Kamppasivatko maahanmuuttajat, kysyi bussikuski Jyväskylässä

Suomen Spartan (entisen Suomen Ateenan) valtuusto jutteli äsken bussiliikenteestä. Aihe innosti pohtimaan lapsiperheiden asioita, ilmaisia matkoja, liikuntatapahtumia Kilpaurheilun Pääkaupunkiin, lähes tyhjiä busseja ja muita kivoja asioita.

Kenellekään ei pälkähtänyt päähän puhua tämänkään aiheen yhteydessä vanhuksista. Heitähän on suuri osa linkkiasiakkaista. Eniten heitä on linjalla eli 25:ssä, koska se vie kaupunginosiin, joissa asuu köyhiä, vammaisia ja vanhuksia. Linja-autot sinne ovat usein täynnä. Vanhuksilla ei ole keinoa könytä bussiin ja istuutua paikoille ennen nuorempia. Mutta se ei koskaan käy kenenkään päättäjän mielessä.

Kun Jyväskylässä hiljattain puhuttiin busseissa tapahtuvista kaatumisista, äkkijarrutuksista jne, kaupunkilaiset kertoivat joukolla kokemuksistaan. Mukana oli nimekkäitä eri-ikäisiä osallistujia. Heitä ei juuri kuunneltu, mikä on byrokratian tunnusmerkki.

Kun tuskin ikinä kaatuva mieheni meni hiljattain nurin bussissa 25, menettelin vaistomaisesti kuten kaupungin PALVELUPÄÄLLIKKÖ määrää (Ksml 11.9.), eli kerroin heti asiasta. Huusin kauhuissani Hyvää Isää niin että jokainen tiesi, mitä tapahtui. Entä kuljettaja? Hän tuli pysäkillämme ulos kysymään, kamppasivatko maahanmuuttajat miehen. Eivät, vaan nostivat ylös.

Vanhuksen kaatuminen on aina huolestuttava ja voi olla jopa kuolemaksi. Yli 65-vuotiaista puolet kaatuu vähintään kerran vuodessa. Ei voi sanoa etukäteen, kuka lankeaa milloinkin, vaikka päällikkö komentaa sanomaan. Terveyskeskuksessa väitettiin, että kaatumisiin ja muihin bussin vaaratilanteisiin on syynä kuljettajavirhe. Miten kaupunki muuten varmistaa, että seniorit pääsevät autoon ja istumaan turvallisesti eli ensimmäisinä?

Jyväskylä ja muu Suomi eivät toimi vanhusten vaan byrokraattien, päättäjien ja rahan ehdoilla. Iäkkäille kuuluisi kunniakuntalaisuus, ei syrjityn asema.

Poliklinikalla eräs Oivan nuorehkoista pomoista kysyi mieheltäni, saako hän varmasti minulta kolme lämmintä ateriaa päivässä… Miestä ei, entisenä hyvänä yleisönpalvelijana ja luottamusmiehenä, kohdeltu muutenkaan asiallisesti syrjäisellä poliklinikalla. Hän tiedusteli etukäteen, miten ja millä bussilla sinne pääsee. Yksikössä sanottiin, että ei siellä vaan tiedetä.

Huonokuntoistenkin seniorien asuminen kotona on päättäjien tietoinen valinta: vanhukset ovat säästämiskeino. Kulunut vuosi on näyttänyt, että seniorien ongelmat alkavat korjautua vasta, kun ne julkistetaan laajasti.

Olisiko aika ottaa oppia itseä vanhemmista, jotka ovat pikkulapsesta asti kunnioittaneet ja auttaneet korvauksetta ja pyyteettömästi jokaista, varsinkin itseä iäkkäämpiä. Strategiajulistuksesta näkee, kenelle kaikille Jyväskylä on hyvä paikka. Siitä puuttuvat vain sanat Ei vanhuksille, työttömille eikä kirjallisuudelle.

Jyväskylä, kuuntele vanhuksia, älä vain komenna!

katriinakajannes

Kansannainen, kirjallisuuden dosentti, pitkän linjan tieteentekijä Lempinimet Kaiju, Kaijukka Kuva Osmo Hänninen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu