Kirjallisuuden alasajo – humanismia vai demonismia?

Kirjallisuuden puolesta on taisteltu sodassa ja rauhassa. Nyt taistellaan lähinnä kirjallisuudenopetusta ja -tutkimusta vastaan.

Alan kaupallistajat tekevät tosin parhaansa.

Yllättävä linnake on lääketieteen ala arkkiatri Risto Pelkosen johdolla. Duodecim ja Lääketieteen filosofian seura ovat suomalaisen humanismin huippua, samoin Taideyliopisto.  – Risto Pelkonen ja hänen lisäkseen moni muu nimekäs kirjallisuuden puolustaja on kirjoittanut toimittamiini kirjoihin.

Mistä humanismissa on kyse? Rakkaudesta, korosti Tarmo Kunnas tutkijaseminaarissaan. Skeptisyydestä, vastasi Teivas Oksala kysymykseeni yllättävästi. Tänään tarvitaan niitä kumpaakin.

Kouluissa on meillä kirjallisuuden tunteja Euroopan minimi. Yliopistoissa kirjallisuuden ja klassisen musiikin resursseja on imuroitu ja imuroidaan ihan muualle.

Mitä tekee Suomen Siion?

Mitä tekee kirjallisuusinstituutio eli Suomen Siion? Se ei puolusta sille uskottua aarretta vaan antaa ryöstöretken jatkua. August Ahlqvistin hengessä ovat jotkut korkeimpien virkojen haltijat haitanneet alaistensa työtä. Sellaiset viranhaltijat esiintyvät mielellään alaistensa kongresseissa ja kirjoissa ja sitten listivät heidät.

Lehdissä on kulttuuri ja kirjallisuus painettu yhä pienempään tilaan samalla, kun kirjastojen olemassaolon joutuvat turvaamaan vapaaehtoistoimijat valtavalla työllä. Yleisötilaisuuksia, laajoja nimilistoja ja yhteydenottoja päättäjiin kokoavat kerta toisensa jälkeen nimenomaan vapaaehtoiset, ts. orjat.

Monen vaikuttajan toiminta kirjallisuuskysymyksessä on mahdollisimman kaukana rakkaudesta, ellei tarkoiteta itserakkautta. Kaunat ja kaveruudet ovat tärkeitä. Joillakin kannanotoissa ja toiminnassa paljastuu henkilökohtainen ja esim. politiikasta kumpuava viha. On tavallista, että kirjailijoita (J. L. Runeberg, V. A. Koskenniemi, Lassi Nummi), heidän tutkijoitaan ja muita ihmisiä vihataan ja sorretaan heidän poliittisen tai muun kantansa takia. Viha on vaikutusvaltainen ja tappava. Lassi Nummella on romaani Viha. – Lieneekö silti Runebergin ja maan onni, että Runeberg syrjäytettiin professorin viranhaussa.

Pukki, ahkera ja tuloksellinen kaalimaan vartija

Suomen kirjallisuussiion estää tehokkaasti uuden ja tärkeän esiinpääsyn. Modernismilla oli vainoojansa ja haittaajansa, kuten tohtori Jyrki Vesikansa havainnollistaa tänä vuonna ilmestyvässä Lassi Nummi -aiheisessa yhteisjulkaisussa. Lassi Nummen nimikkoseura kuuluu kirjallisuuden puolustajiin.

Postmodernismi on vielä kovemmassa tulituksessa kuin modernismi aikanaan. Vaikutusvaltainen kirjallisuussiionilainen ryhmä katsoo, että Suomessa ei ole eikä ole ollut kirjallisuuden postmodernismia eikä kognitiivista kirjallisuudentutkimusta.

Kohti kirjallisuuden ylösajoa

Kiehtovimpia tutkimuskohteitani ovat modernisti Lassi Nummen ja  kognitiotutkimuksen lisäksi postmodernistit Harry Forsblom, Eero Tarasti, Henri Broms ja postmodernistinen Antti Liikkasen blogi. Harry Forsblom ja Eero Tarasti muuten ovat kansainvälisestikin merkittäviä postmodernismin tutkijoita.

Eero Tarasti on professoreista ja kirjailijoista tehnyt eniten humanismin ja kirjallisuuden hyväksi. Se ei kuitenkaan riitä, koska vastavoimat ovat liikkeellä sotaisesti.

Suosittelen Forsblomin tuotantoa, väitöskirjan lisäksi vaikkapa esikoisromaania Aurinkolinna ja runokokoelmaa Toivakan kirkon kattomaalaus. Niissä valottuu myös kirjallisuussiion. Eero Tarastilta suosittelen hänen kahta romaaniaan ja loistavaa semiotiikkaansa. Ja muistelmia.

Lapset, nuoret ja muut ovat ansainneet päästä kirjallisuuden pariin. Sieltä löytyy tukea ymmärrykselle, empatialle ja yleensäkin ihmisyydelle.