Luotettavan median puolesta?

Koronaepidemia on synnyttänyt toisen epidemian, mediapaniikin. Pelko on tarttuvaa ja erityisesti uusi ja tuntematon asia ruokkii pelkoja mediassa. Pelko myy juttuja ja mehevimmät uhkakuvat otsikoissa saavat aikaan klikkien vyöryn. Valtamedia on pääsyyllinen pelon lietsontaan. Suomessa mm. Iltalehden ja Ilta-Sanomien päivittäinen ja osittain perusteeton uhkakuvauutisointi luo ja vahvistaa yleisön pelkoja. Syntyy itseään vahvistava kierre. Yleisön pelko pakottaa sitten poliitikot uskomaan samaan uhkakuvaan.

Media ei saa lietsoa paniikkia, mutta siitä huolimatta otsikoissa liioitellaan ja stereotypisoidaan ja asioista esitetään ristiriitaista tietoa, joka on todella vastuutonta. Kyse ei ole vain siitä, mitä tietoa kerrotaan, vaan myös siitä, miten tietoa uutisoidaan. Tulevaisuuskuvien synkkien maalailujen yhteydessä pitäisi myöntää avoimesti, ettei kukaan tarkalleen tiedä, miten kriisitilanteessa käy.

Epätietoisuus ja epävarmuus siitä, kuinka hyvin sanottuun tai kirjoitettuun voimme luottaa, saa ihmiset käyttäytymään rauhattomasti. Tällöin usein äänekkäin ryhmä määrittelee viestinnän tavan ja tason ja sosiaalisen median valjastaminen paniikin lietsontaan kriiseissä onnistuu valitettavan helposti. Koska yhä useammat altistuvat näille disinformaation muodoille, myös uutismedia kokee velvollisuudekseen tarttua niihin.

Uutisten kommenttiosiosta on tullut areena öyhöttämiselle, joissa kulkevat käsi kädessä salaliittoteoriat ja asialliset kommentit asian merkityksestä Suomelle tai omalle elämälle. Mutta ylitse kaiken kommenteista nousevat esiin pelon aiheuttama paniikki ja hysteria. Osa lietsoo perusteetonta kauhua ja pelkoa vain omien mielipiteiden perusteella. Pelon kohteista, yhteisistä vihollisista, tehdään paljon suurempia uhkia kuin ne oikeasti ovat. Reaktio on suhteettoman suuri verrattuna todellisuuteen. Palstoille sataa sadoittain kommentteja, joissa yhä enenevässä osassa esitetään faktana täyttä sepitettä.

Kaikkein epämiellyttävintä on, että median lietsoman pelon myötä paniikki lisääntyy, ihmiset vauhkoontuvat, kielenkäyttö raaistuu ja muuttuu vihapuheeksi. Toimittajia, haastateltuja ihmisiä, jutuissa käsiteltyjä elinkeinoja ja kanssakeskustelijoita on kommenteissa uhattu vahingoittaa, syyllistetty, solvattu ja maalitettu. Oma paha olo puretaan tunteen tai ideologian pohjalta ja asiallinen argumentointi sekä asiat henkilöidään. Kärjistetysti sanottuna tuntuu, että kommenttiosioista on tullut tärkeä ja yhteiskunnalle maksuton avohoidon muoto.

Journalismin tehtävä on huolehtia siitä, että asioista uutisoidaan rakentavasti, neutraalisti ja totuudenmukaisesti ja että salaliittoteoriat ja huhut kumotaan, joten olisi aiheellista harkita, että kommenttiosiot suljettaisiin toistaiseksi tai kokonaan, tai käyttöön otettaisiin edes tunnistautuminen ja kommenttien etukäteen moderointi. Sen ei kuitenkaan tarvitsisi tarkoittaa asioiden yksipuolista uutisointia tai kriittisten kommenttien ohittamista, mutta koventuneen keskustelun sävylle, paniikille, hysterialle ja pelonlietsonnalle sekä yltyneelle vihapuheelle pitäisi edes yrittää tehdä jotain.

En tiedä, olisiko kommenttiosioiden sulkeminen oikein. Olen kuitenkin huojentunut aina, kun kommenttilaatikot ja niiden sisältämä mölinä puuttuvat uutisesta. Verkottuneessa maailmassa pienikin häiriö jossakin ketjussa voi johtaa laajoihin seurausvaikutuksiin. Herkästi tarttuvat pelot ja median lietsoma paniikki ovat myös tällaisia häiriöitä. Epävarma tulevaisuus herättää pelkoja suomalaisissa. Taudin vähättelyn tai liioittelun aiheuttama hysteria ja paniikki leviävät nopeammin ja ovat myös vaarallisempia kuin virus itse.

Eettisesti kestäviin periaatteisiin sitoutuneen ammattimedian tehtävä on vaikeinakin aikoina toimia niin, ettei kuka tahansa voi levittää mitä tahansa kenenkään siihen puuttumatta ja toimia otsikossa mainitun sloganinsa ”luotettavan median puolesta” mukaisesti. Elämän pitää jatkua tämänkin kriisin jälkeen ja suurimmalle osalle todennäköisyys jäädä henkiin virusepidemiasta huolimatta on kuitenkin korkea. Tärkeintä olisi pitää huolta toisistamme.

katjamariapoikkimaki

Jokainen on laulun arvoinen, toiset vaan enemmän kuin toiset.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu