Yhden roska on toisen aarre

Riihimäen (ev.lut.) seurakunnan diakoniatyö on järjestänyt lahjoitustavaroiden keräystä kaupunkiin saapuneiden ukrainalaisten hyväksi 2022 keväästä asti. Riihimäen kaupungilta käyttöön saatu tyhjä liiketila Matkakeskuksessa on toiminut toimipisteenä alusta alkaen. Lahjoituksia on kesän aikana otettu vastaan tiistaisin klo 12–14 ja niitä on lajiteltu vapaaehtoisten toimesta paikan päällä Matkakeskuksen tiloissa. Lahjoituksia on sitten jaettu varsin koruttomien järjestelyiden puitteissa niitä hakeneille.

Olin itse vapaaehtoisena valmistelemassa asuntoja huhtikuussa ja muistaakseni naamaa kohden oli osoitettu yksi patja, yhdet liinavaatteet, yksi lautanen ja yhdet ruokailuvälineet; jokaisessa huoneessa oli yksi lamppu ja keittiössä pöytä ja yksi tuoli jokaista asujaa kohtaan. Kaikissa asunnoissa ei ollut – ainakaan aluksi – pöytää, tuoleja tai ruoanlaittovälineitä. Varsinaisia sänkyjä ei asunnoissa ollut, eikä mitään muitakaan huonekaluja. Joissain asunnoissa oli televisio, toisissa mikro, joissain kahvin- tai vedenkeitin.

Ei siis liene lainkaan kummaksuttavaa, että lahjoituksina Matkakeskukselle on otettu vastaan vähän kaikenlaista. Kodin tekstiilejä on mennyt paljon. Liinavaatteita, verhoja, mattoja, tyynyjä, patakintaita ja -lappuja, pöytäliinoja, suihkuverhoja ja pyyhkeitä. Ruokailu- sekä ruoanlaittovälineitä, kattiloita, patoja, pannuja, uunivuokia, kulhoja, kippoja, mittoja, säilytysrasioita, lautasia, mukeja ja laseja on kulkenut keräyksen läpi rutkasti. Siivousvälineitä, moppeja, harjoja, imureita, rikkalapioita, pesuaineita, sekä hygieniatuotteita kuten saippuoita, shampoita ja käsidesejä kulkee vähän, mutta menekki on taattu. Sen lisäksi paljon on tuotu, mutta paljon on mennytkin polkupyöriä, veden- ja kahvinkeittimiä, lamppuja, hiustenkuivaajia, sähkövatkaimia, silitysrautoja ja -lautoja, reppuja, matkalaukkuja ja onkia. Lasten leluja, barbeja, nukkeja, dubloja, legoja, pikkuautoja, hiekkalapioita ja palapelejä. Näiden lisäksi lahjoituksina on vastaanotettu pöytiä, tuoleja, kaappeja, hyllyjä, yöpöytiä, lipastoja ja muita pieniä huonekaluja.

Sanotaan, että yhden roska on toisen aarre. Sanotaan myös, ettei paska punniten parane. Monilla suomalaisilla on ollut polttava tarve auttaa ja osoittaa myötämielisyyttään ukrainaa ja ukrainalaisia kohtaan. Lahjoituksia on tullut pilvin pimein, hyväntekeväisyyttä parhaimmillaan; monia jopa ahdistaa, ettei heillä ole mitään annettavaa. He haluaisivat antaa mitä vain, kuten puoliksi käytettyjä saippua- tai shampoopulloja. Avattuja terveyssidepaketteja. Suihkuverhoja suoraan käytöstä. Rikkinäisiä kahvinkeittimiä ja haljenneita juomalaseja. Lohjenneita tai kokonaan haljenneita lautasia. Korvattomia kahvikuppeja, tylsiä ja katkenneita veitsiä. Rikkinäisiä saksia, kauhoja ja lastoja. Leikkuulautoja, joiden pinta on niin viillelty, ettei alkuperäistä väriä voi kuin arvailla. Kalkilla vuorattuja vedenkeittimiä. Vispilättömiä sähkövatkaimia, päättömiä sauvasekoittimia, ruosteisia kattiloita ja harmaaksi kuluneita teflonpannuja. On tuotu nukkeja, joiden pinta on värjäytynyt harmaaksi saastasta ja kulumasta. Matkalaukkuja, joissa on hajun perusteella säilytetty kuolleita eläimiä. On selkänojattomia tuoleja, jalattomia pöytätasoja, sekä irvisteleviä lipastoja ja hyllyjä.

Käytettävissä olevat tilat ovat varsin rajalliset, joten lahjoituksiksi on toivottu vain tiettyjä tavaroita (joskin lista on pitkä). Lahjoittajien kasseissa on kuitenkin tuotu paljon myös sellaisia tavaroita, joita ei ole pyydetty. Ikean kassit on pakattu täyteen liinavaatteita, joiden alle on jemmattu homehtuneita kenkiä, rikkinäisiä lamppuja, kahvinkeittimiä ilman pannuja tai vesisäiliötä. VHS-kasetteja, sekä CD- ja DVD-levyjä on sullottu lipastojen sisään. Isoihin säkkeihin on pakattu tyynyjä ja niiden alle tahriintuneita peittoja ja koinsyömiä vaatteita. Vaatekierrätykseen, josta jaetaan vaatteita ja tekstiilejä vähäosaisille, tulee jatkuvasti täysin käyttöön kelpaamatonta tekstiilijätettä. Lahjoituksena tulee alati puhkikäveltyjä kenkiä. Likaantuneita ja saastaisia tekstiilejä. Homeisia ja ummehtuneita vaatteita. Reikiintyneitä ja rispaantuneita housuja, napittomia paitoja, vetoketjuttomia takkeja.

Pilalla olevien tavaroiden perkaaminen lahjoitusten seasta vie ison osan siitä ajasta, jota lahjoitusten vastaanotossa käytetään. Jätteiden lajittelu ja roudaaminen lähimpään molokkiin on työlästä ja aikaa vievää hommaa, mikä ei missään nimessä kuuluisi vapaaehtoisille lahjoitusten lajittelijoille. Käyttökelvottomiksi osoittautuneiden huonekalujen hävittäminen on taas aivan eri tarina.

Loppusijoituspaikan etsiminen kellarissa homehtuneille roskille ei ole hyväntekeväisyyttä. Yhden roska on myös toisen roska.

0
Karri Anttila
Riihimäki

Sosionomiopiskelija Diak ammattikorkeakoulussa. Katselen maailmaa mustavalkoisten lasien lävitse, enkä silti näe kuin punaista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu