Kuka on Suomessa suurin lehdistön- ja sananvapauden ja demokratian rajoittaja? Lue Elias Krohnin kirja.
Ei ole yllätys, että sama taho on nostanut Suomessa suuria kirjasotia.
Aina ei ole puolustettu lehdistöä.
Sananvapauden ja lehdistön historia nivoutuu muuhun historiaan tavalla, joka on hyvä tuntea. Mielenkiintoista kylläkin toinen maailmasota ei nostanut Suomessa valtavaa ryssävihaa ja oikeistoaaltoa. Kävi päin vastoin. Vasemmistopuolueet saivat vaaleissa suuren voiton.
Sanan- ja lehdistönvapauden ja oman kirjallisuuden ja kielen puolesta on Suomessa taisteltu sodassa ja rauhassa. On hyvä tietää, että aika moni suomalainen on vastustanut niitä.
Vasemmistolehdistö ja sen toimittajat ovat olleet pitkään uhanalaisia.
Elias Krohnin kuunvaihteessa ilmestyvä kirja kertoo tästä. Teoksen julkaisee Yleinen Lehtimiesliitto.
Vasemmistolaiset toimittajat kokivat vahvasti Suomen itsenäisyyden ajan ensimmäisten vuosikymmenten kuohut: Työväenliike jakautui kahtia sisällissodan jälkeen. 1920-luvun valkoinen Suomi rajoitti sananvapautta muun muassa painokanteilla ja lehtiä lakkauttamalla. Moni toimittaja joutui vangituksi. Lapuan liike kyyditsi monia vasemmistotoimittajia, ja kommunistilakien myötä radikaalin vasemmiston lehtien ilmestyminen loppui tyystin. 1930-luvun puolivälissä nousivat kansanrintama-ajattelu ja vasemmistoälymystö uusine lehtineen. Jatkosodan aikana moni radikaali vasemmistolainen istui turvasäilössä – jossa tehtiin vankilalehtiä. Sotien jälkeen alkoivat uudet ajat, SKDL:stä tuli hetkessä suuri puolue ja vasemmistolehdistö nousi kuin feeniks-lintu tuhkasta. Kirjan asiantuntija-artikkeleissa kerrotaan vasemmistolaisten toimittajien ja lehdistön vaiheista noin vuosina 1919-1956. Keskeisessä osassa ovat myös Neuvostoliittoon siirtyneet toimittajat ja heidän usein synkät kohtalonsa Stalinin ajan vainoissa. Kirjoittajat: Elias Krohn; Maija Aalto; Aleksi Ahtola; Ainur Elmgren; Paavo Eini; Jesse Hirvelä; Kalevi Kalemaa; Anna Laakkonen; Pirkko Leino-Kaukiainen; Timo Poropudas; Aimo Ruusunen; Jyrki Räikkä; Kari Sallamaa; Jussi Sivenius; Jaana Torninoja-Latola.
Kommunismi nousi suosioon jatkosodan jälkeen, erityisesti kevään 1945 vaalit olivat kommunistien juhlaa. On kuitenkin syytä muistaa, että seuraavissa vaaleissa kommunistien haaveet sosialistisesta Neuvosto-Suomesta kokivat ratkaisevan takaiskun ja tästä kuuluu kunnia niin SDP:lle kuin porvaripuolueille eli Maalaisliitolle ja Kokoomukselle.
Yleinen lehtimiesliitto on ollut äärivasemmistolaisten journalistien yhdistys, sen jäsenet tai aikaisemmat sotaa edeltäneiden kommunistilehtien toimittajat kannattivat sosialismia ja tukivat Neuvostoliiton pyrkimyksiä. Tavoitteena on ollut vallankumous Suomessa enkä millään muotoa paheksu sitä, että laillisen yhteiskuntajärjestyksen kumoamista kannattavat lehdet aikoinaan lakkautettiin ja toimittajat joutuivat syytetyiksi ja tuomituiksi valtiopetoksesta.
Ilmoita asiaton viesti
IKL lakkautettiin 1944.
Vuoden 1945 eduskuntavaaleissa SDP sai 50 paikkaa, Maalaisliitto 49 paikkaa, SKDL 49 paikkaa, Kokoomus 28 paikkaa, RKP 14 paikkaa ja Edistyspuolue 9 paikkaa sekä Ruotsalainen Vasemmisto -niminen ryhmittymä yhden paikan.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä monipuolinen lehdistö ja sanan- ja lehdistönvapaus ovat tärkeitä demokratialle.
Esim. 1970-luvulla media oli monipuolinen ja korkeatasoinen.
Kiinnostavaa on vaikkapa kulttuurin osuus eri lehdissä ja eri vuosikymmeninä.
Olen mielelläni yhteistyössä kaikista eri taustoista olevien kanssa kulttuurin asioissa, PS:sta kommunisteihin. Muuta en voisi ajatellakaan.
Tämän päivän kannalta olisi tärkeä selvittää eri puolueitten vaikutus kulttuurin tilaan.
-Mitkä kannattavat vahvaa kirjastolaitosta?
-Mitkä ovat olleet digitalisoimassa Suomea kritiikitttä?
-Mitkä ovat pyrkineet rakentamaan Suomeen kirjattoman koulun?
-Mitkä ovat käytännössä heikentäneet suomen kielen asemaa koulutuksessa ja tutkimuksessa?
-Mikä on niiden vaikutus humanismin nykytilaan ja myös koulujen oppiainevalikoimaan ja oppituntien määrään eri oppiaineissa?
-Mitkä ovat kulissien takana ajaneet alas tieteenaloja ja oppiaineita, jotka ovat tätä ennen olleet ratkaisevia monipuoliselle, myös koululaisten luku- ja kirjoitustaitoa vahvistaneelle opettajainkoulutukselle ja tutkimukselle?
Ilmoita asiaton viesti
Nuo esittämäsi kysymykset ovat eittämättä tärkeitä. Näin opettajana koen mm. digihuuman käsittämättömänä hölmöytenä ja sama koskee myös englannin ylivaltaa suomeen nähden koulutuksessa.
Ilmoita asiaton viesti
Toivottavasti saamme samalta kirjoittajalta jatko-osan ”Vasemmistolaista tiedonvälitystä 1957-97”.
Olisi mielenkiintoista lukea miten mm. 1970-80 -lukujen ”tiedon”välitys selitetään parhain päin.
Ilmoita asiaton viesti