Kuollut vanhus löytyy asunnosta pitkän ajan kuluttua. Miksi kukaan ei välitä?
Iäkäs jyväskyläläinen pariskunta oli ollut asunnossaan kuolleena pitkään. Ei mitenkään ainoa tapaus. Silloin tällöin käy niin, että vanhus löytyy oltuaan kuolleena viikkoja tai pitempään. Niin taisi käydä lyhyessä ajassa kahdesti samassa talossa.
Eikö kukaan ole välittänyt? Miksi? Onko vainajilla perillisiä?
Suomessa tapahtuu joka saralla sellaista, mistä ennen kuuli vain ulkomailta.
Yksinäisyyden yhteiskunta
Maailmankuulu sosiaalisen neuropsykologian professori John Cacioppo ja Suomessa nimekäs kasvatuspsykologian professori Niina Junttila ovat kumpikin osoittaneet tutkimuksissaan yksinäisyyden vaarat terveydelle. Yksinäisyys jopa tappaa.
Yksinäisyys on välitön seuraus Suomessa yleisestä kiusaamisesta ja leimaamisesta, joka itse asiassa on henkistä väkivaltaa ja laajemmin yhteiskunnassa vaikuttavaa rakenteellista väkivaltaa.
Perheessä, suvussa, tuttavapiirissä ja naapurustossa on yleistä ellei peräti sääntö, että joku valitaan mustaksilampaaksi ja eristetään toisista eri tavoin. Tapa toimii muutenkin kuin silloin, kun äiti vieraannuttaa lapset isästä.
Kilpailu, eriarvoisuus ja yhteisvastuun kartto synnyttävät yhteisössä käytännön, jossa jotkut ponnistautuvat nyrkein ja kyynärpäin kunkuiksi, sisäpiiriin. Tämä opitaan varhaisessa lapsuudessa. Koulussa kokemus ja tieto tällaisesta toiminnasta ja sen kohteena olemisesta vahvistuvat, samoin muissa oppilaitoksissa ja työelämässä.
Vähäväkinen vanhuskin tietää asemansa. Hänet on sysätty kaiken ulkopuolelle. Avuksi tarjotaan sitä, että häntä tarkkaillaan etäältä tietoteknisillä laitteilla, kuin navetassa olevia karjaeläimiä.
Itsensä ylistäjät ja ylentäjät tarvitsevat alennettavia. Kätevää kylläkin, nykyisin voi leimata, alentaa ja häpäistä nopeasti, tehokkaasti ja maailmanlaajasti.
”Eikö kukaan ole välittänyt? Miksi? Onko vainajilla perillisiä?”
Siksi että omaiset eivät vanhuksista, eikä lapsistakaan, välitä.
Ihmisillä on paljon muuta tekemistä.
Ilmoita asiaton viesti
Välittäväthän he tärkeimmästä. Onko vanhus varmasti antanut heille kaikki korunsa ja muut arvokkaat tavaransa? Onko se keleen ketku edes kuolinsiivonnut?
Ilmoita asiaton viesti
Ihmisellä pitää olla oikeus yksityisyyteen. Eivät kaikki pidä siitä, että joku ramppaa alinomaa kutsumatta kyläilemässä.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmiset eivät oikeasti ymmärrä suomalaista sosiaalista kulttuuria kuin tällaista ihmettelevät. Suomessa yksityisyys on tärkeä arvo. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu tärkeänä osana, ettei muiden asioihin puututa. Tämäkin aihe on ilmiö siitä.
Kun jollain tapaa on osana myös toisenlaista kulttuuria, esimerikiksi toisissa maissa, niin silloin lakkaa hämmänstelemästä tällaista suomalaista kulttuuria.
Ilmoita asiaton viesti
Jo vain toisten asioihin puututaan. Häpäisemällä, juoruamalla ja leimaamalla. Julkisesti ja maailmanlaajasti.
Ei niin kauan sitten vanhuksista välitettiin. Oltiin yhteydessä, huolehdittiin, autettiin, pidettiin ihmisinä. Naapuri- ja muu apu oli normaali käytäntö.
Vieläkin vanhusten kohtelu on sivistyksen mitta. https://www.youtube.com/watch?v=kJKmfdRUewc
Ilmoita asiaton viesti
Tai sitten ei vain ymmärretä kovin paljon vanhenemisesta. Se on niin monenlaista. Ihannetapauksessa ihmisen sosiaaliset kyvyt säilyvät ja vanhuus on sellaista, jossa lapset voivat olla läsnä paremmin. Sitten on sellaista vanhuutta, jossa sosiaaliset kyvyt ovat taantuneet niin pahasti, jossa lasten ja muiden omaisten ei enää kannata olla niin paljon läsnä. Silloin pitää olla muita keinoja, joilla huolehditaan.
Minulla on lähiomaisia töissä vanhustenhuollossa, joten ainakin minun näkökulma on muuttunut kauhistelusta enemmänkin vanhuuden kulttuurin monimuotoisuuden ymmärtämiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Professori Teppo Kröger puhuu viisaita tähän linkitetyssä keskustelussa, samoin Päivi Topo ja Ahti Ruoppila.
Kröger muistuttaa, että vanhat eivät ole jokin muista ihmisistä irrallinen joukko. Hän sanoo, että puhuessamme heistä puhumme itsestämme. Vanhuus kuuluu ihmisyyteen, jokaisesta tulee vanhus. Hänen näkökantansa on monelle uusi.
Ihminen on ihminen loppuun asti. Olivat kyvyt mitkä tahansa. Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Jokainen on yhtä arvokas. Menetetään paljon, jos tätä ei tajuta.
Ilmoita asiaton viesti
Se oli Veikko Lavin uskontunnustus kohdasta luominen, ja siitä nouseva ääretön ihmisarvo.
Rakkaus tekee paitsi arvokkaaksi, myös osalliseksi, ei inkluusio välttämättä.
Ilmoita asiaton viesti
Toki moni suomalainen kokee itsensä mustalampaaksi etenkin sukunsa keskuudessa, kuten olen joskus itsekin ajatellut olevani mustalammas. Toisaalta uskon myös oman olemuksen ja sosiaalisen viestinnän potentiaaliin korjata asetelmaa suhteessa just esimerkiksi lähisukua kohtaan. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, on mielestäni hyvä viisaus, jonka voisi muovata myös pehmeämpään muotoon sanomalla, että oman käyttäytymisen pieni muutos voi edesauttaa sosiaalisen osallisuuden kokemista suomalaisessa yhteiskunnassa huomattavan paljon. Olen jossain määrin kyllästynyt itsesääliin myös omassa elämässäni ja aion jatkossakin yrittää antaa itsestäni realistisen kuvan kaikin puolin läheisilleni ja naapureille. Tällä hetkellä itsestäni tuntuu siltä, että itsesääli on mennyt taka-alalle omissa ajatuksissani ja uskon edelleen suomalaisten aidon sosiaaliseen tarpeeseen. Itsekin haluan olla täällä kotilähiöissäni Oulun Rajakylässä juuri sellainen aito tuttuja ja naapureita tervehtivä tyyppi. Joskus kun aistin kohtaamani henkilön haluavan vaihtaa muutaman sanan, niin toki voin jäädä mielelläni jutulle, koska itsekin olen ajoittain melko yksinäinen mies.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä niin, ihailtava asenne.
Yksinäisyys, kiusa, alentaminen, halventaminen ja päivittäinen toisten häpäisy ovat kuitenkin Suomessa kasvava yhteiskunnallinen ongelma. Siihen olisi puututtava yhteiskunnallisin keinoin.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos paljon Katriina! Jotain pitäisi tehdä tosiaan suomalaisten sosiaalisen aktiivisuuden lisäämiseksi, koska yksinäisyys on kiistatta yhä paheneva ongelma.
Ilmoita asiaton viesti
Tarvitaan enemmän kaltaisiasi, niitä jotka välittävät. Merkillistä kyllä moni välittää lähinnä niistä, joista katsoo hyötyvänsä. Muut jäävät sitten yksin.
Vie mennesäs, tuo tullesas, ole ihminen eläissäs, opetti anoppini.
Hän ja muut vähäväkiset ovat oikeasti inhimillisiä. Jättävät poistuttuaan jälkeensä kirkkaan valoläikän. Sellaista on ihmisen arvo.
Olet varmaankin oikeassa siinä, että elämä eletään tässä ja nyt, ei jossain ihannevaltakunnassa, jossa yhteiskunnan ongelmat ovat vähentyneet tai poistuneet. Maailmaa kannattaa silti yrittää parantaa.
Ilmoita asiaton viesti
Sen ymmärsi aikanaan kotihoidossa työskennellyt uskova naisihminen, joka ajatteli ”Jumalalle ääneen” mielessään, -” mitähän tuokin ihminen täällä edelleen tekee.” Hän sai nopeasti vastauksen ylemmältä taholta ”Paina pääsi harmaapään edessä” !
Ilmoita asiaton viesti
On elämän rikkautta katsella asioita eri kannoilta. Silloin ymmärtää enemmän.
Suomi menettää jotakin korvaamatonta, jos jokainen pysyy tiukasti omassa ikä-, koulutus-, ammatti- jne. ryhmässään ja sen asenteissa.
Se mitä vanhoista puhutaan ja kirjoitetaan, tapahtuu heidän päänsä yli ja erillään heistä. Lapset ja muut omaiset kertovat, miten vaikeaa ja rankkaa on elää vanhojen parissa. Karmeaa kyllä jopa palkalliset hoitajat kertovat sitä samaa tarinaa.
Ihmistä saati valtavaa ihmisjoukkoa ei pitäisi sillä tavalla sulkea yhteiskunnan ja jopa heidän oman elämänsä ulkopuolelle.
Silloin jäävät hyväksytyiksi, oikeiksi ihmisiksi Suomessa vain menestyjiksi itsensä leimanneet, itsekehuiset ja -tyytyväiset, itselleen tilan toisilta raivaavat minä-minä-tyypit. He jotka määräävät kaikkien alistamiensa ja syrjäyttämiensä asioista.
Ilmoita asiaton viesti
Yksinäisyys voi olla myös vapaaehtoista.
Ja välillä tuntuu, että se on suurempi kuorma toisille kuin itselle.
Ilmoita asiaton viesti