Hyvyys ongelmana eli onko taivasten valtakunta sisällisesti meissä

Mitä enemmän osoitat sydämen ja tekojen hyvyyttä hyväksikäyttäjälle, sitä julmemmaksi hän muuttuu sinua kohtaan.

 

Moni suuri kirjailija, filosofi ja yleensäkin moni ajattelija kertoo hyvyydestä ongelmana. Kenelle toisen hyvyys on heidän mukaansa rasittavaa? Keille juutalaisten ylivertaisuus muuten oli niin sietämätöntä? Esimerkiksi niille, jotka saivat hyvän yliopistoviran, rikkauksia ja asuntoja, kun juutalaiset poistettiin. – Eettinen taistelu on kaikkien aikojen kirjallisuudessa tärkeimpiä teemoja. Antiikin ja Shakespearen draamat ja suuret venäläiset realistit näyttävät, miten valta, eliittiasema ja kilpailu tuhoavat paitsi ns. voittajan, usein myös hänen uhrinsa elämän.

 

Hannah Arendt ja Eero Tarasti kirjoittavat hyvyyden ongelmasta ja vapauden mahdollisuudesta. Arendtilla on yhteistyön filosofiassa osin samoja lähtökohtia kuin Tarastilla eksistentiaalisemiotiikassa, ja heidän päätelmissäänkin on yhteistä. Heidän filosofiansa pohjautuu eurooppalaisen filosofian perinteeseen, ja he kommentoivat Martin Heideggeria, Edmund Husserlia ja Karl Jaspersia.

 

Kaunokirjallisuuden, historian ja kulttuurihistorian tavoin Arendt ja Tarasti näyttävät, että kosto on yleinen ja tavallaan luonnollinen ratkaisu ihmisen hyvyyden tuomaan ongelmaan, hyvyyden toiseuteen. Kumpikin viitoittaa tietä vapautumiseen leimaamisesta ja hyville kostamisesta.

 

Kovuus ja julmuus ovat hyväksi sodassa, ja sotaahan kilpailulle ja voiton tavoittelulle pohjautuva systeemi on. Leimaaminen, klikkiytyminen ja kollektiivinen uhrien hyväksikäyttö ovat tunnusomaisia keinoja päästä valtaan ja pysyä siinä. Yhteiskunta instituutioineen perustuu eriarvoistukselle maassa, joka on mailman onnellisin.

 

Hyvyys on ongelma, koska se osoittaa arvojen valheellisuuden ja räjäyttää ne hajalle. Leimaaminen, eristäminen, kyttääminen ja vaino ovat kilpailijoiden ja valtaeliitin itsesuojelua. Ilman yliopistoväen ja uskovaisten aktiivisuutta eivät juutalaisvainot olisi olleet mahdollisia Saksassa, Italiassa eivätkä Neuvostoliitossa.

 

Maassa, joka ja jonka yliopisto, kirkko ja armeija ovat Euroopan huippuosaajia työpaikkakiusaamisessa, valta jakautuu demokraattisesti roskamedialle,  roskasomedialle, byrokraateille ja erilaisille hyväksikäyttökoneistoille. Maassa jossa kenestä vaan voi tulla mitä vaan, rikollinen voi häärätä poliisina ja pyromaani palomiehenä.

 

Kun joku sodassa nostaa päänsä nähdäkseen, hänet on helppo ampua. Se joka ei kilpaile vaan rakastaa yhteistyötä ja tekee sinunkin lupaamasi tehtävät, on paras mahdollinen maalitettava. Kristukset, Sezuanin hyvät ihmiset ja vainottujen kätkijät ja puolustajat joutuvat lainomaisesti vainon kohteiksi.

 

Onko tietä, jota kulkiessa hyvyydelläkin on mahdollisuuksia? Jokainen Machiavelli pitää hyvyyttä niin vaarallisena, että hän käytännössä ja teoriassa antaa esimerkin siitä, miten ollaan olematta hyviä, ja miten hyviä on kohdeltava.

Kosto voimauttaa ja samalla vakiinnuttaa valta-aseman. Kostajat ovat vahvoilla, koska he toimivat yhdessä. Mutta onko muuta tietä?

 

Arendtin ja Tarastin mukaan tien viitoittavat anteeksianto, pyyteetön yhteistyö ja keskustelu. Mitä tehdä ettei keskustelu ole leimaamista, pörhistelyä ja väkivaltaa eikä yhteistyö sitä, että orjat tekevät kaiken ja kiitoksena on joutuminen vainotuksi? Miten vapauttaa taivasten valtakunta eikä vain inferno sisällisesti meissä?

 

On elintärkeää etsiä ratkaisua hyvyyden ongelmaan yhteiskunnassa, jossa naiset, lapset ja vanhat ovat monenlaisen väkivallan kohteita. Mielenkiintoinen on vanhojen asema, heidän jotka ovat pyyteettömiä orjia ja joiden työlle esim. omaishoitaja-vankeina perustuu toisten hyvinvointi. Heidän asemansa on päätetty demokraattisesti, kaikkien puolueitten yhteisvoimin. Suomi ei ole Neuvostoliitto. Siellä vessansiivoojina ahertavat valkotukkaiset vanhukset saivat palkkaa, Suomessa sitä eivät saa toisten tehtävien tekijöinä ja esimerkiksi omaishoitajina vapaapäivittä raatavat vanhat.

 

Voisiko vastausta hyvyyden ongelmaan ja orjayhteiskunnan pulmiin etsiä vaikkapa Lassi Nummen tuotannosta, esimerkiksi Linna vedessä -kokoelman runoista?

 

Suomi on muistisairas. Kirjallisuudentutkijana ja -opettajana en opeta sille lääkkeeksi mitään muuta kuin lukemista ja ajattelua. Eli elämistä ihmisiksi.

 

katriinakajannes

Kansannainen, kirjallisuuden dosentti, pitkän linjan tieteentekijä Lempinimet Kaiju, Kaijukka Kuva Osmo Hänninen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu