Psykologisen tiedon aliarvostus

Nyky-yhteiskunnassa psykologinen tieto nähdään pääsääntöisesti osana korjaavaa toimintaa. Sillä on keskeinen osa psykoterapioissa, joiden tavoitteena on ihmisten palauttaminen työvoimaksi yhteiskuntaan. Psykologian käyttö ongelmien ennalta ehkäisemisessä on vähentynyt vuosien myötä.

Tämä kirjoitus on saanut alkunsa viime aikoina puhuttaneesta tapauksesta Isossa Omenassa, jossa 35-vuotias nainen kuoli tilanteessa, jossa häntä yritettiin poistaa myymälästä. Lehtitietojen mukaan ilmoituksen häiritsevästi käyttäytyvästä naisesta teki joku miesasiakas. Edelleen lehdet kertovat, että nainen oli jakamassa uskonnollista materiaalia. Vartijat tulivat paikalle tavoitteena poistaa häiriöitä aiheuttava henkilö. Kukaan näistä kolmesta osapuolesta ei luultavasti kokenut tekevänsä mitään väärää.

Kenen tai keiden olisi pitänyt ymmärtää tilanteen luonne. Miesasiakkaan näkökulmasta uskonnollisen materiaalin jakaminen ehkä myös sanallinen julistaminen häiritsi ostosten tekoa. Naisen mielestä Jumalan sanan jakaminen oli hänen uskonnollinen velvollisuutensa. Vartijoiden mielestä tilanne vaati asiaan puuttumista – heillä oli velvollisuus poistaa häiritsevästi käyttäytynyt henkilö. Näiden kolmen seikan yhteisvaikutus oli katastrofaalinen kuten olemme lehdistä lukeneet.

Mihin olisi tarvittu psykologia? Lyhyissä koulutuksissa on usein muutama tunti ihmisen käyttäytymisen opiskelua. On jopa kehitetty sääntöjä, jotka perustuvat tiettyihin tunnistettaviin käyttäytymispiirteisiin ja näille annetaan keittokirjamainen ohje tilanteen ymmärtämiseksi. Sekin on parempi kuin ei mitään.

On kuitenkin niin, että jokainen kohtaaminen toisten ihmisten kanssa on omalla tavallaan ainutkertainen. Vääräntyyppisten tulkintojen tekeminen koulutuksen aikana ja työn alkuvaiheessa saattaa jopa vahvistaa ammateissa tapahtuvaa häiriökäyttäytymistä – siitä on näyttöä toisessa tapauksessa rautatieasemilla. Ratkaisu ongelmaan olisi ulkopuolinen ammattitaitoinen työnohjaus.

Ison Omenan tapauksessa vartijoiden, jotka tulivat paikalle – heillä olisi pitänyt olla kyky lukea osallisten ihmisten käyttäytymistä. Tämän puuttuessa noudatettiin koulutuksessa opittua kaavaa ihmisten väkivaltaisesta hallinnasta. Se, että ihminen vastustaa tilasta poistamista – varsikin, kun ei koe tehneensä väärää, olisi pitänyt olla tulkittavissa ja keinovalikoiman puute aiheutti katastrofin.

En tiedä, onko soveltuvuustarkistusten tekeminen asenne- vai säästökysymys tai väärä mielikuva soveltuvuuden selvittämisestä. Ammattitaitoinen psykologi pystyy helposti karsimaan pois kursseilta henkilöt, jotka eivät sovellu työtehtäviin. Niinkin yksinkertainen menetelmä kuin ryhmähaastattelu/keskustelu antaa runsaasti tietoa hakijoiden soveltuvuudesta. On huomattava, että psykologinen arviointi ei ole pelkästään karsiva, vaan se myös suojaa henkilöitä vääriltä valinnoilta. Se, että ei selviä kurssille tai oppilaitokseen psykologisen soveltumattomuuden perusteella on pohja toisenlaiselle ammatinvalinnalle.

Psykologisen tiedon merkitystä on väheksytty yhteiskunnassa ja osittain siitä on seurauksena runsaasti ongelmia ihmisten omakuvan vääristyminä ja jopa mielenterveysongelmina.

karkot
Keskusta Keuruu

Kari Kotiranta on toiminut yliopiston opettajana,tutkijana ja yrittäjänä sekä kansalaisopiston opettajana ja rehtorina. Eläkepäivien harrastuksena ura vapaaehtoisena museoesineenä ja kirjailijana Tiedetilan tietokonemuseossa (romujen rassailua vuodesta -69).

Käytän arvonimeä tiedetilallinen, jonka olen itse itselleni antanut.
Tulin valituksi kaupunginvaltuutetuksi 2021 vaaleissa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu