”Kyllä tämä juutalaisvihalta näyttää”, sanoo Ben Zyskowicz
Antisemitismi ei ole mielipideasia, vaikka maalittajat ja vihaajat pyrkivät tekemään siitä sellaisen. Antisemitismi ei ole tykkään/inhoan-juttu.
Antisemitismi ei ole sellaista, että sitä joko ei ole tai sitten on. Sitä on aina kaikkialla, vähintään siemeninä. Holokausti muutti maailman peruuttamattomasti.
Maalittamisesta vainoon
Rasismi, antisemitismi ja vaino alkavat jyrkkyydestä ja puolueellisuudesta. Ihmiset ja ryhmät jaetaan hyviin ja pahoihin, meihin ja heihin. On aikoja, joina tällainen toiminta yleistyy, maalittaminen muuttuu yhä julkisemmaksi ja tulee vähitellen ikään kuin normaaliksi menettelyksi.
Toiminta ja kannanotot eivät silloin ole oikeudenmukaisia eivätkä järkeviä, ajatellaan vaikka ikä- tai sukupuolisyrjintää.
Kun joukko taiteilijoita haluaa taidemesenaatti Chaim Zabludowiczin pois Kiasman tukisäätiön hallituksesta, se joiltain osin rinnastuu ääriainesten harjoittamaan taideteosten rankaisemiseen ja tuhoamiseen. Nyt on kuitenkin kyse toiminnasta, jossa on antisemitismin ominaispiirteet. Ben Zyskowicz pitää monien muiden tavoin vääränä, että Kiasmaa boikotilla uhkaavat henkilöt kohdistavat erotusvaatimuksensa yksittäiseen henkilöön.
Moniko piittaa ihmisille esimerkiksi saksankielisissä maissa tai Yhdysvalloissa kertyneen omaisuuden alkuperästä – tai boikotoi valtioita, joilla on vastenmielistä historiaa näissä asioissa?
Timo Suutarinen ja Finlandian arvoinen runoteos
Kirjoitin viime keskiviikkona Uudessa Suomessa Timo Suutarisen runokokoelmista, joiden aiheena on holokausti ja eetoksena rauha ja ihmisyys. Kirjat ovat Kirsikankukkien kaupunki (2020) ja Eikä varjoja enää ole (2022).
Eikä varjoja enää ole on edeltäjäänsä täyteläisempi ja vakuuttavampi. Ilmaisu on hioutunut mestarilliseksi: kirkkaaksi ja viiltäväksi. Kauniiksi. Sanat ja runot iskevät lukijan tajuntaan kuin Lorcalla ja Nerudalla. Suomalaisesta lyriikasta on vaikeampi etsiä vertauskohtia.
Timo Suutarinen holokaustikeskustelusta
Timo Suutarinen kirjoittaa tänään holokaustikeskustelusta, jota käydään tänä itsenäisyyspäivänä. Teksti on luettavissa Facebookissa sivulla ”Kirsikankukkien kaupunki”. Hän on perehtynyt juutalaisten historiaan ja erityisesti holokaustiin. Asiantunteva ja tasapainoinen kirjoitus kannattaa lukea, jos aihe kiinnostaa.
Dialogi vai vihapuhe?
Dialogia tarvitaan. Mutta tarvitaanko maalitusta, vihaa, syrjintää ja antisemitismia?
Maalittamisen huippuosaajat ovat monesti valmistuneet työhönsä jo lapsuudessa. He ovat usein oppineet menetelmänsä jo pieninä. Pahan, usein valheen toistelu, auktoriteettiaseman hankkiminen ja oman statuksen lujittaminen jo etukäteen tekee heistä vallanhimoisia ja puoleensavetäviä. Aihe on Saksassa tuttu. Hamelnin pillipiipari on koko lailla uskottava kansansadun henkilö.
Kysymys antisemitismista ei ole sama kuin kysymys Israelin valtion toimista.
Rääkkäämisen normaalius
Kiusaaminen on liian neutraali sana maalittamisesta ja julkisesta häpäisystä, varsinkin kun ne toistuvat päiviä ja viikkoja, kenties pitempäänkin. Ja erityisesti, jos niissä on henkilöönmenevää piinaamista ja valehtelua ja jos kohteella ei ole mahdollisuutta puolustautua.
Missä mennään, kun tällainen on yleistynyt ja tullut luvalliseksi ja ikään kuin lailliseksi, ja jos siihen on mobilisoitunut yhteiskunnassa arvostettuja henkilöitä ja ryhmiä?
Quis custodiet ipsos custodes?
Antti Liikkanen kirjoittaa toimittamassani kirjassa Missä mennään mobbauksesta aiheen ammattilaisena: ”Sekä kaksoissitovuudessa, kiusaamisessa että työhyvinvoinnissakin yksi ”totuus” pitää: ”Dålig chef största orsak till mobbning i jobbet”. Eli johtajuudesta on kyse. Se, joka vastaa kunkin yhteisön tavoitteiden (siis suunnan) asettelusta ja yhteisön ja ulkomaailman välisestä tiedonkulusta, on myös se, jonka pitää kyetä kiusaaminen sekä oivaltamaan että poistamaan – tai joskus ehkäisemään. [- -]
Kiusattu on todella hengenvaarassa, kun taas kiusaajat saavat ennen pitkää joka tapauksessa sanktionsa – kokemuksen mukaan.”
Lähteet
Timo Suutarinen: Kirsikankukkien kaupunki (2020) ja Eikä varjoja enää ole (2022).
Katriina Kajannes (toim.): Missä mennään (2018) ja 30.11.2022 Timo Suutarinen ja Finlandian arvoinen runoteos
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000009245835.html
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009241372.html
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009248275.html
Jos se näyttää antisemitismiltä ja kuulostaa antisemitismiltä, se hyvin todennäköisesti on antisemitismiä.
Ilmoita asiaton viesti
Kuinka olla (etnisesti suomalaisena ja uskonnoltaan sekulaarina kristittynä) eri mieltä juutalaisen kanssa näyttämättä antisemitistiltä? Jokseenkin yhtä helppoa kuin yrittää paheksua juuriltaan afrikkalaisen henkilön huonoa käytöstä leimautumatta rasistiksi.
Kirsti Paakkanen sen tajusi, tosin liian myöhään. Kun Grünsteinin turkisliike oli ostettu Marimekolle, alkoi aktivistien harjoittama nahkabisnekseen kohdistettu häiriköinti. Juutalaissuvun omistuksessa samainen yritys oli saanut toimia kaikessa rauhassa. Paakkanen totesi julkisuudessa, että ilkivallantekijät olivat ymmärtäneet saavansa antisemitistin leiman, jos he sotkevat juutalaisen perheen liikehuoneiston ikkunat. Grünsteinin turkis siedettävä, Paakkasen turkis paha.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä ”taiteilijoiden” protestissa tulee esille selkeästi se jo tuhatvuotinen, pitempikin, ihmismieliin juurtunut viha juutalsia kohtaan, viha joka säännöllisesti leimahtaa myös tekoihin.
Aikojen kuluessa on juutalaisvainoja esiintynyt ja juutalaisia on syrjitty.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Antisemitismi
Miksi tällaista on tapahtunut?
Lainaus ed. Wikistä:
”Eristäytynyt vähemmistö herättää epäluuloa
Tuntematonta vihataan
Pelko muutetaan hyökkäävyydeksi
Heikompaa on helppo lyödä
Tarvitaan syntipukki
Kateus juutalaisten menestystä kohtaan
Juutalaisten näkyvyys ja helppous kohteena
Lisäksi hän löytää antisemitismistä erityisiä osia:[12]
Jumalanmurhaajamyytti
Demonisointi
Rituaalimurhasyytökset
Salaliittoväitteet”
Muitakin syitä on varmastikin.
Oleellista on ja on ollut että juutalaiset ovat ryhmä johon helposti kohdistetaan viha, ja varsinkin kun itsellä menee huonoti. Onko kyseessä kateus vai mikä?
Tämä viha kytee edelleen ihmisten mielessä, aivan kuten tietyn porukan viha mm. kristinuskoa kohtaan.
Sitävastoin islamia vastaan ei tuoda esille minkäänlaista kritiikkiä. Syy siihen saattaa olla että on epäsopivaa kritisoida yhtä uskontoa, tulee helposti leimatuksi islamofobiksi, rasistiksi ym.
On turvallista kritisoida ja parjata krisitinuskoa joka oppinsa mukaan ”kääntää toisen poskensa”.
Nykyään vasemmistolaiset, joita kai suurin osa ”taiteilijoista” edustaa, käyvät ilmeisestikin juutalaisten kimppuun mm. siksi että hyvin moni maailman rikkaimmista on juutalainen ja kun rikkaus on vasemmistolaiselle punainen vaate (paitsi omissa taskuissa).
Tätä perustellaan sitten sillä että juutalaiset ”ryöstävät” työtätekeviä. Asiaa tuetaan yksisilmäisesti perusteettomilla väitteillä ja termillä rasismi, termillä joka sopii joka kohtaan kun halutaan mustamaalata muita. Siksi että rasismi-käsite on niin epämääräinen kansalaisten keskuudessa.
Käännetään se että pinei kansakunta puolustautuu itseään monikymmenkertaisesti suurempaa joukkoa vastaan kun tämä joukko päivästä päivään hyökkää ja teke tuhojaan.
On outoa että samainen ”taiteilijajoukko” ei protestoi niitä vastaan jotka oikeasti toimivat rasistisesti, sortavat ja alistavat naisensa, käyttävät orjatyövoimaa, tekevät terrori-iskuja, summittaisia murhia tavallisia ihmisiä kohtaan tai suoraan tukevat tällaista toimintaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kuinka paljon seuraat nykytaidetta? Oletan vastauksesi perusteella, ettet juuri lainkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Riippuu siitä mitä kutsut taiteeksi?
Tässä on sinällään kuitenkin kysymys nk. taiteilijoiden harjoittamasta rasismista ja syrjinnästä.
Voit tietenkin kommentoidsa kommenttiani ja jättää henkilön arvostelun sikseen.
Voisin kysymyksesi perusteella kysyä sinulta yhtä ja toista mutta tämä blogi käsitteleee e.m. aihetta.
Ilmoita asiaton viesti
Niin no esitit tuossa aika erikoisia näkemyksiä taiteilijoista, joten mielestäni on ihan perusteltua kysyä kuinka perillä olet esimerkiksi kyseisten taiteilijoiden tekemisistä. Vai oliko ihan vaan mutua. Ei tämä nyt niin kovin paljon poikkea tämän blogin aiheesta, kun taiteilijoita on kuitenkin toisena osapuolena. Itseäni tökkii taiteilijoiden yhdistäminen yhdeksi samalla tavoin toimivaksi ja arvomaailmaltaan samanlaiseksi joukoksi, koska se ei pidä paikkaansa.
Ja eikö nyt ole hieman väsynyttä esittää kysymystä, että miksi nämä eivät nyt sitten vastusta tätä tai tuota asiaa, kun vastustavat tätä. Olisiko parempi että kaikki jotka esittävät kritiikkiä, tekisivät helvetin pitkän listan, että siitä syystä kun vastustan tätä yhtä asiaa, niin pitää sitten vastustaa näitä muitakin.
Ilmoita asiaton viesti
Täysin keksittyjä nuo antisemitismiväitteet. Todellisuudessa on kyse Israelin toiminnan kritisoinnista ja Israelin valtioon sidoksissa olevien tahojen boikotoinnista, mikä on täysin oikeutettua, otettaessa huomioon miten Israel on järjestelmällisesti polkenut palestiinalaisten oikeuksia ja varastanut näiden alueita. Todellisia rasisteja ovat juurikin nämä antisemitismiväitteitä laukovat tyypit jotka puolustavat Israelin rasistista toimintaa palestiinalaisia vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Sanna Ukkolalta hyvä kirjoitus tästä asiasta.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/e5ccc5fc-880e-42bf-bd72-e72309955a37
Ilmoita asiaton viesti
”Kyllä tämä juutalaisvihalta näyttää”, sanoo Ben Zyskowicz
————————————-
Vai oikein ”näyttää”?
Sata varmaa on se, Israelin hallitus ei vain ”näytä” rasistiselta, vaan se on sitä.
Ilmoita asiaton viesti