Psykologisen tiedon aliarvostus
Nyky-yhteiskunnassa psykologinen tieto nähdään pääsääntöisesti osana korjaavaa toimintaa. Sillä on keskeinen osa psykoterapioissa, joiden tavoitteena on ihmisten palauttaminen työvoimaksi yhteiskuntaan. Psykologian käyttö ongelmien ennalta ehkäisemisessä on vähentynyt vuosien myötä.
Tämä kirjoitus on saanut alkunsa viime aikoina puhuttaneesta tapauksesta Isossa Omenassa, jossa 35-vuotias nainen kuoli tilanteessa, jossa häntä yritettiin poistaa myymälästä. Lehtitietojen mukaan ilmoituksen häiritsevästi käyttäytyvästä naisesta teki joku miesasiakas. Edelleen lehdet kertovat, että nainen oli jakamassa uskonnollista materiaalia. Vartijat tulivat paikalle tavoitteena poistaa häiriöitä aiheuttava henkilö. Kukaan näistä kolmesta osapuolesta ei luultavasti kokenut tekevänsä mitään väärää.
Kenen tai keiden olisi pitänyt ymmärtää tilanteen luonne. Miesasiakkaan näkökulmasta uskonnollisen materiaalin jakaminen ehkä myös sanallinen julistaminen häiritsi ostosten tekoa. Naisen mielestä Jumalan sanan jakaminen oli hänen uskonnollinen velvollisuutensa. Vartijoiden mielestä tilanne vaati asiaan puuttumista – heillä oli velvollisuus poistaa häiritsevästi käyttäytynyt henkilö. Näiden kolmen seikan yhteisvaikutus oli katastrofaalinen kuten olemme lehdistä lukeneet.
Mihin olisi tarvittu psykologia? Lyhyissä koulutuksissa on usein muutama tunti ihmisen käyttäytymisen opiskelua. On jopa kehitetty sääntöjä, jotka perustuvat tiettyihin tunnistettaviin käyttäytymispiirteisiin ja näille annetaan keittokirjamainen ohje tilanteen ymmärtämiseksi. Sekin on parempi kuin ei mitään.
On kuitenkin niin, että jokainen kohtaaminen toisten ihmisten kanssa on omalla tavallaan ainutkertainen. Vääräntyyppisten tulkintojen tekeminen koulutuksen aikana ja työn alkuvaiheessa saattaa jopa vahvistaa ammateissa tapahtuvaa häiriökäyttäytymistä – siitä on näyttöä toisessa tapauksessa rautatieasemilla. Ratkaisu ongelmaan olisi ulkopuolinen ammattitaitoinen työnohjaus.
Ison Omenan tapauksessa vartijoiden, jotka tulivat paikalle – heillä olisi pitänyt olla kyky lukea osallisten ihmisten käyttäytymistä. Tämän puuttuessa noudatettiin koulutuksessa opittua kaavaa ihmisten väkivaltaisesta hallinnasta. Se, että ihminen vastustaa tilasta poistamista – varsikin, kun ei koe tehneensä väärää, olisi pitänyt olla tulkittavissa ja keinovalikoiman puute aiheutti katastrofin.
En tiedä, onko soveltuvuustarkistusten tekeminen asenne- vai säästökysymys tai väärä mielikuva soveltuvuuden selvittämisestä. Ammattitaitoinen psykologi pystyy helposti karsimaan pois kursseilta henkilöt, jotka eivät sovellu työtehtäviin. Niinkin yksinkertainen menetelmä kuin ryhmähaastattelu/keskustelu antaa runsaasti tietoa hakijoiden soveltuvuudesta. On huomattava, että psykologinen arviointi ei ole pelkästään karsiva, vaan se myös suojaa henkilöitä vääriltä valinnoilta. Se, että ei selviä kurssille tai oppilaitokseen psykologisen soveltumattomuuden perusteella on pohja toisenlaiselle ammatinvalinnalle.
Psykologisen tiedon merkitystä on väheksytty yhteiskunnassa ja osittain siitä on seurauksena runsaasti ongelmia ihmisten omakuvan vääristyminä ja jopa mielenterveysongelmina.
Näistä tulee mieleen sanoman välitysleikki, jossa yksi kuiskaa kerrotun toiselle, ja tämä jatkaa,… ja viimein uunista tulee ulos se tarina, jonka kuuleminen voi tuntua varsin omituiselta sen korvissa, joka on voinut vastaanottaa originaalin.
Tässä on ulkoistamisen ongelma, ts vapaus ja velvollisuus toimia, asialle lähetetyn valtuuksin, vailla omaa kunnon kontaktia siihen, mihin toiminnan tulisi perustua.
Tilanteissa on ns härkkääjän markkinat. Toisaalta, tämä puoli sotkua ilmenee helposti myös spontaanisti, kuten perinneviisaus kertoo, varsin oivaltavalla tavalla.
Oletus kai lienee, että jos omakohtainen kosketus ja tuntuma puuttuu tilanteeseen,… vähintä on, että yllätyksiin on valmis, jopa päinvastaistulkintaan, mitä on lähtö ollut.
Ilmoita asiaton viesti
Tällaisten takia olen itse toivonut suorempaa viestintää siltä, kenellä jotain sanottavaa.
Esim eduskunnan tulisi viestiä itse suoraan kansalaisille.
Mitä tulkinnat on, koskien viestijiä,… tässä olisi samalla enemmän tasa-arvoa, eikä median yksityisoikeutta.
Lyhyesti ajatellen, tilanne voisi mennä kaaokseen, ts vastuuttomuus korostua, vääristelyn hyväksi.
Pitemmällä aikavälillä, tilanne voisi olla se, mitä suhteilta odotetaan, ts muuta kuin suhteiden ulkoistamista, puhumattakaan ketjutuksista.
Koska nykyään ollaan pitkällä perinteissä, ja sillä tapaa aallonharjalla… vaikea sanoa, mikä voisi tätä muuttaa.
Tilanne on se, mitä sanottu ensimmäisestä maailmansodasta. Tapahtumat ovat sitä mitä ovat, eivätkä muuksi muutu, ja tilanne tuntuu pahalta, jos vaiheena on sotajakso.
Pelastusta ei kannata odottaa, vaan syöksykierrettä, ja sen lisääntymistä.
Noin ei tarvitse kertoa, mutta ratkaisevimmilta ajatuksilta, tulisi vaatia paljon. Ylipositiivisuus on vaarallista, jos vaarana on se, mitä esim Ukraina kokee.
Joskus ihmisten henki merkkaa tosi paljon, joskus ei mitään. Ei ole ihan tasaista.
Ilmoita asiaton viesti
Itse asia kirjoituksessa on tärkeä.
Jonkin verran kuitenkin vierastan kirjoittajan pääkäsitettä ”psykologinen tieto”.
Psykologia on tieteenala, jonka tutkimuksen kohteiksi katsotaan yleisesti kuuluvan ihmisen mieli ja käyttäytyminen.
Riittääkö esimerkkitapauksesa parempaan toimintaan tieto?
Vai edellyttääkö parempi toiminta aina myös suurempaa kokemusta, kypsyyttä?
Arkikielessä toimintaa ja käyttäytymistä, jossa yhdistyy tieto, kokemus ja ymmärrys, kutsutaan viisaudeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Se perstuntuma, ja se tekeminen, oli miltä näytti.
Muistuu mieleen viimeisin poistoon päätyvä, tästä turhan irrallisen oloiseksi koetusta b-kirjoituksesta.
Sain hatkat tästä ketjusta: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/erkkilaitila1/kirjoitin-alykkaan-ajattelun-oppaan-sivistaakseni-yhteiskuntaa/
***
Sensuroitu viestini oli lyhyt, ja se, mitä ajattelin sopivaksi lisäksi:
Itse uskon eniten toimijuuteen ja tekemiseen. On veturi, joka kutsuu ajatuksia pakosti, jos jokin ei mene kuten odottaa saattaisi.
Muussa tapauksessa menee liian irralliseksi. Tämä voi olla vaarallisempaa kuin mitä tajutaan.
On toisaalta paljon kokemuksia ja kokemuskertymiä, joita tulisi työstää paneutuvasti, jotta toimia jotenkin ehyesti. Siten tietyt ajattelujaksot lienevät must, toimijapainotteistenkin kohdalla.
Verbaalisuus ja ajattelu on paljon, mutta yksinomaisen painotettuna …
***
Tässä on hyvä muistaa se, että toimintaa on yhtä vahvana myös toiminnasta kieltäytyminen.
Passiiviselta näyttävä, voi oikeasti tarkoittaa enemmän aktiivisuutta, kuin mukana oleminen.
Tekeminen on joskus näkymätöntä, eikä sitä voi arvoida miten vain. Sekaannuksia sattuu, ja tässä on populistin markkinat, jatkuva-aikaisena, jos valveutuneisuus ei ole kovin in, vaan näytöt yksioikoisina.
Nykyään mennään kiireellä, eikä paljoa jakseta vaivautua. Ei tosin tarkoita, että ekonomisuus ja virtaviivaisuus välttämättä olisi hyve.
Kerronta tässä on täysin ihannetilanteen vastaista. Mielestäni näin käytännössä on paljolti kuviot. Ei tarkoita, etteikö matkassa olisi muutakin, jossain päin, mikä ei herkästi ota näkyäkseen.
Ilmoita asiaton viesti
Totta. Psykologinen tieto käsitteenä on häilyvä ja se koostuu minun käsitykseni mukaan tieteellisten tutkimusten tuloksista ja niiden käytännön sovelluksista ja sitten elämässä koettujen tilanteiden ymmärtämisestä suhteessa tieteen tuloksiin. Ihmisen käyttäytymisen, ihmisen mielen ymmärtämiseen ei ole ’keittokirjaa’, johon voisi nojautua. Jokainen, joka ammatissaan joutuu tekemisiin ihmisten kanssa tekee oman käsityksensä toiminnasta muiden kanssa. Tähän liittyy riski, että jotkut toimintatavat toimivat, mutta ne eivät ole oikeita tai suotavia. Tarvitaan jotain tutkimukseen perustuvaa tietoa tai ohjausta oman näkemyksen kehittämiseen ja se on sitä psykologista tietoa.
Ilmoita asiaton viesti
Blogissa on hyvä ja tärkeä näkökulma ko. asiaan ja tapahtumaan.
En kinaa ”psykologisen tiedon suhteesta ”viisauteen”, mutta eikö juuri psykologian kautta (tai avulla) saatu tieto olisi ollut tärkeää vartioille: tämän tiedon (jos olisivat sen sisäistäneet) avulla he olisivat kyenneet – blogistin kertomalla tavalla – käsittelemään tilannetta erilaisista näkökulmista, suhtautua naisen käytökseen tilanteen vaatimalla tavalla, ei vain opitulla voimalla ja kiinni pitämisen ja pidättämisen periaatteella – toisin sanoen vartijat olisivat suhteuttaneet voiman käytön oikein. Nythän he toimivat (oletus) periaatteella: Joku oli kokenut naisen olleen häiriöksi, teki ilmoituksen, vartijat tulivat ja poistivat ”häirikön” kykenemättä analysoimaan minkä tasoisesta häiriöstä ja minkälaisesta häiriön tuottajasta todellisuudessa oli kyse.
Psykologia olisi antanut heille sitä TIETOA (viittaan mm. tähän kommenttiin: Harri Erämetsä #3811996), joka olisi (parhaimmillaan) jalostunut VIISAUDEKSI, kokemukseksi, kypsyydeksi ja vaikka ymmärrykseksi suhteuttaa tilanne oikeisiin mittasuhteisiin. Pidättäminen ja väkisin kiinni pitäminen ei ehkä tässä tilanteessa ollut oikea ja välttämätön keino.
Edit: Huomasin, että blogisti kertoi jo nuo asiat ja paremmin. Innostuin kommentoimaan luettuani Erämetsän kommentin psykologisesta tiedosta ja viisaudesta.
Ilmoita asiaton viesti
Uskon myös siihen, että parempi koulutus, jossa mukana vahvasti myös psykologiset tiedot ja taidot, ennaltaehkäisee eskalaatioita vartijan vaativassa työssä ja myös konfliktien traagisia lopputuloksia.
Soveltuvuustesteillä voitaisiin arvioida myös hakijan kypsyyttä ja valmiuksia oppia työhön kuuluvia asioita.
On myös selvästi niin, että osa meistä on jo persoonallisuudeltaan valmiimpia eri tehtäviin.
Esimerkki: muutama viikko sitten koetin päästä illalla autohalliin, jossa autoni on parkissa. Kulkukortti ei kuitenkaan syystä tai toisesta toiminut.
Soitin lopulta ovessa olevaan vartijan numeroon. Ulkona oli kylmä ja puhalsi kova tuuli. Kun vartija saapui paikalle, olin jo jossain määrin ns. v*******nut, kun olisi ollut kiire päästä jatkamaan matkaa.
Kävi ns. klassiset eli purin kiukkuani tekniikan toimimattomuudesta vartijaan. Tällä n. kolmikymppisellä kaverilla oli lehmän hermot. Hän pahoitteli ja selitti ystävällisesti, että ko. valmistaja X:n oviautomatiikka on temppuillut ennenkin, ja että hän itse pitää valmistaja Z:n tuotteita parempina.
Vartija ei tietysti vastaa tekniikkahankinnoista, mutta näin jutellessan hän rauhoitti vähitellen kiihtyneen asiakkaan (=minut).
5 min. päästä kiukutteluni jo hävetti. Vartija pysyi koko ajan lunkina kuin Rokka metsänrajassa koukkaavia venäläisiä odotellen.
Ei edes pienintäkään sävyä asiakkaan kritisoimisesta saati vähättelystä. Erosimme ystävinä.
Siinä oli mies oikeassa tehtävässä.
Ilmoita asiaton viesti