Ilmaston muutos – maaseudun näkökulma – reiluus?

Luin pari päivääsitten Docventuresin pohjatietona esitettyä juttukokonaisuutta: ”Yksilöiden syyllistäminen on väärin, sanovat ilmastoaktivistit – Tässä viisi tekoa, joita he vaativat, ja professorin kommentit niihin.” Linkki artikkeliin: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/02/02/yksiloiden-syyllistaminen-on-vaarin-sanovat-ilmastoaktivistit-tassa-viisi-tekoayle.fi

Ihan mielenkiintoisia ratkaisuja ja saattaisivat jopa toimia jos asuu suuressa kaupungissa. Kaupungissa ei tarvitse miettiä ympäristöongelmia, kun ei ole kuin asfalttia, joka on jo tehty. Kantavana ajatuksena jutussa on ajatus, että maalla asuvat ja sieltä elantonsa hankkivat maksavat viulut.

Noista viidestä toimenpide-ehdotuksista kolme suuntautuu suoraan maaseutuun: turve, maanviljelys ja metsänhoito. Neljäs on liikenne – varsinkin yksityisautoilu, joka on varsin tärkeä maaseudulla asuvien ihmisten kulkemisen kannalta. Vain yhdessä maaseutu on sivuosassa siltä osin kun ei ole kysymys teollisuudesta, joka ei käytä maaseudulta saatavia alkutuotannon tuotteita.

Turvetta on vain maaseudulla ja maataloutta samoin. Ruokaa tuotetaan monella tavalla. Metsätkin kasvavat yllättäen siellä. Maalta puuttuu käytännössä julkinen liikenne – ainakin nykyisillä sähköautoilla näillä keleillä helmikuun alussa 2021 liikkuminen on niin ja näin, vrt. Tekniikan maailman Tesla-testi. Entä jos pitäisi mennä sadan kilometrin päähän lääkäriin, mutta virtaa riittää edestakaisin vain puoleen väliin pakkasella.

Ajatus ilmaston muutoksen ehkäisyn maksattamisesta maalaisilla ei ole alkuunkaan reilu. Tilanne olisi kuitenkin helppo muuttaa. Esimerkiksi metsänomistaja tai maanviljelijä voisi myydä hiilinieluja ja saada siitä korvauksen – korvaukseksi riittäisi hiilikauppamaksu. Seurauksena tosin olisi pula puutavarasta ja hakkeesta, koska suurin osa metsitä muuttuisi hiilinieluiksi – siksi hiilinielu pitää saada ilmaiseksi. Maatalouden maankäsittelystä voisi saada korvauksen hiilitonnien myötä – nyt on monimutkaisia ympäristötukia, jotka eivät oikein palvele ketään tai mitään. Lehmien pidostakin voisi luopua esimerkiksi 10 vuodeksi ja saada korvauksen ilmastokaasujen perusteella.

Olen varma, että kuvailemani vaihtoehdot eivät tule toteutumaan, koska maalaisilla ei ole riittävää poliittista voimaa ja on totuttu ottamaan ilmaiseksi maalaisten omaisuutta – joko siksi, että luonnon ajatellaan kuuluvan kaikille tai siksi että itsehän hölmöjä ovat, kun maalla asuvat ja hölmöjä saa rahastaa.

Esimerkiksi maaseutu on kasvattanut ja kouluttanut työvoimaa kaupunkeihin käytännössä ilmaiseksi. Nyt ollaan oltu huolissaan maastamuuttajista, jotka vievät mukanaan koulutuspääoman, mutta harvat ovat huomanneet jatkuvaa maaseudun rahastusta.

Toiseksi monikuntaisuus ei ole toteutunut – kesämökkiläiset käyttävät mökkikuntien palveluita käytännössä ilmaiseksi, koska verotulot menevät kotikaupunkiin. Esimerkiksi otan kunnan varoista tuetun uimahallin tai terveyskeskuksen käytön. On sinänsä positiivista, että kylällä on elämää, mutta järjestelmän tasolla pitäisi saada muutos kustannusten jakoon maaseutukuntien ja -kaupunkien hyväksi.

Tietysti se ilmastonmuutos – isoissa kaupungeissa asuvien pitäisi osallistua omalta osaltaan maaseudulla tehtävien toimien rahoittamiseen, joko kalliimpina palveluina tai palvelumaksuina sen sijaan, että ulkoistavat vastuunsa ostamalla halpaa ulkomaista ruokaa tai halpoja tuotteita, jotka eivät täytä ympäristövaatimuksia tuotantotavaltaan.

Reiluus ilmastoasioissa ei vesitä ilmaston hyväksi tehtäviä toimenpiteitä.

karkot
Sitoutumaton Keuruu

Kari Kotiranta on toiminut yliopiston opettajana,tutkijana ja yrittäjänä sekä kansalaisopiston opettajana ja rehtorina. Eläkepäivien harrastuksena ura vapaaehtoisena museoesineenä ja kirjailijana Tiedetilan tietokonemuseossa (romujen rassailua vuodesta -69). Käytän arvonimeä tiedetilallinen, jonka olen itse itselleni antanut.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu