka kestää mahdollisesti vuosia. Keskeistä on oppijan oma motivaatio ja opin tarve työelämässä. Vuosien varrella olen nähnyt kymmeniä ja taas kymmeniä oppijoita, jotka ovat avoimen kurssien kautta pätevöityneet uuteen ammattiin tai edenneet valitsemallaan uralla. Olen myös nähnyt ’pudokkaita’, jotka ovat löytäneet ihan tavallisilta kansalaisopiston kursseilta yritysidean. Monien julkisuuden henkilöiden taustalla on ilmaisuaineiden kurssi kansalaisopistossa – joukossa on ainakin yksi ministerikin.

+1
karkot
Sitoutumaton Keuruu
Ehdolla kuntavaaleissa

Kari Kotiranta on toiminut yliopiston opettajana,tutkijana ja yrittäjänä sekä kansalaisopiston opettajana ja rehtorina. Eläkepäivien harrastuksena ura vapaaehtoisena museoesineenä ja kirjailijana Tiedetilan tietokonemuseossa (romujen rassailua vuodesta -69). Käytän arvonimeä tiedetilallinen, jonka olen itse itselleni antanut.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu