”Mitä psykiatri ymmärtää…” – Juha Kemppinen Jyväskylän Kevään vieraana

Juha Kemppinen /  https://juhakemppinen.fi/

 

Olen ihmetellyt 12. Jyväskylän Kevään ohjelmaa. Miksi ihmeessä esiintyjiin kuuluvat kirjailijoiden ja tieteentekijöiden ohessa professori, psykiatri Vappu Taipale, psykiatri Juha Kemppinen ja psykologian tohtori Jussi Valtonen? Heistä Juha Kemppinen on koko laajan Hyvinvointiin-teemaisen tapahtuman suojelija.

 

 

 

Todennäköisesti nämä kolme ovat samalla asialla kuin erityisasiantuntija Päivi Fadjukoff, tapahtuman ensimmäisen keskustelun puheenjohtaja, joka mainitsi: ”Toivottavasti monet kuulijat saisivat tästä uusia ja rakentavia näkökulmia oman ja läheistensä sekä ympäristön hyvinvoinnin hyväksi!”

 

 

 

Kirjailija Johannes Lahtela puhui osuvasti avuntarpeesta ja ihmisistä toistensa auttajina. Hän otti Leo Straniuksen kanssa esille mahdollisuuden tasapainoon ja vastoinkäymisestä selviytymiseen mutta korosti ihmisyyteen kuuluvaa keskeneräisyyttä ja ponnistelun pakkoa.

 

 

 

 

Onko toivoa?

 

 

Näitä asioita pohtiessa osui silmiin psykiatri Jorma Laitisen artikkeli, jonka otsikko ”Keskusteluja toivosta, terapiasta ja runosta” sopisi myös Jyväskylän Keväälle. Hän kirjoittaa:

 

 

 

Parantava tekijä ei näyttäisi vahvimmin liittyvän eroihin terapeuttien koulutuksellisissa viitekehyksissä eikä niistä riippuvissa terapiateknisissä erityistaidoissa ja -menetelmissä. Eniten tuloksellisuus on yhteydessä terapeutin persoonallisuuden tiettyihin piirteisiin ja erityisesti kykyyn luoda ja vakiinnuttaa luottavainen yhteistyösuhde. Molemminpuolisuus on välttämättömänä ehtona luottamuksen syntymiselle. Ilman sitä ei ole aitoa yhteistyötä. Terapeutin hybris on huono lähtökohta luottamukselle. 

 

 

Keskustelun lisäksi myös kirjallisuus auttaa parantumisessa ja parantamisessa, kuten esimerkiksi Jussi Valtosen tutkimushankkeet osoittavat. Toivon perspektiivit ovat yksi juonne Laitisen artikkelissa, ja hän uskaltautuu kirjoittamaan myös uskosta. Kaikki psykiatria ei rakenna seksuaalisuudelle.

 

 

 

 

Mitä psykiatri ymmärtää Jeesuksen rukouksesta?

 

 

Sen otsikon Juha Kemppinen valitsi vähän yllättäin tilaisuudelleen, joka on 5.4. ja on seurattavissa netitse.

 

 

Psykiatrian mindfulness-huuma on samanaikainen kuin yleinen new age -innostus. Mindfulness (tietoinen läsnäolo) tarkoittaa sitä, että kykenee elämään tässä ja nyt. Mindfulness kiinnittää huomion tarkoitukseen, läsnä olevaan hetkeen ja elämän laadullisiin tekijöihin, kuten myötätuntoon, uteliaisuuteen ja hyväksymiseen.

 

 

Mindfulnessin lähtökohdat ovat hindulaisuudessa ja buddhalaisessa meditointiperinteessä, new agen Yhdysvalloissa. Miksei suomalaisen perinteen ja omien uskontojen meditointiperinteitä tarkastella samassa yhteydessä.

 

 

Jeesuksen rukouksessa on kyseessä psykologisesti melko sama asia kuin mindfulnessissa (tietoisessa läsnäolossa). Tietoisen läsnäolon harjoituksia on tehty myös ortodoksisen kirkon piirissä.

 

 

Jeesuksen rukous eli sydämen rukous pohjautuu sokean Bartimaioksen sanoihin ”Jeesus, Daavidin poika, armahda minua” (Mark 10:47). Tunnetuimmassa asussa se kuuluu ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua syntistä”. Sydämen rukouksen käyttö kuuluu vanhaan meditointitapaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva

Jaana Erkkilä Hill: Paratiisin portilla

Jyväskylän Kevään 2024 tunnus

 

 

Lähteitä

 

Juha Kemppisen kirjat ja kirjoitukset ja hänen kotisivunsa https://juhakemppinen.fi/

Jorma Laitinen: Keskusteluja toivosta, terapiasta ja runosta. Vartija 8.2.2024

Jyväskylän Kevään YouTube-kanava https://www.youtube.com/channel/UCxe12jOe4JzjhFSGNAftnNw

 

Jaana Erkkilä-Hill:
Paratiisin portilla
katriinakajannes
Sitoutumaton Jyväskylä

Kansannainen, kirjallisuuden dosentti, pitkän linjan tieteentekijä
Lempinimet Kaiju, Kaijukka

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu