Kirjoittiko Runeberg professoripilkkaa vai yliopistopolitiikkaa?

Oliko kreikankielinen heksametrirunoelma maalitusta vai yliopistokritiikkiä?

Professori Teivas OksalaJ. L. Runebergin näköinen ja hänen tavallaan ylittämätön ja joviaali antiinkin kielten ja kirjallisuuden ekspertti – pui luennoillaan ja kirjoituksissaan Runebergin kreikankielistä pilkkaeeposta Akateeminen kuulustelu.

Runoelma tai pienoiseepos parodioi Homerosta, jonka Runeberg hallitsi suvereenisti. Myöhemmin esimerkiksi Lassi Nummi kirjoitti myytti- ja eeposmukaelmia ja -parodioita. Nummi osoitti niissä kulttuuripiirien tunteman selkäänpuukotuksen, öykkäröinnin ja professoroinnin.

Kenen nilkkaan Akateemisessa kuulustelussa isketään hampaat? Oksala kiteyttää:

Runeberg sinkosi satiirinsa inhoamaansa akateemiseen opettajaan, kanslianeuvos Johan Fredrik Walleniukseen. […] Hän oli itsevaltainen, pöyhkeä ja töykeä alemmilleen, mutta mairea ja notkeaselkäinen ylemmilleen. (Kanava 8/1987.)

Professori Walleniuksen urkkiva, juonitteleva ja paisutteleva professorikulttisuus, toisten hyväksikäyttö ja vihavetoisuus ei ollut pelkästään akateeminen riesa. Äkkijyrkkään ja naurettavaan tyyliinsä Wallenius vaikutti yhteiskuntaan vastustamalla julkisesti demokratiaa ja vihaamalla yhdenvertaisuutta (ks. Ville Niittynen: Kansakunnan rakentaminen ja maailmankielteisyyden poliittisuus, 2019, 296–297). Järkevyys, arvostelukyky ja kirjoitustaito eivät olleet jästipäisen professori Walleniuksen vaan dosentti Runebergin ominaisuuksia.

Professorit ja muut kadehtijat kostivat J.L. Runebergin professoripilkan. He olivat kumminkin höyhenenkevyt punnus, joka osoitti heidän keveytensä, ja Runebergin painon. Niinpä hän pelastui yliopistosta, tai oikeammin sanoen yliopisto menetti loistavan dosenttinsa.

Kerrotaan, että radikaali dosentti J.L. Runeberg oli joutua karkotetuksi Venäjälle ja pakotetuksi siellä sotaväkeen. Syynä olisi ollut kateellisen toverin tekemä ilmianto. Se koski tapahtumaa Aleksanterinkadun konditoriassa joulukuussa 1830, Beethovenin syntymäpäivänä.  Kaiken maailman dosentit J. L. Runeberg ja J. J. Nervander joivat siellä maljan kapinoivien puolalaisten kunniaksi. Se ei ollut tsaarin mieleen, kuten ilmiantaja tiesi. Venäläiset virkamiehet panivat likoon kaiken neuvottelutaitonsa, ja miehet pelastuivat.

Tänään ei juuri ole Runebergin kaltaisia. Missä henkevä pilkkaeepos eduistaan ja asemistaan tappelevista yliopistomiehistä ja -naisista – muualla kuin Eero Tarastin romaaneissa? Olisi oikein ja kohtuullista maksaa professoreille palkkaa sen nojalla, miten he kohtelevat alaisiaan ja moniko heidän hautomistaan tohtoreista on palkkatyössä. Ei sen mukaan, miten paljon resursseja he onnistuvat imuroimaan hankkeilleen niitä tärkeämmiltä aloilta.

Eräs professori piti valmistuville opiskelijoilleen jonkinlaista epävirallista työvoimatoimistoa. Hän huolehti siitä, että he saivat palkkapestin. Näin kertoo mieheni, joka oli hänen oppilaansa.

Kuka suuri suomalainen kirjailija muuten ei olisi arvostellut virkavaltaisuutta ja typerää auktoriteettiasemiin linnottautumista?

katriinakajannes

Kansannainen, kirjallisuuden dosentti, pitkän linjan tieteentekijä Lempinimet Kaiju, Kaijukka Kuva Osmo Hänninen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu