Älytön älymystö

 

Millainen on suomalainen älymystö? Keitä siihen kuuluu? Miten älymystöön pääsee tai joutuu?

Varmin tapa luoda älykön maine on, että rikkaan suvun vesa heittäytyy boheemiksi eksentrikoksi ja alkaa viljellä vasemmistolaista retoriikkaa. Uskottavimmin tavallisen köyhän kansan tuntoja tavoittavat ilmeisesti ne, jotka katsovat sitä ulkoa päin lähinnä teoreettisena ilmiönä. Uskottavimmin älymystöön näyttävät kuuluvan ne, joiden ajatuksia ei ole kahlittu minkäänlaisiin näyttöihin tai todentamisprosesseihin.

Sama ilmiö toimii toki muuallakin. Yksi aikamme suurista amerikkalaisen työväenluokan ikoneista Bruce Springsteen hämmästelee asiaa itsekin. ”Minä vain keksin sen. En minä ole ikinä ollut tehtaassa työssä.” Suomessa samankaltaisen ilmiön on luonut Pate Mustajärvi. Hän on tosin astetta aidompi kuin suuren maailman Springsteen. Pate on sentään nuorena käynyt tehtaalla. Ja siksi hän on lopun elämänsä tamperelaisten teollisuustyöläisten ”meidän mies”.

Suomalaisessa politiikassa moni yrittää hyödyntää samaa kaavaa. Kuten entinen vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto toteaa, valta on puolueessa keskittynyt Helsinkiin. Ei edes sen kuuluisan Kehä III:n sisäpuolelle, vaan ihan reilusti Kehä I:stä etelään. Ei ole paljon karrikoitua sanoa, että monen cityvihreän Suomi ulottuu yhtä kauas kuin spårakiskot.

Vasemmisto esiintyy aidoimpana köyhälistön puolestapuhujana, mutta perinteiset duunarit ovat jo vuosia ajautunut puolueessa entistä kapeampaan marginaaliin. Enemmänkin puolue tuntuu houkuttelevan akateemisesti koulutettuja ja hyvätuloisia, jotka jostain syystä tykkäävät leikkiä sosialistia. Kaksinaismoralismi rehottaa.

Demareilla ongelma on hieman toisenlainen. Heistä on tullut eläkeläisten eturyhmä, eikä puolue oikein onnistu säilyttämään duunarijäseniään, saati sitten houkuttelemaan heitä. Työelämää demarit eivät enää tässä ajassa oikein tunne.

Kaikilla puolueilla tilatakseihin jonottaa poliittinen rälssi. Sen muodostavat parikymppiset opiskelijat, joita rekrytoidaan puolueiden avustajakaarteihin kasvamaan broilereina. Näissä hommissa opitaan oman puolueen retoriikka, mutta ei niinkään opita tuntemaan suomalaista todellisuutta. Politiikan rälssi tuntee enemmän yhteenkuuluvuutta saman lajin edustajiin kuin oman puolueen kenttään. Politiikan uskottavuutta ei tunnu haittaavan, että vaikkapa työpaikkojen kysymyksistä puhuvat ne, jotka eivät ikinä ole olleet oikeissa töissä. Puolueiden viesti kulkee ylhäältä alas ja orkestroiduissa tilaisuuksissa eliitti kertoo kuolevaisille, miten pitää ajatella. Usein muna opettaa kanaa. Eri suuntaan kulkeva viestintä ei ole ollenkaan yhtä sujuvaa.

Suomessa älykköinä ei mielellään pidetä vaikkapa sellaisia tieteentekijöitä, joiden työhön kuuluu yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa tai joiden työn tuloksia voidaan kaupallistaa. Mieluummin älyköksi korotetaan tulonsiirroilla eläviä taiteilijoita, joiden taiteelle ei ole kysyntää. Se on kai jotenkin älykkäästi epäkaupallista.

Älymystö ei välttämättä tuota mitään konkreettista tai edistä sellaista. Älymystöön pääsee todennäköisimmin, kun esittää täysin päättömiä väitteitä, jotka ovat liian abstrakteja konkreettisesti falsifioitaviksi. Päättömät väitteet on lähes väistämättä puettava punavihreään kaapuun. Älykön uskottavuutta lisää boheemi olemus ja kaksinaismoralismi: se ettei elä kuten opettaa. Hyvä on väliin heittää myös karheutta antavaa kansankieltä, koska se tekee mukavasti pesäeroa rappeutuneeseen porvaristoon.

Keitä minä itse lukisin älymystöön? Ehkä kansainvälistä tutkimusta tekeviä huippuosaajia. Ehkä emeritavaikuttajia, jotka kokemukseensa perustuen arvioivat nykymenoa. Ehkä niitä, jotka ajattelevat itse ja käyvät yhteiskunnallista keskustelua rajoittumatta omien intressiryhmiensä näkökantoihin. Ehkä niitä, jotka ovat aidosti omalla alallaan menestyneitä, mutta kykenevät silti laajempaan ja syvällisempään todellisuuden tarkasteluun. Ehkä ihan tavallisia kansanmiehiä ja -naisia, tosielämän Havukka-ahon ajattelijoita, jotka rakentavat itse todellisuutensa. Sellaisia, jotka seisovat omilla jaloillaan ja jakavat omaa ymmärrystään. Älymystöön kuuluminen ei riipu tutkinnoista. Ja vain harvat taiteilijat tässä ajassa lunastavat paikkansa älymystössä. Vasemmistolaisuuden liittäminen älymystöön on onttoa ja epärehellistä huuhaata.

Suomi tarvitsee älymystöä. Mutta älyttömästä älymystöstä me tuskin saamme paljon muuta kuin käveleviä trolleja, jotka luulevat tietävänsä, vaikka itsekin tietävät luulevansa.

 

katimartinson

Harmaa eminenssi, terveydenhuollon ja sisäisen turvallisuuden ammattilainen. Nykyisellään myös Stadin Bamlaamon toimittelija. Mielipiteet aina omia, eivätkä edusta mahdollisten taustaorganisaatioiden kantoja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu