Nuoret ja mielenterveysongelmien kasvu
Mielenterveysongelmat ovat kasvussa räjähdysmäisesti!
Kansamme ei todellakaan voi hyvin!!!
Julkinen terveydenhuolto sakkaa ja palvelujonot pitkittyvät, alkuperäinen ongelma ehtii kasvaa lumipallon lailla aikaa odottaessa ja saada rinnalleen muita oheisongelmia, oireita.
Palvelun saanti ei saisi olla kukkaron sisällöstä kiinni, mutta kovaa vauhtia tilanne on kärjistymässä siihen että palvelua saa vain jos on kalliit vakuutukset ja varaa käyttää yksityistä palveluntarjoajaa.
Mikä avuksi? Voisiko palveluseteliä käyttää ja yhteistyötä tehdä julkisen ja yksityisen palveluntarjoajan välillä ? Niin että jokainen saisi ansaitsemansa avun ja hoidon taloudellisesta tilanteestaan huolimatta.
Korona- aika lisäsi nuorten syrjäytymistä ja yksinäisyyttä. Iästä riippumatta yksinäisiä ihmisiä on suomi täynnä. Kaikilla ei ole perhettä, ystäviä ja muita läheisiä ympärillään. Kaikilla ei myöskään ole varaa harrastaa ja sitä kautta kokea kuuluvansa johonkin porukkaan. Kiusaaminen on myös raaistunut paljon ja kaikilla nuorilla ei ole välittävää kotia ja tukiverkosto puuttuu lähes kokonaan.
Enenevissä määrin nuoretkin syövät pahaanoloonsa mielenterveyslääkkeitä. On masennusta, ahdistusta, uniongelmia. Jossakin kohtaa avuksi saa lääkkeet mutta muu apu jää lähes poikkeuksetta saamatta tai sitä saa vasta kuukausien tai jopa yli puolenvuoden päästä. Tällöin voi jo olla hyvinkin paljon liian myöhäistä. Mitä asialle voisi tehdä? Pilleri kyllä auttaa lievittämään oiretta mutta se ei ole ratkaisu hoitaa ongelmaa. Pitäisi löytää syy nuoren pahalle ololle ja korjata aiheuttajaa sekä tarjota sitä kaikkien kaipaamaa kuuntelevana korvana oloa ja tukea! Moni ajautuu pahaa oloa purkamaan väärin keinoin ja päätyy jopa itsemurhaan lopulta. Päihteet otetaan mukaan turruttamaan pahaaoloa ja hetkessä elämä voi muuttua entistäkin rankemmaksi huumekoukun vuoksi, alkoholillakin turrutetaan pahaaoloa. Toleranssi kasvaa ja pian ollaan koukussa eikä kestetä enää sitä todellisuutta ja niitä oikeita tunteita vaan lievennetään oloa väärin keinoin. Tämä ajaa sitten lopulta monet talousongelmiin ja luottotiedottomana elämä käy entistä rankemmaksi.
Työssäni kiinteistöpuolella erikoissiivouksissa olen nähnyt lukuisia häätö- asuntoja joissa nuoren elämä on ajautunut siihen pisteeseen että lähes kaikki päihteet ovat olleet käytössä oman olon parantamiseksi ja lopulta on sitten tilanne se että ei ole mitään, edes asuntoa.
Myös liikuntaa lapsille ja nuorille ohjatessani näen nuorten pahoinvoivan, osa puhuu tunteistaan ja ongelmistaan. Toiset kätkevät pahanolon sisäänsä ja hakevat huomiota sitten itseään satuttamalla tai syrjäytyvät kaikesta. Tämä on mielestäni todella huolestuttavaa!
Nuoret kuitenkin ovat tulavaisuus ja heitä pitäisi tsempata elämässä oikealle polulle, uskomaan itseensä!
Mitä sinä tekisit asialle? Kuinka voimme auttaa nuoria elämässä oikeille poluille ja uskomaan itseensä ?
Toivon asiallista kommentointia ja pohdintaa, Kiitos!
Aikainen diagnosointi mt-ongelmissa ja neuropsykiatrisisssa sairauksissa tärkeintä, jos ongelmat kroonistuu, usein kasaantuu sitten muita ongelmia päälle, esim päihde-rikoskierrettä. Ennaltaehkäisy vähentäisi tuolle polulle lähtemistä paremmin kuin mikään muu, esim ADHD:n yleisyys vankiväestössä on jopa kymmenkertainen kantaväestöön verrattuna.
Ilmoita asiaton viesti
Nimenomaan! Yhteisvastuu tyyppistä toimintatapaa kaivataan myös niin että jo koulussa, harrastuksissa otettaisiin asiat puheeksi mikäli havaitaan jotakin huolestuttavaa. Mitä varhaisemmassa vaiheessa nuori tai kuka tahansa mt- ongelmista kärsivä saisi apua olisi se parempi ja tällöin tilanne olisi ehkä vielä helpommin korjattavissa kuin sitten vasta kun tilanne on jo kärjistynyt niin pahaksi että on pakko puuttua. Toki näistä asioista puhutaan nykyään avoimemmin mutta silti monen on yhä vaikea kertoa kärsivänsä mielenterveydellisistä ongelmista. Sitten on toki sekin puoli ettei asiaa välttämättä itse tajua eikä osaa diagnosoida tai ei ole edes voimia lähteä hankkimaan apua. Ei voi liikaa korostaa tukiverkoston tärkeyttä, se että ympärillä on välittäviä ihmisiä on kultaakin arvokkaampaa!
Ilmoita asiaton viesti
Jos nuorella tai aikuisella on päihdeongelman lisäksi MT ongelmia ne jäävät Suomessa käytännössä hoitamatta. Pitkälti kyse on asenteista päihdeongelmaisia kohtaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on aivan käsittämätöntä, lähes kaikilla addikteilla on päihdeongelman lisäksi mt-nepsy sairauksia ja ei katkot auta mitään, jos ei juurisyitä hoideta kuntoon.
Ilmoita asiaton viesti
Niimpä! niinkuin jutussani mainitsen pitäisi selvittää syyt ja puuttua aiheuttajaan, ratkoa se. Lääkkeillä toki saadaan oiretta hoidettua mutta ei itse aiheuttajaa poistumaan tai hoidettua. Kokonaisvaltaisuus hoidossa olisi tärkeintä. Katkot sinällään on hyvä juttu mutta vaatii aika kovaa päätä jotta saa pitäydyttyä katkolta palatessaan päänsä olla käyttämättä olipa riippuvuus sitten mihin tahansa.
Kyllä siinä vaadittaisiin tukea, apua isommin ja mikäli tukiverkosto puuttuu ja ystävät ovat se lähin verkosto jotka sitten mahdollisesti ovat sitä porukkaa joka vetää takaisin käyttämään on hyvin vaikeaa irtaantua. Puhumattakaan siitä mikä on alkuperäinen syy käyttämiselle ja halulle olla sekaisin, ettei kestä todellisuutta. Toimia ja apua tarvitaan paljon laajemmin!
Ilmoita asiaton viesti
Voi olla osin näinkin. Palvelun laadussa ja työmotivaatiossa on eroja ja se toki on asiakasta kohtaan väärin että palvelun laatu riippuu siitä kenelle sattuu asiakkaaksi. Ennakkoasenteet ovat ikäviä ja päihdeongelmista kärsivä pitäisi ihan yhtälailla kohdata ihmisenä kuin kuka tahansa muukin ja palvella samanveroisesti! Päihteissä ja mielenterveyslääkityksessä tulee tietenkin yhteensopivuuden seikka myös eteen. Pahimmillaan esimerkiksi masennus voi jopa pahentua mikäli samanaikaisesti käyttää huumeita. En ole lääkäri mutta yhteen päihteiden kanssa ei monikaan lääke sovi.
Ilmoita asiaton viesti
Lyhyesti tbl ja alkoholilla omiin sivunnais oireisiin mitä haasteita nuorilla on eivät aina pelkästään auta….niistä miedoimpiin huumeisiin jopa rikollispoluille on lähes viimeinen tippa menettää elämänsä etenkin jos pahoinvoivilla ei ole voimia tai edes halua joka liittyy juuri voimavaroihin kuin näkymiin jotka musertaa sen vähänkin uskottavuuden – tulevaisuuteensa mm jos itsetunto ja hallinta näkymiin puuttuu.
Toisinaan käy niin ettei mikään apu auta tai oteta vastaan – elämänhallinnan puuttuessa – joka on ehkä alkanut jo aiemmilta ajoilta.
Elämä kaikilta osin toisille on liian vaativa ehkä myös muuttuvakin eri vaateineen etteivät kaikki pysy ”kelkassa” kuin myös pitää huomioida yksilöiden erityispiirteet – heti alusta saakka -….se myös vaatii nuorilta omaa halua kuin tahtoa yht.kunn.tuella mm omaisetkin huomioiden.
Ilmoita asiaton viesti
On totta että osalla päihteiden käyttö ja toimintamallit ratkoa elämän ikävät asiat ja tunteet tulevat jo kotoa ja kasvatuksesta. Mikäli ongelmat ja opittu tapa toimia tulee jo lapsuudesta on vaikeaa kääntää kelkkaa mikäli se pääsee vauhtiin. Lisäksi se ettei saa tukea, turvaa, rakkautta kotoa jättää tunneelämän aika rikkonaiseksi ja tämä ei välttämättä korjaannu koskaan. Jos elämä on pelkkää selvitytymistä alusta saakka ei se ole kenellekkään hyvä perusta elämälle ja kasvulle.
Nykymaailma on vaativa ja karu paikka. Paineet ovat nuorilla todella kovat ja samaa voi sanoa aikuisistakin mutta haavoittuvassa teiniiässä kaikki korostuu entisestään. Mikäli siihen lisäsään vielä koulukiusaaminen ja pari epäonnistumista ilman lähiverkoston tukea voi se monelle olla liikaa.
Uskokaa nuoret itseenne ja uskaltakaa pyytää apua ja puhua mikäli teillä on paha olla! <3
Jokaiselle soisi edes yhden läheisen joka uskoo silloin kuin nuorella itsellään usko itseensä horjuu ja joka kuuntelee ja välittää, vie eteenpäin vaikka nuorella itsellään ei olisi voimavaroja toimia ja hakea mm.apua.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole todellakaan 100 % totta että mainitut ” mallit ” tulevat aina kodeista.
Esim.jos vanhemmat ovat raittiita eivät juo eikä polta ja kantavat vastuun lapsestaan huolehtien teini-ikään sillä jo tuossa iässä on suuri vaara että harhautuu ns epätoivotulle linjalle kuin jäädä kiinni koukkuun. Sillä osaltaan jo tuossa iässä osaavat jopa vanhemmiltaan salata esim.tupakoinnit kuin osittaisen juomisenkin mahd. toisten seurassa – syyt lienevät kehittyneet edm.hiljalleen.
Voi olla jo kehittynyttä itsetunto,kaveri haasteita mm koulussa psyykkisellä tasolla kuin oppimisessakin omat haasteet.
Esim.erinäiset terv.ong.yhdessä nykyisen vaatimustason kanssa voi tuottaa vähintäin osittaista syrjäytymisestä ” etten jaksa,pärjää ” kilpailla yht.kun.mm.rajoitetuin mahdollisuuksien kanssa…ikään kuin rulettia oman selviytymisensä kanssa.
Totta myös on se että tarjottu kuin annettu apu ei tuota sitä tulosta jos – itse ei jaksa tai halua kuulua aktiivisen avun piiriin :
Ketään syyllistämättä edes nuoriakaan saati vanhempia että yhteiskuntaakaan – mutta hylätäkään ei saa !
Samoin kuin nuorillakin omat vastuunsa elämässään sillä sitä ei voi ns pakottaa pakottamalla – jos itse ei ole mukana syystä tai toisesta.
Ilmoita asiaton viesti
Eivät missään nimessä aina! Tuo oli vain yksi esimerkki että toisilla esimerkki päihteiden käyttöön mm. ongelmien ja tunteiden purkukeinona tulee jo kotoa. Ei kaikilla. kaveripiiri ja muu esimerkki mistä kukakin sitten mallia toiminnalleen ottaa merkitsee myös paljon.
Elämän ongelmat, tunnepuoli yms. osa ajautuu purkamaan huonoa oloa päihteiden pariin ja jää sitten koukkuun kun olo on päihteiden kanssa edes jollain tasolla siedettävämpi kun ei tunne ikäviä tunteita samaan tapaan. Mutta tälle pitäisi olla aivan muut keinot ja apu, tuki. Osa ihmisistä kätkee pahanolon sisäänsä, olisi hienoa kun osattaisiin ja uskallettaisiin puhua, Mikäli jätetään pahaolo ja muut negatiiviset tuneet sisälle, tulee rinnalle muita samankaltaisia tuntemuksia ajanmittaan lisää ja jossakin kohtaa kupla poksahtaa ja ollaan romahdus pisteessä.
Juuri näin!! Oma päätäntavalta ja jos ei ns. ole vaaraksi muille tai itselleen ei voi ketään hoitoon pakottaakkaan joten nuoresta itsestään täytyisi myös lähteä siinä kohtaa halu muuttaa tilannetta mutta se taas vaatii valtavia voimavaroja ja sinnikkyyttä, lujaa tahtoa. Nämä on mutkikkaita asioita ja yhtä oikeaa tapaa toimia ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
Siinä asiallisessa kommentoinnissa ja pohdinnassa on aina monia kohtia, joista tulee erimielisyyttä, ymmärtämisvaikeutta ynnä muuta infoähkyä ja toimenpiteiden konkretisointi jää sitten siihen. Ainakin ennakoivassa mielenterveystyössä on jo vuosikausia ollut sellainen tilanne, että puolueissa vallitsee yksimielisyys moisen työn tarpeellisuudesta mutta mutta…. Mielenterveystyö ei soteiluissakaan pääse sairaalakiistojen, somatiikkakiistojen, valtakiistojen yms. yhteydessä sellaiseen etuasemaan, että konkretisoitumista käytännöissä alkaa tapahtua. Myös esimerkiksi voidaan olla yksimielisiä siitä, että niin sanottua varhaista puuttumista pitää edistää mutta käytännöissä varhainen puuttuminen tarkoittaakin sitä, että varhain puuttuu niitä toteuttajia.
Siinä ennalta ehkäisyssä pitää tieteellisten tutkimusten mukaan toteuttaa seuraavat kohdat:
* On määriteltävä psyykkisen hyvinvoinnin häiriö, poikkeava negatiivinen käyttäytyminen, psyykkinen häiriö ja sairauskin.
* On jäsennettävä ne kulmakivet, joille ennakoiva työ rakennetaan.
* On otettava yleiseen käyttöön lievitettävien tuskien syitä koskeva tieteellisten tutkimusten tiedosto.
* On tarkennettava, mitä oikein on tutkiva ja työtä ohjaava, hoitava ja kuntouttava sekä varsinainen ehkäisevä työ.
* On selkeytettävä ennakoivan ja ehkäisevän työn juridiset perustat.
* On saatava käyttöön ennakoivan työn toimintamalli, jonka mahdollisimman monet ymmärtävät ja hyväksyvät.
* On julkaistava toimintamalli kyseisten toimintojen tuloksellisuuden arvioinnista.
Näistä kertoo ainakin kirja Ennakoiva mielenterveystyö, jossa todistellaan, että esimerkiksi puolueissa on välttämättä saatava yksimielisyys noinkin monesta teesistä, jotta tuloksia saadaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä, puhetta vain muttei tekoja! Kauniita sanoja muttei toimia! Miksi näin ? sitä itse ihmettelen. Asiasta puhutaan nykyään enemmän mutta siihen se sitten tuntuu monilta osin jäävän.
Uskon että pyrokratian rattaat ovat osin liiankin monimutkaiset, monia asioita voisi toteuttaa sujuvammin ns. vanhanajan maalaisjärkeä käyttäen ilman liian monimutkaisia kymmeniä mutkia ja kiemuroita, mutta sitten tullaan seuraavaksi henkilöstö pulaan. Valitettavasti terveydenhuollossa on huutava pula osaavista tekijöistä ja julkinen puoli on tällähetkellä kaaoksessa. Tulipalojen sammuttelua ja hoitoon pääsyn pitkittymistä joka sitten johtaa lumipalloefektiin jossa alkuperäinen hoitoon tulon syy onkin jo laajentunut ja saanut rinnalleen läjän muita hoitoa vaativia seikkoja.
Jonkinlainen yhteistyömalli julkisen ja yksityisen välille voisi toimia?
Ilmoita asiaton viesti
Huumeet ovat vakava uhka nuorisolle kaikkialla Suomessa.
Episodi, joka jäi mieleen.
Toissatalvena reissasin Kela-taksilla sädehoitoon. Odotin autoa ulkona aamupimeässä, ja ihmettelin naapurin nuorta naista.
Hän ravasi pihalla sisävaatteissa pakkasessa edestakaisin kuin vauhko.
Pimeästä ilmestyi mies, johon nainen ”ai sinä viimein toit sitä.”
Lopulta taloyhtiö hääti naisen asunnostaan.
Todella kurja on senkin nuoren naisen tulevaisuus, ellei pääse huumekoukustaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tunnistat ongelmakäytön ja silti olet sitä mieltä että käytöstä pitää rangaista? Olet ns huumemyönteinen.
Ilmoita asiaton viesti
Mitähän Syvärilän käsitekuperkeikat ja voltit mahtavat tarkoittaa?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä ja monenmoisia huumeita on liiankin hyvin saatavilla ja niitä jopa tuputetaan myyjiltä nuorille, moni nuori voi ilman sen laajempia ongelmia ja syitä käyttöön ajautua koukkuun bileillan kokeilunkin jäljiltä vaikka useimmiten käytön syyt ovat moninaisemmat ja käyttö pidempää ennen koukkuun jäämistä. Surullista todella nähdä kuinka nuoren elämä lipuu väärään suuntaan ja samalla terveys ja kaikki elämänhallinta 🙁
Ilmoita asiaton viesti
Nää on semmosia juttuja että en sano mitään.Paapominen ei ainakaan auta.Omat jalat autaa jos auttaa.
Ilmoita asiaton viesti
Sanoit kuitenkin… Naurettavaa puhua paapomisesta, kun apua ei saa vaikka hoitotahtoa olisi.
Ilmoita asiaton viesti
Nuoret ottaa päihteitä minkä ottavat. Ei niitä rajoituksilla pystytä hillitsemään. Ennen vanhaan oli kouluissa aamuhartaudet, niissä nuoret jonkin verran ainakin aamusella rauhoittuivat. Mutta välitunnilla mentiin Tyynelän tavarataloon, josta sai ostaa ns. viinasuklaakonvehteja. Moni niitä nauttikin siinä määrin, että hengitys haisi monella aivan selvästi viinalta. Tämä oli 70-lukua, ehkä tilanne nyt on kuitenkin tätäkin levottomampi, kun on varsinaiset päihteiden välittäjät. Mutta aina on ns. hakumies ollut arvossaan, jolle pullonhakupalkkaa on maksettukin, varmaan näin on nykyäänkin.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, on päihteitä tavalla tai toisella ollut aina, nykyään vain saatavuus on suurempaa ja yhä vaarallisempia aineksia tarjolla. Kyllähän se on totta että se mikä on kiellettyä houkuttaa nuoria ja jokainen varmaan jossakin kohtaa kokeilee alkoholin ja osalle se jää osaksi elämää. Toisille maltilla toisille ongelmaksi asti ja syitä on monia. Hakija löytyy aina.
Mutta sitten huumeet. On totta että lait ja kiellot eivät pelkästään auta mutta valistusta voisi riskeistä ja vaaroista olla enemmän sekä resursseja auttaa monipuolisemmin ja ajoissa silloin kuin joku haluaa irtaantua huumeista ja jo silloin kun aikoo sille tielle lähteä. Päihteet eivät koskaan saisi olla ongelmien ja pahanolon purkukeino.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä kai kouluissa vielä on Terveysoppi oppiaineena. 70-luvulla ainakin terveysoppia opiskeltiin ja minulla oli siitä aina kiitettävä arvosana todistuksessa. Minulla on edelleen vanha Terveystiedon oppikirjakin ja se on painettu vuonna -76. Tarkistin juuri, että siinä on noin 200 sivua, eikä siitä nopealla selauksella löytynyt mainintoja alkoholista vaarallisena aineena. Tupakka kirjassa kyllä on mainittu ja sen sanotaan aiheuttavan verenkiertoelimistön ongelmia. Nykyään terveysopissa, jos sitä edelleen kouluissa opiskellaan, varmasti muistutetaan alkoholin ja jopa huumeiden vaarallisuudesta. 70-luvulla en muista, että kouluissa juurikaan huumevalistusta olisi ollut, pidettiin ainakin Jyväskylän Lyseossa itsestään selvänä, että huumeita ei oppilaat käyttäisi. Alkoholi oli silloin sallittu huume, kuten se edelleenkin on. Minä en kouluaikana siihen koskenutkaan, vaikka Lyseossa opiskelin aina vuoteen 1980. Saattaa olla totta sekin, että jos opettajat kovasti huumeista varoittelevat, niin lapset saattavatkin sitten päättää, että haluavat niitä aineita kokeilla. Kouluilla on kuitenkin vastuuta näistä asioista ja pitäisi varmaan kouluihin saada ulkopuolisia luennoitsijoita varoittamaan huumeista ja näin varmaan tehdäänkin. Kristillistä valitustyötä edelleen on tehtävä ja saarnamiehiä koulutettava toimimaan kouluympäristössä, siis tässä tarkoitan, etteivät nämä saisi olla pakollisia luentoja siitä, että Jumala voi varjella nuoren myös käyttämästä päihteitä. Mutta tämä tieto olisi suotavaa nuorille edelleen vapaaehtoisena koulun kautta toimittaa perille nuoren tietoisuuteen vaikuttamaan, jotta nuori varjeltuisi siltä ensimmäiseltä räkäkänniltä tai huumekäytön riskiltä.
Ilmoita asiaton viesti
Niin se on juu. Luennoimassa voisi ehkäpä käydä kokemusasiantuntijoita joku ns. varoittava esimerkki siitä kuinka voi käydä (joku joka selvinnyt sitten lopulta kuiville ja päässyt takaisin elämään kiinni).
Ja kyllä onhan se niin että se mikä on kielletty on jännittävää ja sitä halutaan testata, mutta valaistusta riskeistä voisi olla enemmän jotta nuoret ehkä harkitsisivat tarkemmin kannattaako tämä kokeilu vai ei. Ja sitten on se toinen puolisko että huumeita ei kokeilla kokeilumielessä ja bilehuumeina vaan niitä otetaan pahanolon purkamiseen ja sen tuskaisen olotilan lievittämiseen sama pätee alkoholiin. Koukkuun voi toki jäädä molemmissa tapauksissa eikä kumpikaan ole hyväksi.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt minä muistin, että kyllä Lyseossa 70-luvulla jonkin verran jotkut opettajat varoittivat huumausaineista; taisi olla tämä opettaja terveysopin opettaja ja saattoi siellä joku luennoitsijakin käydä, ainakin afrikkalainen lähetyssaarnaaja kävi pitämässä luentoja. Sen muistan, että 15-vuotiaana meinasin kokeilla liimanhaistelua, mutta kun olin kuullut, että se olisi vaarallista, niin sitten en kokeillutkaan. Kansakoulussa muutaman oppilaat varastivat puutyön luokasta tinneriä ja kokeilivat haistella sitä vapaa-aikanaan, se on jäänyt elävästi mieleen, että pyysivät minuakin siihen mukaan, mutta en lähtenyt, sanoin ettei se kiinnosta minua.
Ilmoita asiaton viesti
Ei toki pidä kasvattaa kuplassa / pumpulissa ja omaakin tahtoa sekä toimintaa pitäisi löytyä mutta silloin kuin ns. omat jalat ei kanna ja järjen ääntä tarvitaan apu on tarpeen läheisverkostolta ja ammattilaisilta.
Nykyään liiaksi tehdään puolesta ja paapotaan ( ei liity tähän juttuun vaan yleisesti) Nuorille se on karhunpalvelus sitten kun ovat omillaan jos eivät ole tottuneet ottamaan vastuuta, tekemään mitään itse. Toki lapsi saa olla lapsi mutta jos liki 30 vuotias tarvitsee äitiä tekemään ruuan eikä osaa imuria käynnistää on siinä menty pahasti pieleen. Rajat on rakkautta ja tuo jopa turvattomuutta lapselle mikäli vanhemmat eivät ole kykeneviä olemaan perheen pää. Tässä tämä asia näin kärjistetysti.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmiset ovat yleensä byrokraattisen jäykkiä kokeilemaan mitään uusia ratkaisuja. Yleensä keksitään kaikenlaiset verukkeet, ettei tarvitsisi lähteä etsimään uusia ratkaisuja. Kriisiytymisen mekanismi on sitä varten olemassa, se pakottaa ihmiset lopulta luopumaan kaikenlaisista verukkeista ja selityksistä.
Rahaa ei ole mielenterveydenhoitoon, eikä sitä myöskään tule.
Teknologia voi tarjota tähän edullisen ratkaisun. ”Tekoäly” kehittyy hurjaa vauhtia ja se on herättänyt nyt viime viikkoina mediassakin huomiota. Tulevaisuudessa tekoälyterapeutit tulevat, koska niille on selvä markkina. Terapiat ovat kalliita, joten se joka kehittää ensimmäisen toimivan tekoälyterapeutin, saa siitä huomattavaa tuloa.
Ilmoita asiaton viesti
Niimpä. Muutosvastaisuus ja se ettei uskalleta tehdä asioita toisin ja muuttaa niitä on suuri ongelma. Mutta toki muutokseen ja palvelunsaannin parantamiseen tarvitaan myös niitä käsiä ja työntekijä pula on suuri. Tekoäly ja robootit voi olla toimiva ratkaisu osassa asioita mutta ei se korvaa oikeaa ihmiskohtaamista ja osalta aloja se voi jopa viedä tai vie työpaikkoja mikä taas ei ole hyvä juttu. Monta seikkaa hyvää ja huonoa tuohon aihealueeseen liittyen.
Ilmoita asiaton viesti
Sounds just like hers in America where COVID lockdown made problems worse but the problem started with social media already
Most of our young ones were brought up not by loving parents but by surrogate institutions like daycare and public schools peers and social media manipulation
Medication to resolve issues that loving parents could have prevented made things worse
Religion faded away but left a void that philosophy was not there to replace and thoughts of pondering was left to a child expected to be mature at 18 not at the reality of 28
Every day touting doom from climate and wars and growing up worse than the previous generation is horrible
Ilmoita asiaton viesti
Yes! Corona – time, closed worsened the situation and young people suffering from loneliness could lose all human contact. Cyberbullying and constant negative news, the pressures are enormous. The world has changed and is changing for the worse. Of course, there has always been bullying, wars, but today everything is bigger and Performance Orientation is at its peak.
Ilmoita asiaton viesti
Social media brings bully along 24 hours does not leave at school
Ilmoita asiaton viesti
That’s right! bullying on the internet is also cruel and the concept disappears in time. Bullying no longer only happens when you meet, hurtful messages and writings can continue and repeat around the clock.
Mental violence hurts just as deeply as physical violence
Ilmoita asiaton viesti