Hiilinielu luontosuhteena

Faktisesti Suomen metsät ovat hyvässä hoidossa, pääosin täyttävät kaikkien sertifikaattien vaatimukset. Luontoarvot otetaan hyvin huomioon. Vastakohtana tälle on ideologia, joka näkee luonnon koskemattomana. Tässä näkemyksessä metsät pitäisi ennallistaa luonnon tilaan ja lopettaa talousmetsien kasvattaminen.

Metsien hiilinielut ovat olleet keskeisenä puheenaiheena vuoden 2022 loppupuolella. Keskustelu on syntynyt Luonnonvarakeskuksen (LUKEn) ja Suomen ilmastopaneelin laskelmien perusteella. Näistä laskelmista voi lukea tiettyjen lähtöarvojen vallitessa hiilensidonnan vähenemistä. Selityksenä on puiden kasvun hidastuminen – puut ovat tulleet liian vanhoiksi. Toisaalta mukaan otetaan hakkuumäärien lisääntyminen. Suomi on tehnyt EU:n kanssa sopimuksen hiilinielujen ylläpidosta – jos sopimus ei täyty, pitää tehdä päästöjen vähennyksiä muualla tai ostaa päästöoikeuksia muilta EU-mailta. Ostotapauksessa laskun arvellaan olevan 2-5 miljardin euron luokkaa. Kyse on viiden vuoden kumulatiivisesta summasta. Vastaavana aikana metsäteollisuus on maksanut veroja 15-20 miljardia veroja ja metsänomistajat saaneet myyntituloja parikymmentä miljardia. Ehkä kannattaa mainita, että noin 20% vuosittaisesta ulkomaan viennistä on peräisin puusta.

Nähdäkseni keskustelussa on menty väärille urille. Keskustellaan siitä, pitäisikö metsän käyttöä rajoittaa, toisin sanoen, pitäisikö puun saantia metsäteollisuusyrityksille vähentää. Keskustelun aihealue pitäisi muotoilla toisella tavalla. Mukana pitäisi olla myös kuluttajien näkökulma omista tarpeista puutuotteille.

Mitä ovat ne puusta saatavat tuotteet, joita ilman ihmiset eivät tule toimeen. On paljon tuotteita, joiden jalostusarvoa väheksytään, mutta nämä tuotteet ovat ihmisten välttämättömyystarvikkeita. Tästä esimerkiksi kelpaa pandemian alussa ollut WC-paperien hamstrausbuumi. Kuluttajat kokivat vessapaperin välttämättömyyshyödykkeeksi. Sanomalehtiäkin vielä painetaan. Lämpölaitoksessa käytetään haketta lämmön ja sähkön tuottamiseen. Mikä olisi korvaava tuote jolla lämpöä voitaisiin tuottaa? Tästä esimerkiksi käy viime syksyn korkeat sähkön hinnat – sähkön ja lämmön tuotanto – kapasiteetit eivät riittäneet pitämään hintoja kohtuullisina. On myös huomattu, että voi olla pitkiä pakkasjaksoja, jolloin ei ole tuullut. Suomessa on yleisesti tiedossa, että aurinko ei paista talvikuukausina, joten siitäkään ei saada apuja.

Ei tarvitse kauaa pyöriä kotona, kun huomaa, että useimmat huonekalut on tehty puusta tai puujohdannaisista vanerista, lastulevystä tai muusta semmoisesta. Monien talojen rakenteissa keskeisenä elementtinä on puu.

Vaihtoehtoja toki on, öljyä voidaan polttaa, samoin kivihiiltä. Huonekaluja voidaan tehdä muovista tai metallista. Rakennukset voidaan rakentaa betonista, mutta nykyteknologialla sementin hiilidioksidipäästöt ovat moninkertaisia puun tuottamiin päästöihin. Erilaiset muovit ovat hyviä puun korvikkeita, ongelma on fossiilisiin raaka-aineisiin tukeutuminen. Näiden kulutusmuutosten toteuttamiseksi pitäisi tehostaa fossiilisten raaka-aineiden saantia – avata uusia kaivoksia metallien tuottamiseksi. Vastakkainasettelusta johtuvat ongelmat voi myös ulkoistaa hakkaamalla sademetsiä tai tuomalla puuta diktatuurimaista, jossa ei välitetä tuon taivaallista luonnon hyvinvoinnista.

Ei metsänomistaja hakkaa huvikseen metsää eikä teollisuus sitä huvikseen jalosta. Tuotteita, joita tuotetaan – niille on oikeasti tarvetta. Metsän kasvattaminen on elinkeino kuten myös puutuotteiden jalostaminen.

Joulun tienoilla oli ihan kummallinen vallitsevan paradigman vastainen luonto-ohjelma televisiossa, jossa kerrottiin karhuista, susista ja siitä mitä ne syövät. Lopputoteamuksena oli: ”Suomen luonto on rikkaimmillaan sataan vuoteen”. Itse asiassa olen tullut viimeisen 70 vuoden aikana samaan tulokseen omien havaintojen perusteella.