Miksi tulin menneeksi demareihin?

  • Tarja Halonen: ”Kun olemme Lassi Nummen sanoin ’olemassa toisillemme’, otamme myös vastuuta toisistamme. […] Oma äitini – korkeampia kouluja käymätön kansannainen – vastasi meidän lasten napinaan, että onhan elämä epäreilua, mutta juuri siksi me ihmiset olemme olemassa: että me tekisimme tästä maailmasta paremman. Tämä sanoma on myös Lassi Nummen tuotannossa.” *

Eettisyyteni ei olisi sallinut puoluepoliittisuutta tutkiessani ja opettaessani yliopistossa 30 vuotta. Ajattelen, että nuorilla on oikeus muodostaa kuvansa maailmanmenosta ja politiikasta itsenäisesti.

Olen ollut koko ikäni yhteistyössä kaikkien siihen valmiitten ihmisten kanssa, ovatpa he mistä taustasta ja suuntauksesta tahansa. Ja olen edelleen. Fiksu ystävä sanoi ollessani nuori, että hunajaan tulee outo sivumaku, jos kaikki mesi on peräisin samasta kasvilajista.

Tarkan ja pitkän puntaroinnin jälkeen valitsin demarit.

Tai oikeastaan ne valitsivat minut. Professori Kalevi Olin sanoi, että olen synnynnäinen demari. Hän jakoi näkemykseni yhteistyöstä ja avoimuudesta.  Hän sanoi SDP:tä yhteistyön ja keskustelun puolueeksi.

 

Synnynnäinen demari

Syntymästäni asti tunsin demareita. Äitini ei ollut sellainen, mutta monipuolinen isäni oli. Kansakoulun ja sodat käytyään hän käytti vapaa-aikansa tieteiden, tietokirjallisuuden ja kaikkien kausien parhaan kaunokirjallisuuden lukemiseen, urheiluun, yhdistystoimintaan, mökin rakentamiseen perheelle ja loputtomiin keskusteluihin. Hän kävi niitä oppineitten ja oppimattomien kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä. Kuvataiteilijoiden kanssa hän saattoi pohtia koko yön, onko taide irtautunut maallisesta. Mieluisia aiheita olivat työelämä, koulutus ja sivistys. Lomilla isä suoritti arvosanoja kesäyliopistossa, ja sitten hän opiskeli teknikoksi ja myöhemmin metallityön opettajaksi.

  • Isäni tavoin arvostan jokaista ihmistä samalla tavalla riippumatta koulutuksesta tai sen puutteesta, taustasta, iästä ja asemasta. On ällistyttävää, miten harvinainen tämä asenne on.
  • Isältäni opin ajatuksen demareista rehellisinä, avoimesti keskustelevina, itsenäisesti ajattelevina ja puoluesokeudesta vapaina ihmisinä. Opin näkemyksen jokaisen yksilön ja ryhmän loukkaamattomasta arvosta.

 

Demareita matkan varrelta

Yliopistossa paras opettajani ja oikeudenmukaisin esimieheni oli apulaisprofessori Jenny Lilja, jolla oli takanaan menestyksekäs kuntapolitiikan ura Lahdessa.

  • Demari Jenny Liljan tavoin ajattelen, että kirjailijan tai kenenkään muun arvon mitta ei ole hänen vakaumuksensa eikä poliittinen kantansa. On ällistyttävää, miten harvinainen tämä asenne on. – Isältäni ja Jenny Liljalta opin, että SDP oli työväenpuolueena myös sivistys-, yhdenvertaisuus- ja yliopistopuolue.

Kun eräs perhetuttu, ikänsä demareissa toiminut naispuolinen juristi kuuli valinnastani, hän sanoi sanojaan perustelematta: Väärä puolue.

Oli Jutta Urpilaisen ministerivaihe. Paikalliset demarit kokoontuivat säännöllisesti kahville ja maailmaa parantamaan. Joka kerta aihe oli sama: he moittivat Jutta Urpilaista. He eivät voineet hyväksyä hänen vanhuspolitiikkaansa, jonka mukaan vanhukset asutetaan koteihin. Siis toisten vanhusten ilmaiseen hoitoon. Keskustelijoiden sanavalinta hänestä jäi mieleen: Kauhea ihminen. Kun Urpilainen myöhemmin jäi pois tärkeimmistä puolueen asemista, suuri joukko naisia kuitenkin raivostui. Eräs kansanedustaja itki lohduttomasti, kun hänen ystävänsä ei enää ollut samoissa kuvioissa kuin hän.

 

Lapsuudesta tähän päivään

Jo lapsuuskodissani opin kenenkään opettamatta ymmärtämään, että politiikassa vaarallisinta on puolueellisuus. Se, että oman puolueen vaikuttajilta hyväksytään mitä tahansa, on vaarallista. Se jos mikä tyhmentää yksilön ja ryhmän ja avaa yhteiskunnalle tien vääryyksiin ja diktatuuriin. Minulle on aina ollut selvää, että toista ihmistä autetaan ja tuetaan.

 

* Tarja Halonen kirjoittaa näin artikkelissa, joka ilmestyi toimittamassani teoksessa Mutta kun olen runoniekka. Juhlakirja 80-vuotiaalle Lassi Nummelle. Joensuu 2008: Ilias Oy.

Sauli Niinistö ja Jenny Haukio eivät ole koskaan kirjoittaneet edes pientä puheenvuoroa Lassi Nummi -kirjoihin eivätkä esittäneet tai lähettäneet lyhyttäkään tervehdystä suuriin juhlaseminaareihimme huolimatta mahdollisimman kauniista pyynnöistä ja vetoomuksista, jotka ovat lähteneet matkaan heidän puolueessaan ansioituneen toimijan kautta.

0
katriinakajannes
Sitoutumaton Jyväskylä

Kansannainen, kirjallisuuden dosentti, pitkän linjan tieteentekijä
Lempinimet Kaiju, Kaijukka
Kuva Osmo Hänninen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu