Adventtikalenteri

Miksi joinain vuosina joulukalentereiden luukut aukeavatkin jo marraskuun puolella? Tätä kysymystä on tänäkin vuonna ehditty miettimään niin somessa kuin radiossa, mutta miksi niin on?

Nykyään on yleissivistystä tietää, milloin vietetään halloweenia, Black Fridaytä ja kiitospäivää ja miksei myös juhlia niitä. Suomalaisten perinteiden katoaminen onkin näin vuoden viimeisinä kuukausina käsinkosketeltavaa. Amerikkalaisen kulttuurin omiminen ei kuitenkaan rehellisesti tunnu edes olevan aikomus rikastaa omaa kulttuuriamme elementeillä, joita siitä puuttuu, vaan koko homma tuntuu suurelta kaupalliselta pyrkimykseltä. Toisaalta on kuitenkin ymmärrettävää, että yritystenkin on ajateltava tulostaan ja kansan kannustaminen kuluttamaan erinäisiin humputuksiin ja ilakointiin, vaikka sitten kansallisten perinteiden kustannuksella, on vain suotavaa. Edellä kuvailemani ilmiö ruumiillistuu halloweeniin, joka pyhäinpäivän muistelun ja pyhäin yhteyden juhlistamisen sijaan onkin muuttunut jonnin joutaviksi bakkanaaleiksi.

Joinain vuosina adventtikalenterin ensimmäiset luukut aukeavatkin jo marraskuun puolella, mikä johtuu siitä, että ensimmäinen adventti onkin marraskuussa. Aikaisintaan 27. marraskuuta. Siinä missä joulukalenteri itsessään on kuitenkin vain pala tätä meidän tämän päivän haihattelevaa ja päämäärätöntä kulutuksen suomaa mässäilyä, adventtikalenterilla on sisältö. Siihen liittyy sanoma.

Vanhastaan ensimmäinen adventti on ollut lähtölaukaus adventtipaastolle. Paastossa ei kuitenkaan tärkeintä ole ruoasta kieltäytyminen, kuten me ehkä tänä päivänä paastoamisen ymmärrämme, vaan ajatusten kääntämisen maallisesta oman sydämen tutkiskeluun. Kieltäytyminen herkuista, alkoholista ja viihteestä antaa jokaiselle mahdollisuuden rauhoittua ja tutkiskella itseään. Tämän sijaan kuitenkin meillä Black Friday aloittaa neliviikkoisen ostosbuumin, jonka vertaista saa kalenterivuodesta hakea. Kaikki on tärkeämpää, kuin rauhoittuminen. On tärkeää kuluttaa ja hankkia ja ostaa ja ahmia sitä kaikkea, mitä joulukuun kulutusjuhlat meille tarjoavat. Ethän halua jäädä paitsi? Osta heti. Hanki nyt. Mitä me oikein hankimme? Laitteita ja härveleitä, joilla voimme elostella ja prässäillä. Sitähän joulu meille tänä päivänä on. Krääsää ja kitchiä. Teennäistä pakkopullaa.

Mielestäni kysymys siitä, miten adventtikalenteri eroaa joulukalenterista, on hyvä esimerkki tärkeiden arvojen kadottamisesta. Ei joulunajan pointti ole se, että joka päivä saa vähän suklaata ja 24. päivä kasan lahjoja. Joulun ja adventin viettomme on silkkaa taantumuksellista mässäilyä, kulutusta, kiirettä ja turhamaisuutta. Kun ensimmäinen adventti koittaa, olisi tarkoitus nöyrtyä odotukseen. Irrottautua pöyhkeilevästä käytöksestämme ja katsoa sisimpäämme. Keskittyä siihen mikä on tärkeää ja rauhoittua.

Rauhaisaa joulunaikaa,
Karri Anttila

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu