Eläkeikäiset töihin voimien mukaan

Suomessa puhutaan paljon edessä olevasta työvoimapulasta. Työvoimapula tulee koskemaan asiantuntijatehtäviä ja kaikkea muutakin työtä. Ratkaisuksi haetaan työperäistä maahanmuuttoa. Tarkoituksena on löytää osaajia maailmalta kehittämään suomalaisten yritysten kykyä vastata globalisaation haasteisiin.

Suomessa on kuitenkin iso käyttämätön reservi ammattitaitoisia työntekijöitä – ihmisiä, jotka ovat alansa asiantuntijoita. Tämä joukko koostuu eläkeläisistä. Monet eläkeläiset olisivat halukkaita tekemään töitä, mutta yhteiskunta on rakentunut siten, että eläkeläisen työlle ei ole sopivaa lokeroa. Eläkeläisen kannalta työn pitäisi olla vähemmän kuormittavaa ja sen pitäisi antaa reilusti aikaa palautumiselle. Yrittäjän kannalta työsuhde nykysäännöillä on verrattavissa paperittoman maahanmuuttajan palkkaamiseen. Kaikki työntekijästä aiheutuvat riskit ovat työnantajan kontolla.

Yhteiskunta on suunniteltu siten, että jos on töissä, on töissä ja jos on eläkkeellä, on eläkkeellä – välimuotoja ei ole. Toisaalta eläkeläiset eivät ole välttämättä valmiita tekemään 40 tunnin työviikkoa – heille riittäisi lyhyempikin työviikko ja siitä saatava pienempi palkka.

Hahmottelen seuraavassa yhden ratkaisumallin eläkeläisten palkkaamiseen. Palkataan yhteen työtehtävään useampi eläkeläinen. Esimerkiksi kolme eläkeläistä voisi tehdä yhden kokoaikaisen työntekijän työpanoksen. Tällöin työajaksi määräytyisi 12-14 tuntia viikossa siten, että tehtävä olisi kokoajan miehitetty. Palkkana tästä työstä maksettaisiin 1/3 vastaavan täyttä työpäivää tekevän henkilön palkasta. Näillä ehdoilla monet eläkeläiset pystyisivät tekemään ja mielellään tekisivät työtä aina 75 taikka 80 ikävuoteen saakka.

Korona-aikana on opeteltu etätöiden tekemistä ja etätyöt sopisivat mainiosti eläkeläistyötekijöille. Yrityksen tai julkisen hallinnon ei tarvitsisi satsata tältä osin työtiloihin – työtilojen tarve riippuu tietysti työn laadusta.

Työtehtävien organisoimiseksi nämä kolme yhtä kokoaikaista työntekijää vastaavaa työntekijää pitäisivät viikoittaisen yhteisen palaverin työnjohdon kanssa ja tietysti päivittäiset normaalit kontaktit työnjohtoon.

Yritin mielessäni hahmotella millaisiin tehtäviin tämmöinen työn tekemisen malli soveltuisi. Ainakin yrityksen taloushallinto – kirjanpito ja laskutus olisivat tähän työalueeseen kuuluvia. ATK-tuki, ohjelmointi, myynti- ja markkinointi toimisivat hyvin. Mieleeni tuli myös muutamia käytännön töitä, joissa tämä työjärjestely olisi hyvä. Esimerkiksi erilaiset koneiden avulla tehtävät kiinteistöhuollon työt ja jopa puunkorjuu koneellisesti toimisi hyvin. Suunnittelu ja kehittämistehtävät vaatisivat yhteisen näkemyksen, mutta jos tämä näkemys löytyy, niin kolme päätä keksii enemmän kuin yksi pää. Työhön saataisiin erilaisia näkökulmia ja siitä seuraisi työn tuottavuuden kasvu.

Tällaisella työmallilla saavutettaisiin useita etuja. Eläkkeellä olevat ihmiset saisivat lisää tuloja eläkkeen lisäksi ja yritykset kaipaamaansa asiantuntijatehtävien erikoisosaamista. Kolme työntekijää samassa työssä antaa yritykselle turvaa esimerkiksi sairaustapausten varalta. Ruuhka-aikoina voisi myös maltillisesti muuttaa työaikoja.

Yhteiskunnan kannalta etuna olisivat lisääntyneet verotuotot sekä kunnille että valtiolle – hyvinvointiyhteiskunta pelastuisi. Tarvitaan vain vähän lainsäädännön uudenlaista tulkintaa ja ammattiliitoilta suopeutta.

+3
karkot
Sitoutumaton Keuruu
Ehdolla kuntavaaleissa

Kari Kotiranta on toiminut yliopiston opettajana,tutkijana ja yrittäjänä sekä kansalaisopiston opettajana ja rehtorina. Eläkepäivien harrastuksena ura vapaaehtoisena museoesineenä ja kirjailijana Tiedetilan tietokonemuseossa (romujen rassailua vuodesta -69). Käytän arvonimeä tiedetilallinen, jonka olen itse itselleni antanut.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu