Tikittävä aikapommi

Nuorten syrjäytyminen on Suomen pahin turvallisuusuhka.

Nyt pitää herätä ja alkaa vaikuttaa ennen kuin on liian myöhäistä. Muuten käsissämme on tikittävä aikapommi.

Tämän viikonlopun olen istunut kuuntelemassa eri toimijoiden näkemyksiä turvallisuudesta. YK, Etyj, ulkoministeriö, maailmanpolitiikan professori, Maanpuolustuskorkeakoulu, CMI, Kriisinhallintakeskus, Ulkopoliittinen Instituutti. Kaikki nämä arvovaltaiset vaikuttajat ovat tuoneet näkökulmia siihen, mikä tällä hetkellä on Suomen sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden tila.

Toisen maailmansodan jälkeen turvallisuutemme on kohentunut. Nyt olemme menossa kohti tuntematonta. Suomen uhka numero yksi on nuorten syrjäytyminen. Se linkittyy suomalaisen yhteiskunnan elinkelpoisuuteen ja on omiaan murentamaan yhteiskuntaa ja yhteiskunnallista luottamusta. Riippumatta puolustusmekanismista, mitä me puolustamme? Jos emme saa nuoria mukaan demokraattiseen yhteiskuntaan ja rakentamaan sitä ja vaikuttamaan siihen, se on suurin Suomen turvallisuusuhka.

Tähän linkittyy entistä populistisempi ja raaempi kielenkäyttö ilman kokonaiskuvan pohdintaa. Se, mikä olisi Suomelle eduksi, unohtuu. On vaikea ehkäistä nuorten jengiytymistä, jos emme voi puhua siitä. Nyt ääripäät huutavat keskenään juupas eipäs: jokainen ihminen on ihana tai että kenenkään ei olisi ikinä pitänyt muuttaa tänne Suomeen.

Suomi tulee tässäkin Ruotsin perässä. Teemme samat asiat ilman, että niistä opitaan. Jos minulla olisi ylimääräinen miljoona, ja niitä hallituksella tuntuu olevan, sijoittaisin sen tämän asian tutkimiseen:tutkimusryhmä Ruotsiin haastattelemaan vankiloihin jengiläisiä ja asiantuntijoita ja hakemaan opit tänne. Suomessa väkivalta kohdistuu vielä pääosin nuoriin itseensä. Kun väkivalta lisääntyy, alkaa se kohdistua myös muihin. Merkit ovat ilmassa. Tilanteeseen pitää puuttua nyt.

Nuoret eivät itse luo aktiivisesti kansainvälisiä suhteita, mutta jossain vaiheessa mukaan tulee kokeneempia ammattilaisia, ns. kipinäihmisiä. Kuten asiantuntija eilen totesi: ”Olemme Ruotsin tiellä. Toivon, että uhkat tulevat olemaan vähäisempiä.”

Miten nyt varaudumme näihin turvallisuusuhkiin? Riskianalyysiä tehdään liian vähän, nuorten syrjäytymisessä yksittäisen nuoren kohtalo ei vielä yhteiskuntaa räjäytä. Mutta heitä alkaa olla paljon ja se on liikaa. Nyt tarvitaan analyysiä, päätöksiä ja toimintaa. Uhkakuvia on jo riittävästi.

Vielä voimme vaikuttaa, jos tahtoa löytyy.

 

+5
KaroliinaKhnen
Liike Nyt Tampere

Eduskuntaryhmän pääsihteeri.
Tohtoriopiskelija.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu