Itsehoitolääkkeiden vapauttamisesta päivittäistavarakauppoihin
Haluan tuoda keskusteluun hieman laajempaa näkemystä, mitä kirjoituksissa olen havainnut. Asioista on kyllä keskusteltu, mutta päätin koota nämä yhteen kokonaisuuden hahmottamiseksi.
Perustelut itsehoitolääkkeiden vapauttamisesta päivittäistavaraliikkeisiin näyttävät perustuvan tietämättömyyteen.
Siirtoa perustellaan paremmalla saavutettavuudella ja hintojen laskulla (haetaan voluumin kasvua keskusliikkeen taskuun).
Saavutettavuus on jo lailla säädetty apteekeille (sijainnit määritellään myös velvoittaen apteekkien olemassaolo syrjäseuduillekin), kauppoja sitoo vain markkinatalous. Pienillä paikkakunnilla apteekit voivat olla auki lyhyempään kuin kaupat. Toisaalta pienillä paikkakunnilla ei edes kaupat ole auki pitkään.
Puhutaan apteekkimonopolista.
On hyvä huomata, että maassamme keskusliikkeillä on lähes monopoli: Inex ja Kesko. Lisäksi on hyvä tiedostaa, että apteekkarit ovat toiminimellä toimivia yrityksiä, joiden toiminta on tiukasti määritelty ja velvoitteita sekä vastuuveroja sisältävää. Poikkeuksena valtiolliset Yliopiston apteekit. Nämä yrittäjät joutuvat pääsääntöisesti aloittamaan pienistä pohjoisessa sijaitsevista apteekeista ennen tuottoisimpiin isoihin apteekkeihin pääsyä.
Tulisiko näille kahdelle päivittäistavaraketjulle oma lääkketukku?
Suuret keskusliikkeet pystyvät pitämään tukkuhinnan alhaisena suurien tilauserien vuoksi. Tämän mahdollistaa markkina-asema. Apteekkien tukkureiden tukkuhinnat ovat usein lähes kaksikertaisia kaupan tukkuhintoihin vapaankaupan tuotteissa.
Tulisiko ensisjiaisesti pyrkiä vaikuttamaan apteekkien tukkuliikkeiden hinnoitteluun, jos todellinen tarve on hintojen lasku? Apteekkien mahdollisuus vaikuttaa hintoihin liittyy merkittävästi sisäänostohintoihin siinä missä keskusliikkeilläkin.
Verotus
Apteekkiverosta tulisi luonnollisesti tehdä myös päivittäistavarakauppojen ilo, joiden tulisi perustua yhtälailla myyntikatteisiin.
Lääkekorvausmenot
Eräässä artikkelissa mainittiin yhteiskunnan lääkekorvausmenojen vähenevän itsehoitolääkkeiden siirtyessä päivittäistavaraliikkeisiin. Täysin virheellinen väite tuokin. Itsehoitolääkkeiden hintaan ei liity millään muotoa lääkekorvausmenot (vain hyvin marginaalisista tuotteista saa lääkärinmääräyksellä Kelakorvaukset esim. perusvoiteet).
Niistä hinnoista;
”Kuluttajahinnat nousivat tammikuusta 2013 joulukuuhun 2022 liki 20 prosenttia. Reseptilääkkeiden kuluttajahinnat sen sijaan laskivat lähes 13 prosenttia, itsehoitolääkkeet kallistuivat kymmenessä vuodessa prosentin verran.” . Toisin sanoen päivittäistavarakaupat eivät ole voineet edes peruselintarvikkeiden osalta vaikuttaa hintoja hillitsevästi.
https://www.sttinfo.fi/tiedote/69962703/reseptilaakkeiden-hintojen-lasku-jatkui?publisherId=2014
Lääkkeen tarve
Ideaali tilanne olisi, että hoidon tarve arvioidaan aina ja jopa niin, ettei lääkkeitä tarvitsisi. Eli yhteiskunnallekin edullisinta on oikea hoito sen sijaan, että mainokset tuuttaavat medikalisaatiota joka vaivaan.
Riskit
Kaikkiin lääkkeisiin liittyy riskejä, osaan hengenvaarallisia. Itsehoitolääkkeet ovat katsottu turvalliseksi oikein käytettynä; oikea lääke oikealla annoksella oikeaan vaivaan ja varmistaen, että lääke sopii kyseiselle asiakkaalle.
Itsehoitolääkkeiden haittojen kustannus jää yhteiskunnan maksettavaksi. Tätä haittaa yritämme apteekissa minimoida. Siitä huolimatta lääkehoitoihin liittyvät haittatapahtumat ovat suuressa osassa vakavan haitan aiheuttaneista potilasvahingoista. Hintalappunen on tuolloin melkoinen sekä yhteiskunnallisesti että yksilön kannalta. Suosittelen vahvasti tutustumaan ohessa olevaan artikkeliin: https://www.duodecimlehti.fi/duo10724 .
Itselääkintä
Eräässä kannanotossa mainittiin ihmisten lukutaitoon luottaminen. Hyvät hyssykät. Iso osa ihmisistä ei lue ohjeita, muissakaan tuotteissa. Lukutaidon tulee sisältää ymmärrystä.
Lääkehoito poikkeaa merkittävästi päivän aterian laatimisesta. Kyseessä on elimistön toimintoja laajasti muuttavista aineista, joilla voi olla merkittäviä vaikutuksia myös muualle elimistöön, mihin hoitoa on haettu. Toivottavasti emme ole menossa siihen, että laitamme ihmiset etsimään diagnoosinsa netistä ja määräämään itse lukutaitoisena oikeat lääkityksensä. Se ei ole ihan niin yksinkertaista, pahoittelen.
Sitten vaikeammin selitettävä asia: ammattitaito. Se on kokemuksen ja monien tiedollisten taitojen muodostama potentiaali, joka antaa ns vaiston tarttua oikeassa kohdassa asioihin. Sitä ei voi kirjoittaa nettiin eikä pakkausseteliin.
Asiakaspalvelu
Eräässä kannanotossa mainittiin lääkkeiden vapautumisen päivittäistavarakauppaan parantavan asiakaspalvelua. Onko asiakaspalvelu sitä, että asiakas saa kaikki heti ja nopeasti? Siinäkin tapauksessa, ettei tiedä ”haluavansa ” terveydelleen haitallista valmistetta siitäkin huolimatta, että tilalle olisi turvallisempikin vaihtoehto? Tai onko se hyvää asiakaspalvelua, jos luulee tarvitsevansa vaivaansa x -lääkettä jonka voi ostaa nopsaan ja pikaisesti (keskusliikkeen valitseman bulkki-tuotteen), vaikka tosiasiassa vaivan hoitoon kuuluisi toinen lääkeaine? Apteekkeja velvoitetaan pitämään valikoimassa saman valmisteen edullisia vaihtoehtoja, ei vain myydyintä.
Saavutettavuus ja helppous vs oikea hoito?
Hämmästelen ajatusketjua. Itse kaipaisin neuvoa, jos olisin ostamassa tuotetta, joka ei sovellu käyttötarpeisiini. Asiakaspalvelua on myös se, että ohjeistaa hoitoa ilman tuotteen myyntiä . Päivittäistavarakaupan myyjältä ei saa tuoteinfoa edes kaupan perusvalmisteista ja laitteista saatikka muuta ammattitaitoista apua. Farmasisteja tuskin saa kaupan puolelle myymään muutamaa bulkkituotetta.
Verrokkina Ruotsi
Asia alkoi kiinnostamaan niin, että halusin tutustua naapurimaamme järjestelmään ja heidän taustoihin hieman. Valtioiden varallisuuserot tähän alkuun alkuun. Ruotsin BKT 635 miljoonaa USD, Suomen BKT 234 miljoonaa USD (2021). https://yle.fi/a/3-12361405?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp) . .
Suomen apteekkiverkko on laajempi, kuin Ruotsin, jossa haja-asutusalueilta on poistunut apteekkeja kannattamattomina. https://www.apteekkari.fi/uutiset/ei-tullut-taydellista-ruotsin-apteekkijarjestelma-uudistettiin-10-vuotta-sitten.html
Itsehoitolääkkeet on tarkoitettu yhytaikaiseen kyttöön mm. siitä syystä, että vaivan pitkittyessä tulisi kääntyä lääkärin puoleen selvittääkseen oireiden taustalla olevan syyn (eri sairaudet tuppaaavat oirehtimaan hyvin samanoloisin oirein, eikä maalikko useinkaan kykene ymmärtämään oireiden todellisia taustoja) ja oikean hoidon tähän. Koska itsehoito on lyhytaikaista, ei lääkken oston tarve tulisi olla suuri. Jos turvallisempi hoito on toteutettavissa 1-2 euroa edullisemmin Ruotsissa, kenelle tämä on kynnyskustannus?
Ruotsin apteekkijärjestelmässä on huonot puolensa: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010124085.html
Lääkekorvausjärjestelmä
Ruotsin lääkekorvausjärjestelmästä lisähuomioita hieman aiheen sivusta.
Ruotsin lääkekorvausjärjestelmä on toteutettu hieman porrastetummin, kuin Suomessa. Ruotsin järjestelmässä asiakkaan omakustannushinta on liki kolminkertainen Suomen järjestelmään verrattuna (Suomi 50€, Ruotsi 125 €).
Ja mikäli tulkitsin oikein, Ruotsissa ei eritellä korvausprosentteja hoidettavan sairauden mukaan, vaan kaikille annetaan samat korvausprosentit. Jos ajatellaan esim. Suomen 1-tyypin diabeetikkoja: heidän vuosiomavastuu on kahden insuliinivalmisteen käytöllä n. 54,5 euroa, kun Ruotsissa heidän tulisi maksaa 250€, joka toisaalta näyttää olevan kaikille maksimi omavastuu. Suomen järjestelmä tulee aiemmin mukaan korvauksiin ja vakaviman sairauden kohdalla korvaukset ovat mahdollisesti korkeammat. Ruotsin järjestelmässä vähemmän sairastavat maksavat enemmän itse, joka toisaalta mahdollistaa varoja sairaampien hoitoon.
Voisikohan vastaava malli toimia Suomessakin…
Apteekkiuudistusta on puuhattu vuosikausia, mutta aina, viimeistään kalkkiviivoilla, yritykset vesittyvät. Ilmeisesti apteekkareilla on aina riittävän iso valttikortti hihassaan.
Olennainen piirre apteekkikeskustelussa on ollut keskittyminen varsin pieniin yksityiskohtiin, vaikka pitäisi keskittyä koko lääkehuoltojärjestelmän uudistamiseen niin, että kaikki mittakaava- ja synergiaedut voitaisiin hyödyntää. Niistä keskeisimmät ovat toimitusketjun lyhentäminen sekä lääkkeiden jakelun muuhun terveydenhuoltoon ja lääkkeiden varmuusvarastointiin yhdentäminen. Pieniin yksityiskohtiin puuttumisen sijaan päästäisiin kiinni sote-uudistuksen ja huoltovarmuuden tavoitteisiin.
Ruotsissa lääkkeiden jakeluketjua yksinkertaistettiin sallimalla tukkujen omistaa apteekkeja. Meillä kannattaisi mennä loppuun saakka niin, että valtio hankkisi lääkkeet terveyskeskusten ja sairaaloiden yhdennettyihin jakelu- ja varmuusvarastoihin (tarkemmin googlaa Pelkistetty Sote). Toimitusvarmuus olisi täydellinen kattaen jopa sähköverkon pitkän lamautumisen. Kun lääkkeet olisivat vielä maksuttomia (apteekeissa niistä saisi julkisen puolen omakustannushintaa vastaavan suorakorvauksen), myös kansalaisten sosiaalinen tasa-arvo toteutuisi.
Turhien välikäsien ja pientoimitusten poistuminen kutakuinkin puolittaisi lääkkeiden hinnat ja myös niihin liittyvät korvaus- ja sääntelykulut säästettäisiin. Itsehoitolääkkeet voisivat jäädä apteekeille ja mahdollisesti myös marketeille, mutta joka tapauksessa markkina olisi kilpailtu.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi on pieni markkinamaa globaalilla kentällä ja varsinaiset saatavuusongelmat liittyvät seikkoihin, joilla ei ole mitään tekemistä Suomen apteekkiverkostolla. Markkinat ohjautuvat ostovolyymiltään suurempiin maihin ja pienemmät jäävät nuolemaan näppejään. Näihin asioihin puututaan parhaillaan toisaalla.
Ruotsissa tukkuliikkeiden mahdollisuus omistaa apteekkeja on johtanut valikoiman supistumiseen. Se, jos mikä on monopolia, jos muutama hassu maahantuoja omistaa valtaosan apteekeista. Miten maahantuonnin varmuus paranisi maahantuojien lisääntyessä, kun tuotavaa ei kertakaikkiaan ole? Eikä todellakaan ole tervettä ja kaukaaviisasta syöttää kansalle tarpeettomasti lääkkeitä tai hävittää niitä käyttämättöminä, ostettaessa maahan yli tarpeen.
Suomen lääkevarmuusvarastot taas ovat hyvällä tolalla. Sairaaloiden lääkehankinnat keskittyvät sairaalan tarpeisiin, eikä valikoima sisällä kokorepertuaalia. Yhtä lääkeainetta sisältävää valmistetta on yleensä vain yksi tuote.
Jättäisin sairaanhoidon erilleen tuotemyynneistä. Nyt kun hoitojakin keskitetään sairaaloihin monien kymmenien, jopa satojen kilometrien päähän, kävisi saavutettavuuden suhteen kyllä osalle kansalaisia huonosti. Sairaaloissa on täysi työ saada hoidettua ydintehtävänsä eikä hoitajilla ole riittävää koulutusta lääkehoitoihin saatika riittävästi henkilökuntaa siihen.
Mikäli poliittisilla ratkaisuilla heikennetään apteekkien resursseja täyttää sille viranomaisten asettamia velvoitteita, palvelun saatavuus heikkenee tai muuttuu maksulliseksi. Meillä on maailmalta huonoja esimerkkejä lääkkeiden liian vapaasta myynnistä. Lääkkeiden aiheuttamiin ongelmiin lukeutuu mm. antibioottiresistenssin kehittyminen, joka on äärimmäisen tuhoisa seuraus holtittomasta lääkkeiden käytöstä. On maita, jossa vesistöt ovat valtaisan kemikaalikoktailin kyllästämiä. Meillä ei voi olla suuntana tavoitella katastrofia.
Ilmoita asiaton viesti