Luontokeskustelun vääristynyt ihmiskuva

Atte Kaleva, Jaakko Kullberg ja Petri Asikainen dokumenttielokuvassa Kotimaa Suomi - Malmi.

 

Meidät on lapsesta saakka opetettu katsomaan luontodokumentteja, joiden kantava teema on huoli katoavista luontoarvoista. Ihmisen rooli on näissä dokumenteissa olla tarinan konnana – syyllisenä siihen, että kaikki arvokas häviää. On totta, että ihmisen toiminta on historian kuluessa ollut monella tapaa luonnon monimuotoisuuden kannalta ongelmallista. Usein kuitenkin unohtuu, että kaikki ihmisen toiminta ei ole lähtökohtaisesti vahingollista. Joskus se voi olla suorastaan välttämätöntä.

Erilaisissa ihmisten muokkaamissa kulttuuriympäristöissä elää lajeja, joille ihmisen toiminta on suorastaan elinehto. Erityisen keskeisessä roolissa on maan muokkaaminen, jota ei enää luontaisesti riittävästi tapahdu, koska suurten kavioeläinten laumoja ei ole. Ilman ihmisen toimintaa maailma muuttuisi kovin toisenlaiseksi.

Nykyisin monet ekologisesti kiinnostavat alueet ovat sellaisia, joilla ihminen muokkaa ympäristöään, mutta joilla toisaalta on rajoitettu normaalia ihmisen toimintaa. Hyviä esimerkkejä ovat muun muassa lentokentät ja sotilasalueet. Näin on niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa.

Hyönteistutkija Jaakko Kullberg ja lepakkotutkija Petri Asikainen kertovat esimerkkinä Malmin lentokentän ympäristöarvoista Stadin Bamlaamon dokumenttielokuvassa Kotimaa Suomi – Malmi. Malmin lentokentällä luontoarvoja ylläpitää alueen säännöllinen niittäminen, minkä vuoksi niitty-ympäristö ei pääse kasvamaan umpeen. Juuri lentotoiminta on syy siihen, että alueella on erityisiä luontoarvoja. Tutkijat kertovat esimerkkejä myös Santahaminan sotilassaarelta ja Porin prikaatin varuskunta-alueelta Säkylästä. Dokumentin juontaja Atte Kaleva toteaakin, että parasta luonnonsuojelua on sellainen, missä ei ihmisen oma toiminta ylläpitää luontoarvoja, eikä luontoa tarvitse erikseen suojella.

Luonnon monimuotoisuus ja monikäyttöisyys ovat tärkeitä asioita. Luonnon suojeleminen edellyttää tietysti myös aktiivisia ihmisten toimia. Liian usein kuitenkin unohtuu, että arkiset toiminnot voidaan toteuttaa tavoilla, jotka ikään kuin sivutuotteena edistävät luontoarvojen säilymistä ja rikastumista. Luonnon monimuotoisuus edellyttää myös eläinten aktiivisia toimia. Suomessakin on loistavia esimerkkejä, joissa laiduntavia eläimiä on käytetty maisemanhoidollisissa tehtävissä.

Ihminen kuuluu luontoon riippumatta siitä, tiedostaako hän itse luontosuhteensa vai ei. Ihminen vaikuttaa ympäristöönsä arkisissa toiminnoissaan ja omilla valinnoillaan. Luonnossa ei ole hyvää eikä pahaa. Ei ihminenkään ole lähtökohtaisesti hyvä tai paha. Ihmisten syyllistäminen ei välttämättä ole paras tapa edistää luonnonsuojelua. Sen sijaan ymmärryksen lisääminen ja luontosuhteen vahvistaminen voi hyvinkin johtaa siihen, että teemme itsemme ja luonnon kannalta aiempaa parempia päätöksiä ja valintoja.

katimartinson
Helsinki

Harmaa eminenssi, terveydenhuollon ja sisäisen turvallisuuden ammattilainen. Nykyisellään myös Stadin Bamlaamon toimittelija. Mielipiteet aina omia, eivätkä edusta mahdollisten taustaorganisaatioiden kantoja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu