Kansainvälinen kirjan päivä 23.4. – osaanko rakastaa?

Rakkaudesta on paljon kirjoja, vihastakin jokunen. Lassi Nummi kertoo romaanissaan Viha, että kielteiset tunteet voivat tuhota elämän itseltä ja muilta. Päähenkilö, jonka esikuva on kirjailijan kertoman mukaan kirkon piiristä, saa kateutensa ja ilkeytensä kohteen hengiltä valehtelemalla hänelle ja aiheuttamalla terveyden romahduksen ja äkillisen sairaskohtauksen.

 

 

Luen tänään Erich Frommin (1900–1980) laajaa tuotantoa ja siitä tehtyjä tutkimuksia. Yhteistyön ja solidaarisuuden filosofi Fromm oli laaja-alainen tutkija ja vaikuttaja. Psykoanalyytikkona ja sosiaalipsykologina hän kirjoitti ihmisen yhteiskunnallisuudesta ja korosti yksilön ja yhteisöjen tiivistä yhteenkuuluvuutta. Mitä on toisessa, on toisessakin.

 

 

Yksilön ja yhteiskunnan perussuunnat ovat hänen mukaansa luovuus ja produktiivisuus tai tuhoavuus. Rakkaus ei ole hänestä tunnetta vaan tahtoa ja tulos valinnasta. Kulttuurissa se näkyy yhdenvertaisuutena ja rakentavana, yhteisvastuullisena toimintana. Silloin jokaista arvostetaan ja kukin saa kehittyä täyteen mittaansa.

 

 

Fromm kirjoittaa myös menettelyn ja vallankäytön patologiasta, joka näkyy esimerkiksi vieraantuneisuutena ja kilpailuna ja aikaansaa masennusta ja luovien voimien valumista tyhjiin.

 

 

Rakkaus saa ihmisen ja kulttuurin kukoistamaan, ja se lisää kansainvälistä ihmisveljeyttä ja rauhaa. Destruktiivisuus kaventaa elämää ja johtaa lopulta kaikkien sotaan kaikkia vastaan. Se ilmenee myös oikeissa sodissa. Toiset nähdään tieltä raivattavina esteinä. Autoritaarisuus estää ihmisen sisäisen kasvun ja tekee yksilöt alttiiksi manipuloinnille.

 

Kuka tahansa voi tehdä rajatonta rauhantyötä, kuten lääkärit ilman rajoja. Tai rajattomasti pahaa, kuten lääkärit keskitysleireissä ja niiden kaltaisissa oloissa. Yhteisön kuuluu turvata olot, joissa viriää myötätunto, ymmärrys ja tekoina ilmenevä solidaarisuus ja rakkaus.

 

Fromm kirjoittaa kasvusta vapauteen ja vastuuseen. Hän korostaa, että ei tulisi niinkään kysyä, saako osakseen rakkautta, joka tuo hyväksyntää, ihailua ja turvallisuutta.  Tärkeintä on kysyä: osaanko rakastaa.

 

Lapsuuden mökkikesiltä. Isä ja minä katsomme järvenselälle. Ystäväperheen kanssa soudeltiin usein Kätkytsaareen ja Poronsaarille.

Lapsuuden kesiltä. Ystäväperheen kanssa sousimme

usein mökiltä Kätkytsaareen ja Poronsaariin. Isä katselee

järvenselkää, samoin minä.

katriinakajannes
Sitoutumaton Jyväskylä

Kansannainen, kirjallisuuden dosentti, pitkän linjan tieteentekijä
Lempinimet Kaiju, Kaijukka

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu